maanantai 31. maaliskuuta 2014

Toko

Pelkkä lista tallella:
Luoksetulo
Ruutu
Metallinouto
Kaukot
Tunnari
Häiriöpertsaa

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Muditoko, Varkaus


Seuraaminen ("käskytettyä voita") huonoa, häröilevää. Loppua kohden paransi, sentään. Urho tuoksujen vallassa ja jouduin muistuttamaan monta kertaa asiasta - väärä lähestyminen asiaan ylipäätään. Vinkkinä ottaa askelsiirtymiin eri käsky ja jaksottaa käsky/tekeminen paremmin. 

Luoksetulo liikkeenä ja se meni yllättävän hyvin. Loppupätkää pitää silti muistaa treenata myös, että lähtee maasta vielä voimalla. 
Ruutu ei mennyt kummoisesti, välillä juoksi sinne ok, välillä meni ties minne. Näytettiin pallon vienti ja ei näytetty. Seurasin Lumon treeniä ja ruutu oli paljon paremmin Lumolla hanskassa vaikka ovat ymmärtääkseni aloittaneet ruudun treenaamisen vasta jokin aika sitten. Jotenkn taas vahvistui ajatus, että ruutuun täytyy alkaa ottaa ruokapalkka, pallo ei näytä oikein edistävän oppimista. 

Tunnarissa epätasaisuutta, tutut virheet näkyvillä. Tietää mitä siinä tehdään, mutta ei saa pidettyä itseään kasassa sen tekemiseen vaan räpsii. Oman kapulan sijaan Urho olisi hakenut nenäänsä mielummin narttukoiran tuoksua ohjaajien vaatteista, ja tästä kun kunnolla huomautin, niin teki paljon paremman tunnarin perään. Outoa, normisti olisi olettanut, että ei tee enää oman etsimistä kunnolla jos liikaa huomauttelee. Vaan ehkäpä tämä tuli aiheesta ja koirakin sen jotenkin tiesi. No, ehkä ei kuitenkaan, mutta oli oikea-aikaisesti osunut palaute. 

Kaukot "omalla tyylillä" jees, siis mulle riittävällä tavalla jees :) 

Metallia ihmeteltiin enemmän, että mikä siinä häiritsee Urhoa kun kuitenkin mielellään tekee hommaa. Ottaa kapulan mielellään, kantaminen vain on sellaista va-ro-vas-ti leuka pystyssä menoa. Ottaa ensinnäkin kapulan tosi syvälle suuhun ja siellä se sitten kalisee löysässä otteessa. Muut ehdotti että isot laipat tulee lähelle silmiä ja Ur varoo sitä, mut en oikein uskonut koska ongelmaa on mielestäni muunkinlaisilla kapuloilla. 

Hyppynoudossa (pk) mennessä kosketus ja paluun taisi ekalla tempaista hyppynä - ja kolisteli ihan reilusti.

Oili kävi humppaamassa lyhyesti, seuraamispätkä ja jääviä + luoksetulo (kai?). Otti alkuun aika paljon painetta uudesta paikasta. Nyt kun Oililla on tottisteltu vähemmän, niin näyttää itseltäkin unohtuvan porokoiran käyttöohjeet.

Kuva: S. Hyyryläinen


Kuva: S. Hyyryläinen

Kuva: S. Hyyryläinen





maanantai 24. maaliskuuta 2014

Toko

Paikallamakuu ei ollut kovin hyvä. Äänteli ja nousi istumaan jossain välissä. Oli kovasti häiriköitynyt vieressä alkeispaikkiksia tekevästä koirasta. Mitenkähän sitä saisi ryhdistäydyttyä tekemään monipuolisemmin paikallamakuita? Luoksetulossa erinäisiä pätkiä. Vähän huonot seisomiset ja ekalla maahanmenoon kaksi käskyä. Maahanmenot muutekin kautta treenin löysiä ja vaiheittaisia. Liekö viikonlopun pitkälliset autossa istumiset jääneet kolotuksina kroppaan? Ja maasta luokse tuli ihan erityisen löysällä ravilla. Eipä ihme kun ei oikein ikinä sitä oteta. 
Ruutuun eka näyttö, palkka avustajalta - hyvä. Toinen valmiiseen ja palkka myös avustajalta. Lähti vinoon metsään, jonne oli jo edelliseltä kerralta palkan kanssa menossa. Kutsuin pois, lähetin uudestaan ja hyvä suora meno ruutuun. Pysäytystä ei edelleenkään ole olemassa, vaan huudan vain kehut, jolloin koira alkaa bongata lentävää palkkaa. Toisella satsilla kokeilin pysäytystä ja ei voi kyllä sanoa toimivan edelleenkään.. Mut ruutuun meni hyvin. 
Kaukokäskyissä vihdoin palkka joka sopii siihen - pinaattiletut :) Riittävän isoja kiinteitä paloja ja koiran mielestä herkkua. Tottahan lihapullat tms. olisi vielä parempia, mutta piti ottaa mitä kaapista löytyi. Nyt kun Oilin kanssa tottistelut ovat vähentyneet, niin ei tule enää hankittua sopivia tottistreeninameja. Urhon kanssa on niin helppo ottaa vaan sitten lelulla. Mut nyt pitää ryhdistäytyä kun tokossa on liikkeitä, joiden rakentamisessa pitää miettiä palkkapuolikin just eikä melkeen. Niin, ne kaukot. Ilme jo parempi, paljon piti vilkuilla niitä taakse heitettyjä letunpaloja, "Onkohan se vielä siellä!?!" Vaihdot ei niin hyviä, mutta hyvä kun se ahdistus alkaa väistyä. Ihan treenien lopuksi, kun seniorikerho teki omat tottistelunsa, otin Urhon kanssa sivussa vielä kaukoja ja jessus kun teki hyvin hommia. Ihan kuin häiriöstä olisi ollut apua, Ur joutui kunnolla keskittymään minuun ja ahdistusta ei ollut oikeastaan ollenkaan. Ehkä itsekin osasin olla rennompi? 
Tunnaria kaksi erillistä ottoa (välissä ruutua), aikalailla kokeenomaisina. En itsekään saanut tietää mikä on oikea. Ekalla teki rivillä varsin pitkälliset tarkistukset, toi oikean. Toisella vielä varmempi työskentely ympyrällä ja varmasti otti oman. Vau! Tää alkais olla niinkun liike :)

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Toko

Ekana tunnari, sekin on jo saavutus, että voi aloittaa nollavireliikkeellä :) Muuten hyvin, mutta reagoi tosi huonosti omaan. Silti ei haksahtanut väärään, joten hyvä! Ei taidettu ottaa kuin kerran. 
Ruutu: edistyy! Juoksi useampaan kertaan tyhjään ruutuun, pallopalkka lensi apparilta. Epävarmuutta on, mennessä vilkuilee, mutta juoksu pysyy suht suorana, eikä voltteja tullut kertaakaan. 
Luoksari perustasoa, varmaan sellainen, että tiukalta tuomarilt kasi ja löysältä kymppi. Vauhti alkaa tuntua itsestä hitaalta, mutta pää pysyy koiralla paremmin mukana. 
Kaukoissa heitin namin koiran taa ja siitä joku vaihto. Tähän pitäisi muistaa ottaa jotkin hyvät herkkupalat. 
Paikallamakuu tehtiin häiriköiden, eipä Urho ja Raiku muuten taida siitä enää mitään oppia kun keskenään makoilevat. Potkittiin ja heiteltiin palloa sekä kutsuttiin vuorotellen kumpikin pois rivistä. 

Oili teki seuraamissuoran ja jäävät+luoksarit. Ja leikki!

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Toko

Aloitus seuraamisen täyskäännöksillä, nehän ovat Urholla usein vajaita/hitaita/vaiheittaisia. Kun huonon jätti palkkaamatta, niin seuraavalla heti paransi. No sitten taas seuraava huono ja sitä seuraava parempi. Kyllä se osaa (niinhän ne aina, heh), mutta yritystä puuttuu. Ruutua siten, että avustaja kävi näyttämässä, minä naksautin ja heitin pallon. Päätin, että niistä volteista kutsun pois, niihin pitää ottaa nyt nollatoleranssi. Pidennettiin hiljalleen matkaa. Kerran meni oikealta ohi ja etsi vain palkkaa. Kerran tarjosi voltteja, korjauksella meni taas suoraan. Kaukokäskyissä lähinnä koemainen jättö ja siitä suoraa vapautus palkalle. Vinkui korvat viistossa heti kun käännyin takaisin koiraan. Tän liikkeen mielentila on NIIIIIN väärä… Luoksarissa vähän vaisu vauhti ja heppoinen seisahdus, maahanmeno ihan jees. Vapautus takapallolle maahanmenosta. Loppuun läpijuoksu; tuli laukalla koko matkan, vaikka meinasi ennakoida. Tunnarissa ekalla suuria vaikeuksia, ei näyttänyt edes reagoivan omaan. Kesti kuitenkin kiellot ja palasi etsimään omaa. Mietittiin voiko märkä asfaltti olla niin erilainen alusta kun koko talvi on tehty lumella tai sisätiloissa? Toistolla hyvä suoritus.

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Tottis + toko

Koska oltiin Linnunlahdella, piti tietysti ottaa pk-noudot. Ensin Urho sai paikallamaata Raikun noutojen ajan. Tasaista pientä piipitystä sieltä kuului melkein koko ajan, mutten kiinnittänyt siihen kummempaa huomiota, kunnes sitten puolivälissä huomasin koiran seisovan ja haistelevan maata metrin verran alkuperäisestä edenneenä. Käskin takaisin maahan ja siellä pysyi hyvin lopun aikaa. Kauankohan lie ehti tepastella? Urhon noudot sitten: Tasamaa ok. Hyppyssä mennessä nätin kosketuksen sijaan ruma kosketus, palatessa kohdisti ensin esteeseen, mutta kun kehuin heti ekalla kiertoajatuksella, niin tuli lopun reippaasti ohi. A-esteellä pelkkää paluuta isoin avuin, eli taputin estettä ennen tuontia (jätin koiran ja kapulan apparille). Kolme toistoa ja kaikilla oli kuulemma hieman epävarman oloinen, vaikka lopulta kiipesi reippaasti kuitenkin. A-esteen paluu taitaa sittenkin olla aika hepreaa Urholle.. 

Tokohommat aloitettiin ruudulla, kolme toistoa (kolme lelua :)), kaikille jonkinasteinen näyttö. Kaukokäskyjä ihan läheltä, palkka 1-3 vaihdosta, vähemmän ääntä kuin ennen, mutta joku ääni kuitenkin. Kuvaa hyvin fiiliksiä eri liikkeissä, kun perusasennosta maahan käskiessä Urho tekee luoksetulossa maahanmenon tyyliin "pläts" ja kaukoissa omituisesti vääntyen ja etutassuja eri tahtiin asetellen. Kaukoissa ollaan lähtöjäänkin siis paineessa. Luoksetulossa jätin ensin seisomaan ja siitä kutsu + maahan. Vaan ei mennyt maahan, jäi seisomaan, niiasi kyllä. Käsky on nyt ollut pelkkä "maa". Toistoja muodossa "maa-han", jolla sai varmistettua maahanmenon. Noinkohan on jo oppinut liikkeen asentojärjestyksen ja tämä rikottu kuvio ei uponnut? Ei varmaan, kunhan yleisesti on vaan vielä epävarma koko liike. Välissä yksi läpijuoksi ja lopuksi vielä seisomisesta maahanmeno. Eli seisomista ei tänään ollenkaan. Tunnistunut onnari x2 :) Ja ihan lopuksi vielä tuuripelinä lähetys tyhjään ruutuun - meni! - ja lentävä pallo palkaksi. Nyt oli muuten standardina kasi narupalloa käytössä ja sehän toimi hyvin. Yleensä vaan tyydyn käyttämään yhtä, jolloin hommiin tulee aina väkisin turhia välejä kun Urho juoksee pallon kanssa hankeen, josta se sitten pitää taas kutsua pois. Kahdella pallolla pelailemalla Ur pysyy luontevammin hollilla ja valmiina seuraavaan hommaan (yleensä lopuksi vaihdan pallon namiin).

Oili juoksi lentävien namien perässä, ei ensin osannut istumista (meni maahan) ja sitten seisomista (istui), sekä leikki patukalla, joka oli Oilin mielestä huippuhauskaa. Urhokin kykeni olemaan Oilin leikkiessä hiljaa. Ja vielä eteenmeno yhdessä jätetylle purkille.

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Leikit ja tokot

Odotellessa Oili pääsi leikkimään. Ja reippaan pitkän setin patukan kanssa riekkuikin. Kyllä sillekin olisi saanut tottista lelulla rakennettua, itseasiassa tekee paljon hiljaisemmin lelulla. Ruuasta menee helpommin kuppi nurin. Mut paljon työtä ja ennenkaikkea ajatusta olisi vaatinut, takapakit lelun kanssa on niin paljon "rajumpia". Leikkihalu voi loppua yhtäkkiä ja koira hävitä henkisesti kartalta. Nytkin kävi niin kun kokeilin tarjota patukan sijasta narupalloa: Oi juoksi perään ja metrin päässä narupallo katosi Oilin maailmasta ja koira alkoi haistella maata. Patukasta sitten innostui taas uudelleen ja leikki vielä hyvän tovin. Oili pitää lelun saalistamisesta, perään juoksemisesta ja taistelemisestakin jonkin verran, joskin kovin voimatonhan se on. Lelun ottaminen maasta ei ole sen makuun ja luo tuo enemmän opitun kautta. 

Urholla myös ensin leikkiä ja patoamista. Pitää muistaa tehdä kahdella, niin ei tule hetkiä, jolloin koira kaahaa voittamansa lelun kanssa hankeen ja sitä saa sieltä taas huudella takaisin. Ekoista irrotuksista pärähti heti huutamaan, ei kestä tosiaan vielä kuin ehkä sekunnin tai sitten mun pitää olla ihan liikkumatta. Tavoite hommassa voisi olla: hiljainen keskittynyt sivulletulo leikin jälkeen. Siinä kun ne pahimmat huudot aina tulee. Syy miksi onkin alettu tehdä enemmän ruualla. 

Tokohommissa tutut: ruutu, luoksetulo, kaukot (olihan Kaukon päivä :)), tunnari ja metalli. Sekä paikallamakuu. 
Ruudussa selkeät lelun viennin näytöt. Ruutu menee aina Urhon jäljiltä ihan rullalle kun jotenkin rynnii nauhojen läpi. Mutta siis hyvät toistot. 
Luoksetulo kerrankin läpi tehdyllä suunnitelmalla, eikä ongelmien ilmaantuessa paikkausversioilla. Ensin seisomisesta takapalkalle, sitten läpijuoksu ja lopuksi jätin seisomaan, siitä maahanmeno ja takapalkalle. 
Kaukokäskyt eivät vaan mielentilallisesti loksahda kohdalleen, Urho on liian epävarma ja ääntelee vaihto vaihdolta voimistuen vaikka olisin vain metrin päässä koirasta. Parissa kohdassa myös ennakoi vaihtoja. Koko liike on meidän molempien mielestä varsin inhottava. Lopulta siirryin ihan koiran eteen kiinni ja ohjasin reilusti kädellä. Sitten Urhon ilme vasta muuttui keskittyneemmäksi ja rennommaksi, vinkuna loppui myös. Eli takaisin vauvan askeleisiin.. 
Tunnari onnistui hyvin, kaksi ottoa. 
Lyhyet metallileikit, lopuksi luovutus ja narupallopalkka. 
Paikallamakuu (n.4min) Raikun kanssa oletettavan hiljainen ja rauhallinen, eipä ollut kukaan poikia katsomassa. 

Oili kävi vielä lopuksi tekemässä seuraamissuorat ja eteenmenon. Osasi!

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Leikkikoulutuspäivä

Taas näitä juttuja, joissa olisi ollut hyvä käydä 6 vuotta sitten. Tai no, kyllähän sitä silloin jo vähän tiesi mitä tarttis tehdä, mutta ei sitten tehnyt kuitenkaan… Tosi vaikea kirjata päivän antia ylös, mutta koitetaan nyt jotenkin. Ja videotakin on, en tiedä onko niistä tosin iloa muille kuin itselle. 

