Odotellessa Oili pääsi leikkimään. Ja reippaan pitkän setin patukan kanssa riekkuikin. Kyllä sillekin olisi saanut tottista lelulla rakennettua, itseasiassa tekee paljon hiljaisemmin lelulla. Ruuasta menee helpommin kuppi nurin. Mut paljon työtä ja ennenkaikkea ajatusta olisi vaatinut, takapakit lelun kanssa on niin paljon "rajumpia". Leikkihalu voi loppua yhtäkkiä ja koira hävitä henkisesti kartalta. Nytkin kävi niin kun kokeilin tarjota patukan sijasta narupalloa: Oi juoksi perään ja metrin päässä narupallo katosi Oilin maailmasta ja koira alkoi haistella maata. Patukasta sitten innostui taas uudelleen ja leikki vielä hyvän tovin. Oili pitää lelun saalistamisesta, perään juoksemisesta ja taistelemisestakin jonkin verran, joskin kovin voimatonhan se on. Lelun ottaminen maasta ei ole sen makuun ja luo tuo enemmän opitun kautta.
Urholla myös ensin leikkiä ja patoamista. Pitää muistaa tehdä kahdella, niin ei tule hetkiä, jolloin koira kaahaa voittamansa lelun kanssa hankeen ja sitä saa sieltä taas huudella takaisin. Ekoista irrotuksista pärähti heti huutamaan, ei kestä tosiaan vielä kuin ehkä sekunnin tai sitten mun pitää olla ihan liikkumatta. Tavoite hommassa voisi olla: hiljainen keskittynyt sivulletulo leikin jälkeen. Siinä kun ne pahimmat huudot aina tulee. Syy miksi onkin alettu tehdä enemmän ruualla.
Tokohommissa tutut: ruutu, luoksetulo, kaukot (olihan Kaukon päivä :)), tunnari ja metalli. Sekä paikallamakuu.
Ruudussa selkeät lelun viennin näytöt. Ruutu menee aina Urhon jäljiltä ihan rullalle kun jotenkin rynnii nauhojen läpi. Mutta siis hyvät toistot.
Luoksetulo kerrankin läpi tehdyllä suunnitelmalla, eikä ongelmien ilmaantuessa paikkausversioilla. Ensin seisomisesta takapalkalle, sitten läpijuoksu ja lopuksi jätin seisomaan, siitä maahanmeno ja takapalkalle.
Kaukokäskyt eivät vaan mielentilallisesti loksahda kohdalleen, Urho on liian epävarma ja ääntelee vaihto vaihdolta voimistuen vaikka olisin vain metrin päässä koirasta. Parissa kohdassa myös ennakoi vaihtoja. Koko liike on meidän molempien mielestä varsin inhottava. Lopulta siirryin ihan koiran eteen kiinni ja ohjasin reilusti kädellä. Sitten Urhon ilme vasta muuttui keskittyneemmäksi ja rennommaksi, vinkuna loppui myös. Eli takaisin vauvan askeleisiin..
Tunnari onnistui hyvin, kaksi ottoa.
Lyhyet metallileikit, lopuksi luovutus ja narupallopalkka.
Paikallamakuu (n.4min) Raikun kanssa oletettavan hiljainen ja rauhallinen, eipä ollut kukaan poikia katsomassa.
Oili kävi vielä lopuksi tekemässä seuraamissuorat ja eteenmenon. Osasi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti