Tokoilut eivät ole menneet kummoisesti. Tunnari on semmoinen liike from hell, että kun se epäonnistuu niin kaikki muukin tuntuu ihan hanuristaolevalta. Ja se on epäonnistunut surkeasti, monta kertaa. Ruutu menee edelleen alkeismallilla, joten siinä ei vielä näykään mitään kehitystä. Tai no eilen torstaina Ur juoksi ensin ruutuun ja sitten alkoi vasta ihmetellä että missä lelu, harhautui ruudusta pois ja paikansi sen viimein ruudun takalaidasta. Luen tämän onnistumiseksi, pienestä on ilot otettava. Luoksetulon maahanmeno menee hiukan paremmin, ehkä. Tärkeintä ettei anna koiran vetää itseään täyteen kiitoon, vaan käskyttää ajoissa. Kaukokäskyissä ruvennut haukahtelemaan, vireet vinossa.
Mut se tunnari, tuo tokoliikkeiden pieni kiusankappale - ainakin jos omistaa hieman keskittymiskyvyttömän mudin, jolle on niin kovin luontaista kahmia tavaraa suuhunsa HETI. Sain pienen oivalluksen viime treenien jälkeen kun juteltiin treenitoverin noutotreeneistä. Nouto kun on just sellainen liike jota helposti alkaa stressata ennen sen aloittamistakaan, että tuleeko siitä nyt mitään ja miten sen tekee, takapakit ahistaa jne. Olen kehittänyt tästä tunnarista ihan samanlaisen, varon ongelmia niin paljon, että en oikeastaan edes uskalla treenata. Päätin muuttaa asennetta, ottaa tunnarin hevitreeniin, vaikka sitten silläkin uhalla että pilalle menee. Tai siis kun sehän on jo pilalla, huonommaksi ei voi mennä.
Eläinkokeiden perusteella Ur edelleenkin teoriassa tietää liikkeen juonen, muttei keskity tekemiseen vain yrittää nopeaa ja helppoa ratkaisua kahmaisemalla suuhunsa "äkkiä vaan jonkun". Tai sitten maistelee kaikki ja tuo vasta oman. Pahimman pohjanoteerauksen jälkeen tehtiin toistoja ja toistoja ja toistoja, ja vihdoin Ur alkoi taas esittää jotain järjellistä. Voi olla ettei tästä tule edelleenkään koskaan mitään, mutta sitten ei tule. Pääasia että nyt sentään tehdään jotain.
Oili sai nuuskia tokotreenien jälkeen Tokmannin parkkiksella jäljen. Alue oli jo hiljentynyt, joten yhtään harhaa ei päälle tullut, alla päivän marketeissa kävijöiden tepastelut. Tein jäljen itse ja ajoin tuoreeltaan, alussa vähän ruokaa ja kerran välissä, lopussa ruokapurkki. Hieno nosto vaikka autosta tuli vielä piestyn näköisenä, haukutin vähän vireen nostamiseksi ennen nostoa. Kova tuuli häiritsi välillä hieman, mutta palasi aina hyvin kiinni jälkeen. Hauska pieni - ja ihan pätevä - koira :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti