Terveyshuolia ja muditerapiaa

Oili (12,5v) sai perjantaina 2.12. noin 15 min kestäneen kohtauksen, jonka aikana se ei meinannut pysyä pystyssä, silmät tekivät pientä ylös-alas-liikettä ja pää oli hieman kallellaan. Sain nopeasti ajan läheiselle klinikalle, mutta perillä kohtaus oli jo ohitse ja Oililla normaali eläinlääkäripaniikki päällä. Sydänäänet kuuluivat vinkumisen vuoksi huonosti ja koira myös seisoi köyryssä häntä koipien välissä. Ennen kohtausta Oililla oli kahtena yönä vatsa löysällä, muuten normaali. Aluksi ELL epäili selkäongelmia (aristi selkää), mutta keskustelujen jälkeen vahvemmaksi epäilyksi nousi (idiopaattinen) vestibulaarisyndrooma, eli tasapainohäiriö. Toki kun asiaa ei vielä perustutkimuksen lisäksi tutkittu tarkemmin, niin varsinaisesti mitään ei voida sulkea poiskaan. Eli seuraillaan tilannetta. Kokeillaan myös kipulääkitystä noin viikon verran mahdollisiin selkäkipuihin. Oili on syksyn aikana jonkin verran nuollut etutassujaan, mikä viittaisi myös kolotuksiin selässä.

Toivotaan tietysti ettei kohtaus uusi, mutta on hyvin mahdollista että niin käy. Ja onhan toki mahdollista että Oili on aiemminkin saanut vastaavan, mutta kukaan ei ole vaan ollut paikalla näkemässä sitä. Nyt Pasi oli poikkeuksellisesti päivän kotona ja ehti bongata sen. Itse ehdin mukaan vasta eläinlääkäriin.

En kiirehtinyt kipulääkekuuria koska koira vaikutti muuten olevan kunnossa (mm. kuopi tarpeet ja kieri matolla), mutta eilisen metsätiellä liukastelun jälkeen se oli takapäästä todella jäykkä ja vingahti reipasta kosketusta, joten tänään 11.12. aloitin kuurin (Metacam). Katsotaan mikä sillä on vaikutus.

Näkö ja kuulo tuntuvat Oililla heikkenevän tasaiseen tahtiin. Myös lenkillä haisteleminen on lisääntynyt hurjasti. Jos täti saisi päättää, se kuluttaisi mielellään muutaman minuutin jokaiseen ruohonkorteen ja tassunpainaumaan lenkkireitin varrella. Toistaiseksi täti ei ole saanut vielä päättää.

Elämä mudin jälkeen on noin muuten jatkunut helppona ja tylsänä. Akuutteja ikäväkohtauksia tulee enää harvemmin. Olemme myös saaneet odotettua muditerapiaa kahdelta ihanalta unkarilaiselta iilimad... mudilta: Penalta (1v) ja Mimmiltä (8kk) . Ensin Pena oli kaksi yötä hoidossa ja samalla viikolla vielä Mimmi yhden yön. Parasta! Oili sieti, mutta ei erityisesti arvostanut.

Pena

Mimmi ja Oili

Urho 2005-2016

Urho heinäkuussa 2016

Urholla diagnosoitiin elokuun loppupuolella anaalirauhasen apokriinirauhasen adenokarsinooma, eli pahanlaatuinen syöpäkasvain anaalirauhasessa. Lisätutkimuksissa todettiin syövän levinneen lantion seudun imusolmukkeisiin ja mahdollisesti pernaan. Oli surullista, mutta myös huojentavaa todeta, että jatkohoitoihin ei kannata ryhtyä ja Urho saisi painella täysillä loppuun saakka. Kunnon mudiasenteella: kaikki tai ei mitään!

Kaikki tapahtui niin nopeasti. No, tietenkin mudin kanssa kaikki tapahtuu nopeasti.. Ensin yllättävä kasvainlöytö. Siitä viikon päästä koepalan perusteella tehty diagnoosi. Kahden viikon kuluttua ultraus  Yliopistollisessa eläinsairaalassa ja toivonrippeet hävittävä tieto syövän leviämisestä. Ja sitten enää 2,5 viikkoa vauhdikasta mutiaiselämää, kunnes tuli aika luopua.

Urho oli superhauska elämys. Rohkea, joka paikkaan häntä tötteröllä tepasteleva, täydellisen epäterävä ja mahdottoman huumorintajuinen otus, joka vain parani vanhetessaan (pl. 8-vuotiaana kuvioihin hypännyt ääniarkuus). Urho olisi täyttänyt joulukuussa 11 vuotta, pitkäikäisille mudeille se on ihan hannari ikä kuolla.

Nyt on hiljaista ja helppoa. Asunto tuntuu aivan liian suurelta ja tyhjältä. Kukaan ei tuijota, tee fleksissä 90 asteen äkkinykäystä, tunge päätä kainaloon tai tule täysillä luo ensimmäisen kutsun ensimmäisellä tavulla.

Urho oli paras! Ja Urho tiesi sen.

Virkeä eläkeläinen

Oili on päässyt kevään aikana jälleen pelastuskoiratreeneihin. Pääasiassa on nosteltu ja ajeltu jälkiä. Samat vanhat puutteet ja vahvuudet näkyy edelleen, meissä molemmissa. Mutta onpas ollut kivaa päästä taas harkkoihin. Metsässä on mukava nujuta, pysyy joku tatsi hommiin ja koirien seuraaminen nenähommissa on aina yhtä mielenkiintoista.

Urho ei ole päässyt tekemään mitään. Kerrassaan ala-arvoista mudinelämää. Mutta selkä on pysynyt hyvänä :)

Västerön retkeilyreitillä Merenkurkussa, toukokuu 2016.

Sennut porskuttaa kera vaivojensa

Oililla (12 vuotta) on silmissä jo aika komeat sädekuviot, ne näkee helposti ihan vaan luonnonvalon heijastuessa. Pimeässä rappukäytävässä kulkee hieman aiempaa varovaisemmin, muuten ei näyttäisi vaivaavan koiraa.

Urholla (10 vuotta) on varmaan silloittuma kuroutunut kunnolla umpeen ja jäykistänyt selkää. Toisaalta Ur tuntuu nyt sietävän rasitusta paremmin ilman akuutisti kipeytynyttä selkää ja yllätti jopa kakkaruovinnalla yhtenä iltana (ei ole tehnyt sitä moneen vuoteen). Toisaalta taas mm. korkkiruuvinukunta selällään ketarat kohti kattoa on poistunut valikoimasta.

Spondyloosi-Urho ja kaihi-Oili

Emme edelleenkään treenaa oikein mitään. Vain kaukokäskyjä nojatuolista, kun Urho tuo leluja syliin. Pyydän (=saalistan) lelun koiran suusta, heitän sen koiran taakse, teetän vaihtoja ja vapautan lelulle. Sikasiistii sanoo Urho. Muut jutut on sitten enemmän perusaktivointia (namin etsintää, lyhyitä seuraamispätkiä), mutta nuo kaket on ainoita jossa on edes pieni treeniajatuksen murunen mukana. 

Jouluna Urhon selkä jälleen kipeytyi, siis akuutimmin kuin koko syksyn ollut jumi. Tammikuun alussa vein koiran eläinlääkäriin. Kuvista näkyi selvä silloittuma (lannerangan 6-7. nikamaväli) ja hieman myöhemmin varsinaisen ortopedin toimesta myös toinen alkava muutos (lannerangan ja ristiluun välinen nikamaväli). Ensihoitona Urtsi sai 14 päivän tulehduskipulääkekuurin (Dolagis). Kennelliitto lausui selkäkuvat seuravasti: 

• LTV1 (jakautunut ristiluun keskiharjanne (s1-s2) tai muu lievästi normaalista poikkeava rakenne) 
• SP1 (aste 1, lievä) 
• VA0 (normaali) 

Postin kautta tulleissa lausuntopapereissa vielä tarkennukset: Ikä huomioon otettu ja Viimeinen lannenikama on lyhyt ja sijaitsee takana. 

Seuraavaksi fyssarin pakeille ja noudetaan hätävara-kipulääkkeet. 

 Entäs Oili sitten? Näkö heikkenee :( Pasi kertoi yhden pimeän metsärämmintälenkin jälkeen kuinka oli yhtäkkiä huomannut Oilin jääneen ja kuuli sen vinkuvan surkeana kauempana takana. Siellä se oli yhden ojan reunalla ja etsi hätääntyneenä ylityspaikkaa. Oja oli alle metrin levyinen, mutta tulosuunnasta hyvin jyrkkäreunainen. Oili ei todennäköisesti nähnyt kunnolla alhaalla olevaa laskeutumispaikkaa ja siksi ei uskaltanut hypätä, herkkä kun kuitenkin on.

Ensin jo meinasin että nyt se sitten alkaa rajoittunut elämänmeno näiden otusten kanssa. No, kuten moiset ajatuskaavat yleensäkin, löysi sekin umpikujansa. Ei jaksa ressata!

Juuri näin

Kokeen jälkeenhän ei kuulu treenata. Kokeen jälkeen jäädään suloiseen pitäis-tilaan ja yritetään tormistautua muttei kyetä. 

Tai ollaan me ihan vähän treenattu, mm. hyödyllisiä arkitaitoja kuten puistonurmelle kakkaamista ainaisen puskatulostamisen sijaan.

Kesä ja loma - ihan kaikilla :)

Jotenkin tähän tuli taas tätä taukoa... mut hei - KESÄ!

Ilmaisut ja jälki

Vappumarssilla - treeneihin

Jälkien vanhenemista odotellessa Urholla parit huudot. Ainoa purkki meni jäljen loppuun, joten palkkaus patukalla (jaloissa). Ei tainnut edes tajuta patukan olemassaoloa. Muuten siivot huudot, mutta loppua kohden alkoi tulla ronskimmin maalimiehelle ("oho, kato sä olitkin jo siinä"). Ei hiukkaakaan motivaatiopulaa ainakaan tässä.

Jos edellinen jälki meni "Urhoksi hyvin", niin tämä meni suorastaan loistavasti! Erona tosin helpompi alusta ja esineiden tilalla namikasat. Miksi jälkimmäinen, niin halusin kokeilla voisiko kasat vähän "harmonisoida" menoa. Urhon esinemotivaatiohan on ihan ok, ongelmaa on enemmän esineeltä lähdössä, siinä tulee helposti suttaamista puolin ja toisin. Nyt lähti tosi kivasti aina namikasoilta jatkamaan, eli näitä kantsii silloin tällöin ottaa (+ tietty hoitaa palkkaus samaan tapaan). Tosin kohta on muurahaiset kiusana. Jäljennosto taas yhtä härdelliä, mut jäljen nappasi tosi hienosti ja lähti varmoin ottein jäljestämään. Häiriötä toi loppusuoran edessä tiellä mennyt hevonen ja poni, mut ajoituksellisesti osui just hyvään paikkaan ja häiriön ihmettelyn jälkeen Ur sai vielä hyvin jäljestä kiinni.

Voi källi että Urho osaa parhaimmillaan jäljestää kivasti, ja niin paljon tarkemmin kuin Oili - joka siis on edelleen juoksulomalla.

Muditoko, Varkaus

Seuraaminen ("käskytettyä voita") huonoa, häröilevää. Loppua kohden paransi, sentään. Urho tuoksujen vallassa ja jouduin muistuttamaan monta kertaa asiasta - väärä lähestyminen asiaan ylipäätään. Vinkkinä ottaa askelsiirtymiin eri käsky ja jaksottaa käsky/tekeminen paremmin. 

Luoksetulo liikkeenä ja se meni yllättävän hyvin. Loppupätkää pitää silti muistaa treenata myös, että lähtee maasta vielä voimalla. 

Ruutu ei mennyt kummoisesti, välillä juoksi sinne ok, välillä meni ties minne. Näytettiin pallon vienti ja ei näytetty. Seurasin Lumon treeniä ja ruutu oli paljon paremmin Lumolla hanskassa vaikka ovat ymmärtääkseni aloittaneet ruudun treenaamisen vasta jokin aika sitten. Jotenkn taas vahvistui ajatus, että ruutuun täytyy alkaa ottaa ruokapalkka, pallo ei näytä oikein edistävän oppimista. 

Tunnarissa epätasaisuutta, tutut virheet näkyvillä. Tietää mitä siinä tehdään, mutta ei saa pidettyä itseään kasassa sen tekemiseen vaan räpsii. Oman kapulan sijaan Urho olisi hakenut nenäänsä mielummin narttukoiran tuoksua ohjaajien vaatteista, ja tästä kun kunnolla huomautin, niin teki paljon paremman tunnarin perään. Outoa, normisti olisi olettanut, että ei tee enää oman etsimistä kunnolla jos liikaa huomauttelee. Vaan ehkäpä tämä tuli aiheesta ja koirakin sen jotenkin tiesi. No, ehkä ei kuitenkaan, mutta oli oikea-aikaisesti osunut palaute. 

Kaukot "omalla tyylillä" jees, siis mulle riittävällä tavalla jees :) 

Metallia ihmeteltiin enemmän, että mikä siinä häiritsee Urhoa kun kuitenkin mielellään tekee hommaa. Ottaa kapulan mielellään, kantaminen vain on sellaista va-ro-vas-ti leuka pystyssä menoa. Ottaa ensinnäkin kapulan tosi syvälle suuhun ja siellä se sitten kalisee löysässä otteessa. Muut ehdotti että isot laipat tulee lähelle silmiä ja Ur varoo sitä, mut en oikein uskonut koska ongelmaa on mielestäni muunkinlaisilla kapuloilla. 

Hyppynoudossa (pk) mennessä kosketus ja paluun taisi ekalla tempaista hyppynä - ja kolisteli ihan reilusti.

Oili kävi humppaamassa lyhyesti, seuraamispätkä ja jääviä + luoksetulo (kai?). Otti alkuun aika paljon painetta uudesta paikasta. Nyt kun Oililla on tottisteltu vähemmän, niin näyttää itseltäkin unohtuvan porokoiran käyttöohjeet.

Kuva: S. Hyyryläinen

Kuva: S. Hyyryläinen

Kuva: S. Hyyryläinen

Kolilla

Vesivaaralla lumikenkäilemässä, Soikkelin pihassa maggarat.

Kotona Oili nukkui 2h ja heräsi silmät kirkkaina kun kaadoin valmiit popcornit kulhoon. Urho veti hirsiä koko illan ja yön. Toinen menee pisaralla pisimmälle ja toinen polttaa kynttilää molemmista päistä. On ne vaan niin erilaisia.

Jälki ja esineruutu - vuoden ekat

Erittäin pitkästä aikaa Urholle esineruutua. Ruudussa vierasta 4 esinettä. Ur näki kun edellinen koira teki hommia ja samoin kun vein esineitä takaisin ruutuun. Huusi tuttuun tapaan liivit päälle saatuaan, tajusin hiljentää ruualla enkä takaisinrääkymällä. Orientaatioesine ok, sitten ruutuun. Ekan esineen nosti nopsaan etualalta. Toisella lähetyksellä meni kuselle ja meinasi jäädä lumeen tuusaamaan. Uudella lähetyksellä irtosi paremmin ja toi takaa toisen esineen, siihen lopetus. Hyvin näytti olevan nenä auki Urholla. 

Oilille jälki, basic 1km, jossa muutamissa kohdin useammalla peräkkäisellä askeleella namivahviste. Tienvarsinostatus (n. 100m), vaan jälkipä lähti tielle eikä pois päin. Teki taas tutut: reagoi jälkeen ihan oikein oikeaan suuntaan päätä kääntämällä (ehdin vähän kehumaan), mutta kurvasi kuitenkin takajäljelle. Estin, joten korjasi suunnan (kehuin lisää) ja otti jäljen hyvin tien yli ja siitä eteenpäin. Hyvin ajeli  jäljen häiriöistä huolimatta (koiranulkoiluttaja (harhat), sauvakävelijä (kuljettiin pätkä rinta rinnan, sauvoja tiellä ja me 20m päässä metsässä)) ja nosti kolme filmipurkkia sekä loppupurkin. Koiranulkoiluttajan tekemät tuoreemmat harhat yhdellä tiepohjalla vähän häiritsi, mutta Oi korjasi itse takaisin jäljelle. 

Päivän - ja koko vuoden ensimmäiset (!) - harkat menivät siis erittäin kivasti :)

Koirat ovat syöneet nyt noin vuoden verran Hau Hau Championin Extra Energiaa. Sopii muutoin sekä koirille että lompakolle, mutta Urho on ollut varsinainen kaasulaitos ja tavaraa tulee toisesta päästä miltei saman verran kun laitokseen on laitettukin. Tätä ennen söivät Jahti & Vahti Energiaa / Extra Energiaa, mutta kyllästyin katsomaan kun mudi meinasi tukehtua liian isoihin nappuloihin (ei pureskele vaan vetää kaiken kokonaisena) ja kaasutteli mudi silläkin sekä teki jätti-isoja läjiä.

Koska suoraan sanottuna hävetti lähteä piereskelevän mudin kanssa joululomareissulle, niin päätin tehdä sille oman joulumenun. Riisiä, sika-nauta-jauhelihaa/naudan mahaa, pakastekasviksia (herne-papu-porkkana-kukkakaali) ja kermaviiliä. Ja kas, kaasut katosivat ja jätösten määräkin väheni reilulla puolella. Nyt yritän etsiä jonkun sopivamman kuivamuonan ja tehdä siinä sivussa näitä omiakin pöperöitä. Oili saa syödä Hau Hau:t loppuun ja syödä sitten samaa kuin Urhokin, helpointa täyttää molempien kupit samasta astiasta.

Ainiin ja Urho täytti 22.joulukuuta 8-vuotta. Talouden koirien keski-ikä on siis 8,75-vuotta. Jos Urho pitää lupauksensa juosta rekan alle 15-vuotiaana, niin eihän tässä siinä tapauksessa olla kuin vasta vähän yli mudinelämän puolivälin. 

Yönylijälki

Oilille yönylijälki, reilut 15h sai muhia optimioloissa. Jälkeä polkiessa maa oli mehevän koste ja aamulla siihen tuli pikkuripsaus vettä päälle. Oili ajoi varsin pätevästi, tempon perusteella olisin veikannut tuoreemmaksi, ainoastaan kulmissa harhautui reilummin yli ja joutui kunnolla hakeman jäljen takaisin nenäänsä. Pikkuesineiden (paperinpalat) ilmaisut ihan jees.

Pejä-B, Joensuu

Ohi on! Nimittäin pejä-kokeet Oilin kanssa, saatiin homma vihdoin läpi. Täti veti pelastusjälkikokeen läpi tänään 9v iässä - eikä mitenkään helpoimman kautta - tietenkään. Oilin kaivoin kokeeseen sohvan alta pesimästä ja pennuista haaveilemasta, samalla kun itse työnsin nappia naamaan oman maha- ja pääkipuni kurissapitämiseksi. Ja niin Team Naistenvaivat lähti liikenteeseen kohti Kulhoa :D 

Tottis ahdisti eniten. Paukut ahdisti Oilia ja mua jännitti ahdistunut Oili. Oli vaan pakko yrittää rämpiä läpi. Jotenkin me se rämmittiinkin, ei liike virheitä, koira teki suunnilleen kaiken mitä pitikin, vauhti ja meininki vaan ei ollut kummoinen. Paikallamakuu oli kaikkein hasardein, kun Oi nousi toisella laukauksella seisomaan. Huusin sille uuden maahan-käskyn, mistä tuli tietty noottia, ja ihan turhaan huusin, ei Oili mitään kyennyt rekisteröimään. Muutaman sekunnin välein Oi otti pienenpienen askeleen aina eteenpäin ja lopulta kävi uros-merkin kohdalle istumaan ja oli siinä loppuun. Eteenmeno oli maailman hitain! Koominen suorastaan. Täti lompsutteli suoraa linjaa eteenpäin hidasta kävelyvauhtia, päätyen kuitenkin lopulta riittävän matkan päähän ja kahdella käskyllä meni maahan. Tottiksen loppuarvosanaksi nippanappa Tyydyttävä, eli alin mahdollinen millä pääsee maastoon - JES! 

Sitten ei enää jännittänytkään. Metsään päästessä Oili vinkui autossa, mikä tarkoitti että kytöä hommiin oli, hyvä! Lähetin nostamaan jälkeä ruudun keskeltä, lähti hyvin ja suoraan liinan mitan verran, sitten kaartoi hissuksiin vasemmalle ja noukki jäljen. Takajälki, käänsin koiran ja päästiin pienen suttaamisen jälkeen liikenteeseen. Kulman jälkeen eka esine. Toinen kulma, mentiin tien yli, muttei niin johdonmukaisesti että oltaisiin oltu selvästi vielä jäljellä. Olin päättänyt olla säätämättä omiani, joten menin kiltisti perässä. Taimikossa kurvailtiin ilmavainulla ja palattiin takaisin tien toiselle puolelle metsään. Toinen esine. Kulma vasempaan, epäilin harhaksi ja yritin tarkistaa koiralla, mutta ei merkannut jäljeä eteenpäin vaan halusi vasempaan. Okei, mentiin sinne, reipasta vauhtia. Pitkä suora, kun esineitä ei alkanut kuulua otin kuljetun suunnan tiedoksi kompassiin. Yli 400m jälkeen tultiin isommalle hiekkatielle ja tsekattiin vielä toinen puoli tiestä: ei jälkeä. Selvä pyy, tämä oli siis harha. Juosten samat 400m takaisin (onneksi oli suhteellisen tasaista maastoa!) ja jäljen nostoon. Oi tarjoili yhtä jälkeä silloiseen vasempaan, muutaman kymmenen metrin jälkeen näin askeleen maassa, kärki meidän tulousuuntaan. Yritin kääntää koiran, mutta sitä ei kiinnostanut, oltiin sutattu paikka jo itsekin kunnolla. Jatkoin alueen leikkaamista suunnitelman mukaan ja tultiin tielle ilman jälkibongausta. Autot näkyi kauempana vasemmalla. Kello näytti, että 10 minuuttia aikaa jäljellä. Periksi ei anneta, prkl! Lähdettiin rivakkaan tahtiin leikkaamaan metsää tien toiselta puolelta. Jossain 100-200m välissä Oili nosti jäljen vasemmalle, veti heti samalla sykkeellä kuin alussa nostettua jälkeä. Kello näytti muistaakseni 7min aikaa jäljellä. Irrotin liinan ja annoin koiran ajaa vapaana jälkeä just niin kovaa kuin itse haluaa ja juoksin perässä. 3. esine! (Hyvin Oi ilmaisi esineet vaikka juostiin jälkeä eteenpäin) Lisää vauhtia masiinaan. 4. esine! Nyt täysiiiiii! Koira kurvasi vasempaan ja pian sillä hytkyi pylly - me oltiin MAALISSA! 

Hieno suoritus ei tämä tulos ollut missään muodossa, mutta suoritus se oli. Mikäänhän ei sinänsä tuloksen myötä muutu, eikä Oili ole sen avulla yhtään parempi jälkikoira - valitettavasti, mut nyt on tulokset kasassa taas pari vuotta eteenpäin. Oilin tapauksessa lopun sen potentiaalisen käyttöiän.

Etsi kuvasta pelastuskoira.

Pikatokot, hakutreenit, jälki ja esineruutu

Tunnari x 2, sama tyyli kuin aiemmin, mutta nyt Urho alkaa jo oikoa. Ei jaksa syödä nameja loppuun vaan etsiin itsenäisesti omaa. Tää on varmaan ihan positiivista oikomista :) Luoksarin maahanmeno ei toimi ollenkaan, ei ajatustakaan Urholla, että kesken luoksetulon voisi mennä maahan - pysähtyä seisomaan korkeintaan tai ehkä joskus harvoin kun on riittävän hämmentynyt niin istua. Ihan kuin se ei edes ymmärtäisi mitä tarkoittaa "maahan", sama sana joka muissa tilanteissa on ihan vesiselvä ja koira toteuttaa käskyn innolla. Joku uusi ajatus sen treenaamiseen pitäisi saada, ei tällä hinkkaamisella ole mitään tulosta.. Nytkin meni lähinnä hermostumisen puolelle, varsinkin kun siinä hinkatessa Oilikaan ei millään pysynyt maaten paikallaan vaikka useamman kerran kävin sanomassa. 

Saatiin omakin pienryhmä pyörähtämään käyntiin, eli pk-hakutreeneissä (vihdoinkin!) Urholle 4 maalimiestä. Näki maalimiesten lähdön kohti etukulmaa, vasen eteni takalinjaa n. 50m isoon kuoppaan, oikea jäi kulmaan. Eka oikea, ihan ok, kävi aika etäällä ulkona alueelta noukkimassa hajun - Urhokin osaa siis jo käyttää tuulta hyväkseen ja hakeutua sen alapuolelle :) (Vain pekoharrastaja osaa iloita tämmöisistä :D) Vasemmalle eka pisto ihan liru, toisella ajatui taas vähän liikaa tuulen alle, oli pakko kutsua pois. Kolmannella läks hornantuuttiin ja paikansi sieltä piilon. Kolmas maalimies etenevänä haamuna, erittäin ok. Neljäs mm jäniksenä, ja hiton nopeana sellaisena! Urholla meni kotva ennenkuin sai Jossun kiinni :) Kokonaisuudessaan muuten jees, mutta pistoista ei kunnon käsitystä. Eikai ne niin tärkeitä ole? Ehh. 

Oilin jälki (n.600m) happani kuivassa metsässä hakutreenien ajan 3h. Tein jäljen Urhon kanssa, 4 esinettä + loppupurkki, useita tien/lenkkipolun/uranylityksiä ja niitä pitkin kulkemisia. Nosto taas tieltä, merkkasi tulojäljen vain pienellä pään kääntämisellä, eli siis ei pyrkinyt takajäljelle :) Menojälkeen ensin pieni päänkääntö, jatkoi ohi ja parin metrin jälkeen kurvasi tarkistamaan asiaa paremmin - kehuin heti. Just sellainen tilanne, joka menee helposti ohi, jos olen itsekin epävarma, enkä lue koiraa kunnolla. Esineisiin reagoinnit kauttaaltaan heikkoja, eli niitä pitää vahvistaa. Parissa kohtaa paineli selvästi Urhon jäljillä eikä mun, kerran siitä huomautin ja sen jälkeen ihan kuin olisi parantanut. Tieosuudet ok, eihän se mielellään tiellä jälkeä aja, vaan paremminkin toteaa, että "ei mene tonne metsään, eikä tonne". Ja kun jälki taas poistuu metsään, niin noukkii sen heti. Vähän vaisua jäljestystä kauttaaltaan, ei edes ahminut loppupurkin ruokaa sillä innolla mitä yleensä. Kuumuus? Valeraskaus? Pitäisi kyllä olla nälkäinen sen vuoksi, nisistä tulee vielä vähän maitoakin. Mun tekemän jäljen tylsyys? 

Urholle vielä esineruutu, kapea suikale lenkkipolun varteen, takakulmiin esineet (toinen niistä siis ihan uran viereen). Sinkoili sinne tänne, ulos ruudustakin. Kakkasi ruutuun, missä ei sinänsä mitään uutta, mutta että jaksoi jatkaa esineen tarkennusta sen jälkeen, niin se oli uutta! Siis sai esineestä hajun, tarkensi aikansa, tuli p-hätä, kävi p:llä, jatkoi tarkennusta, löysi esineen ja toi luo. Molemmat esineet oli vähän tavallista pienempiä, joten aika pitkään sai tarkennella että löysi. Kantoi molempia myös vähän huonosti, tuli niin tohinalla, että risukasan yli hyppäyksissä pudotti ja sitten paniikkipaniikkipaniikki piti äkkiä palata etsimään esinettä kun meni kuitenkin 3m yli ihan vaan jarrutuksessakin. Ei paras suoritus, mutta motivaatio on edelleen bueno :)

. . . . . . . .

Alla pari kuvaa viime viikonlopun melontaretkeltä Suomujärvelle (Patvinsuon kansallispuisto)

Kurkilahdessa, EVVK-Oili.

Urho nuokkuu, suuntana Virtaniemen leiripaikka.

Jäljet

Lyhyehköt (300-400m) ja tuoreet (1h) jäljet, tehtiin ne Pasin kanssa ristiin toistensa yli. Urholle tuli siis heti alkuun Pasin tekemä harha, saman ikäinen kuin oma ajettava jälkensä ja Oilille loppuun minun jäljen kanssa samanikäinen sekä vielä ihan tuore minun ja Urhon tekemä harha. Urho ei oikein edes noteerannut harhaa, Oili merkkasi mutta pysyi omalla. Urholla oli peruskierros metsässä, muttama esine. Oilille tuli enemmän tienylityksiä ja tiepohjaa. Molemmat jäljesti tosi hyvin, selkeälukuisesti. Ihmeen tarkasti myös, vaikka jäljet olivat niin tuoreita.

Urhon kanssa viuhahdetaan metsään

Oili tiepohjalla

Oili tarkkoo

Palkkaa!

Ennen jäljenajoa käydyllä lenkillä Oili onnistui hankkimaan jonkun eläimen kusipaikasta/makuulta karmean ödöörin... Palkaksi kellistin sen suolutakkoon, siksi turkki näyttää kuvissa niin karmealta.

Maneesitottis

Oilin juoksu lähenee, mutta Urho se vaan on yllättävän rauhallinen. Olen jo pari kertaa miettinyt matkalla tottistreeneihin, että pitää muistaa ottaa lyhyttä ja ytimekästä kun koira on varmaan piippitilassa. Vaan kun ei ole, ennemminkin aika cool. Outoa.. 

Maneesilla alkuun henkilöryhmää, pallopalkka. Sitten siirto nameihin ja keskittyneesti jäävät - kaikki oikein!!!! Vire alakanttiin, mutta koska se edistää nyt jäävien onnistumista, niin sillä mennään. Eli jäävissä pitää muistaa tiputtaa vire tosi alas. Luoksetuloja kolmet, ensimmäinen ja viimeinen jalkovälipalloon, keskimmäinen eteen. Parempi oli nyt loppuvauhti myös keskimmäisessä. Puiset kapulat jäi kotiin, joten pitkä noudon palautus metallikapulalla. Varovaisemmin tuli metskun kanssa kuin puisen, mutta ihan hyvin kuitenkin, palkkana purutyyny. Lopuksi paikallamakuu, hissuksiin oli, mutta alkuun haisteli maata ja tassujaan.

Moon oikias ja soot vääräs, sano pohojalaanen muti!

Rakennusetsintää

Lulu ja Oili odottaa vuoroaan

Oili teki hommat yhtäaikaa Lulu-snautserin kanssa, sille (siis Oilille) kun on välillä aina ollut vaikeaa orientoitua hommiin kun on enemmän tohinaa ympärillä ja toista koiraa käskytetään. Häiriöherkkyyttä siis ja huono paineensietokyky. Sisäänmentäessä Oili oli just niin vaisu kun olettaa saattaa. Lähti tepsuttamaan hommiin, aivasti (tuli huonosti annettua koira tottua hajumaailmaan) ja ravisteli (jänskääääää). Sitten reagoi hajuun ja alkoi tarkentaa. Hyvin teki homman loppuun ja mm löytyi sähkökaapista. Välissä pidempi pätkä odottelua, piti räpsäistä kuvakin etsintätytöistä.

Toiseen hakuun Oili lähti reippaammin. Taktiikka oli antaa koiran etsiä suht vapaasti ja mä juoksin perässä pyrkien pitämään koiran kokoajan näköpiirissä. Vetäistiin sitten pariin kertaan halli ympäri... Oltiin sovittu, että ei oteta maalimiestä yläkerran koppiin, kun Oililla on vahva taipumus aina hakea portaat ja kiivetä ylös. On oppinut, että ylhäältä löytyy aina jotain! No, sinneppä taas kiipesi ja kohta kuului haukku. Näki heti, että koira merkkasi ylhäältä alas, jossa maalimies kökötti painokoneen välissä. Koiran olisi voinut palkata jo tästä, mutten tajunnut, vaan ohjasin alas ja piti ihan konkreettisesti näyttää, että tuossa, katso nyt. Haju veti ylös, eikä lainkaan sivuille.

Urholle pihalla simppeleitä juttuja ilmaisupainotteisesti. Muut meni ok ja Ur malttoi jopa tarkentaakin hyvin, mutta viimeinen pimeä ja meluinen pannuhuone oli turhan jännittävä ja mudi purkautui turhaan huutoon. Sinne lopuksi vielä näkölähtö, jotta saatiin hyvä onnistuminen loppuun.

Urhon patu!

Monitoimitreenit

Koska saimme vieraita etelästä, ja vieläpä treenilinjaisia, niin pykäsimme pystyyn pienet ja kevyet 7 tunnin harkat. Ohjelmassa koirille hakua, jälkeä ja tottista, ohjaajille välissä motivointihetki makkaranpaiston ja muun herkuttelun muodossa. Treenauksessa porokoirat Arwo, Kaiku, Raiku, Aihki, Aika, Oili ja tottunut porokoiraporukan kuokkija mudi Urho.

Urholle omatekemä tiepohjajälki, alle 100m. Loppupuollella saman ikäinen harha. Nakkeja joka 3. askeleelle. Ihan pihalla alussa, sitten alkoi bongailla nakkeja (joissa tosin muurahaisia) ja pääsi jyvälle. Söi yhteensä ehkä 3 nakinpalaa, mutta ei haittaa kun kuitenkin niiden avulla keksi lopulta homman idean. Lopussa varsin hyvä 20m pätkä, muuten huteraa. Harhan merkkasi ja olisi muutenkin mielinyt metsän puolelle kun sieltä tuli toisen jäljentekijän hajuja.

Oili A-esteellä
Kuva: Leena K.

Oilille ajatuksissa pelkkää ilmaisua, mutta tuli siitä vähän pistotustakin. Ja tokihan, kun tarkoitus on harkata ilmaisua niin Oili päättää ekalla maalilla olla hipihiljaa... Siis täh!? Juoksi maalille, bongasi maasta jonkin hajun jota tutki piiiiiitkään, sitten kävi kusella, kieriskeli ja lopulta meni ilmaisemaan normaalisti. Omituista. Toinen ukko oli itseasiassa tuplamiehitetty, seisovalla maalimiehellä oli pieni lapsi selkärepussa. Ihan siistit haukut. Kolmas peitetty ok. Neljäntenä toinen otto aikuinen+lapsi-kombinaatiolle, ok sekin.

Tottiksissa Oilille ensin leikkiä, sitten vähän seuraamispätkää, mukana juoksu+hidas+henkilöryhmä. Yksi kunnon katko pitkällä suoralla, lipesin "alta pois" ja jatkolla teki hyvin. Noudot kaikki (tasamaa, hyppy, vinoeste) mukavasti. Yksi "vauhtinouto" myös, eli siis koira ja kapula avustajalle, itse etäälle ja sieltä koira tuontikutsulla kapulan kanssa luovutukseen. Hyvä vauhti :) Paikallamakuu poikaseurassa (Kaiku & Raiku).

Urho A-esteellä
Kuva: Leena K.

Urho teki myös tosi hyvällä fiiliksellä omat hommansa. Vähän seuraamisia, kivoja. Jäävät kaikki oikein ja kun näin ne illalla vielä videolta, niin joko ne oli ihan sairaan hienot, tai sitten kuohuviini sai ne näyttämään sairaan hienoilta :D Hyppynouto epävarmasti ja kosketuksin, mutta kuitenkin ihan jokseenkin suoritusvarmasti. Hyppynoudossa ei ottanut paluussa kunnon vauhtia ja valui alas. Uusinnalla hyvä. Loppuun pitkä luoksetulo suorapalkalla.

Leena nappaili treeneistä kivoja kuvia.

Oili kahdeksan vee!