Urho 8-v siis sai osallistua Popekon leikkikoulutuspäivään, jossa tarkoituksena oppia lisää koirastaan ja erityisesti sen kanssa leikkimisestä. Koutsina Juha Venäläinen. Urhon leikkimiset ja leikkipalkkaamiset ovat varsin rutinoituneita. Joko heitän sille lelun, se saa iskeä kädessäni olevaan leluun kiinni. Ja sitten revitään tai Ur tuo lelua revittäväksi. Välillä Ur vie lelun hankeen ja välillä, tai oikeastaan tosi usein, tulee lelu suussa pylly edellä toiveenaan pyllyrapsutukset. Jos kukaan ei rapsuta pyllyä, niin ryhtyy omatoimisesti hinkkaamaan pyllyään ihmisiä vasten. Olen miettinyt paineistuuko leikkiessä kun haluaa mielellään kääntyä lelun kanssa pois ja tarjota takapäätä. Ei useinkaan ihan omatoimisesti työnnä lelua tarjolle uuteen taisteluleikkiin, vaan minä teen sen aloitteen, jolla sitten pomppii vasten ja taistelu jatkuu. 

Eka kierros ihan vaan perusleikkimistä patukalla. Ur pärräsi ja haukkui taistellessa (kuten usein tekee), sain ohjeen heittää lelua pari kertaa, jonka jälkeen hiljeni. Nyt en sitten taas muista mistä tuo ääntely taistellessa kertoi, mutta koska ilme oli vapautunut ja häntä heilui, niin ei se pahasti paineistunutkaan ole. Ylivirettä (+ hermot ei pidä) kenties, hiljeni kuitenkin selvästi kun sai pari kertaa juosta lentävän lelun perään. Perusvirhe taisi kaikilla, myös itsellä, olla että nostaa lelua taistellessa liian ylös > koiran etutassut ei pysy maassa ja se ei pääse kunnolla taistelemaan, vaan pelkästään roikkuu lelussa. Eli itseä alemmas, olkapää joustaa ja kunnon vedosta voitto. Sen jälkeen rintaan (omaan :)) taputtamalla taas koiraa kannustetaan uudelleen haastamaan ohjaajaa leikkiin. Tavoitteena, että koira alkaa itse haastaa ohjaajaa. Ja tuo halu haastaa käännetään sitten esim. tottiksen moottoriksi. Eka kierros oli Urhon mielestä ehkä siistein. Sai vaan käydä leikkimässä ilman mitään muita vaateita :) 

Toisella kierroksella halusin tsekattavan patoamista. Ongelma kun on, että lelulla palkatessa en aina oikein osaa toimia koiran nousevan vireen kanssa, koirasta tärähtää huutamaan ja sitten meitä onkin jo kaksi huutajaa… Ur ei siis osaa padota, ts. keskittyä oikein, vaan pakka leviää käsiin ja koira möykkää. Kokeiltiin kuviota: leikki > "irti" > "istu" > otan hitaasti pari askelta taaksepäin > "sivu" ja siitä palkka. MUTTA tuossa jo koira rävähti sivulle käskiessä huutamaan. Joten jätettiin sivulletulo pois ja kun koira istuessaan loksautti leuan kiinni (siis ei huutanut, vaan vain meni siihen hyvään keskittymisen tilaan), niin heti palkka > leikkiä. Pari toistoa saatiin myös otettua luoksetuloa, se oli Urholle suoraviivaisempi suorittaa. Ja nyt kun mietin, niin ehkäpä juuri sivulletulo onkin sellainen liike, jossa on ylipäätään jotain klikkiä. Se on usein just se hetki, kun tulee huutoa. Esim. leikin jälkeen jos pyydän sivulle ennen uuden liikkeen aloittamista. Ehkä taustalla on myös koiran epävarmuus ylipäätään palkan saamiseen? Sivulletulosta tulee kuitenkin harvoin ihan ajatuksella palkattua. Se on semmoinen "tuu nyt sivulle, niin päästään aloittamaan liike" -liike. 

Kolmannella kierroksella kutakuinkin samaa kuin ekalla, pl. otin siihen palkaksi narupallon enkä patua. Siinä Ur esitti ihan kattavan "osaan haukkua narupallo suussa" -sarjan.