Ensin tottista Linnunlahdella ja sitten jälki Viinijärvellä. Tottis muuten hyvin (nouto, eteenmeno, ryömiminen, luoksetulo), mutta reagoi reilusti 9mm jysäyksiin. Seuraamisessa otti paukuista etäisyyttä, mutta korjasi itse paikkansa heti sen jälkeen, tämä vielä jees. Tylsintä oli, että paikallamakuussa nousi ekasta pamauksesta > käskin takaisin maahan, nousi toisesta pamauksesta > käskin takaisin maahan, kolmannesta ei enää noussut ja pienen tovin jälkeen kävin vapauttamassa. Selvittiin siis jotenkin, mutta mulle jäi pepepe-pelko pyllyyn. No, sitten jäljelle (2h, 800m, 4 filmipurkkia, Pasin tekemä, mulla mukana GPS josta näin jäljen kulun), painui jo pimeäksi, mutta suurimman osan 800m jäljestä pystyin kävelemään itse ilman otsalamppua. UPEA jana, täydellinen. Ekat 250m hyvin (+1.esine), sitten meni tien yli ja alkoi syödä jotain p-skaa. Kutsuin pois ja Oi noukki 2. esineen tien tältä puolelta. Jatkoi hakkuuaukean yli haparoiden, sitten tien yli normisti ja sen jälkeen alkoi vetää toistuvasti pois jäljelta. Pystyin katsomaan GPS:tä jäljen oikean kulun ja lopulta mun oli pakko ottaa ohjata koira kulkemaan toista tietä pitkin, jonka tiesin jäljen ylittävän. Siitä Oi nosti jäljen uudelleen ja heti perään 3.esine. Jatko hyvin, mutta sitten mentiin jossain 4.esineestä ohi ja jatkoimme aina jäljen loppuun asti aika huterasti, Oi näytti lopulta siltä, ettei oikein enää huvittanut (ei kai, kun minäkin varmaan jo prässäsin aika paljon). Alueella oli tiettävästi liikkunut paljon sienestäjiä ihan samaan aikaan kun jälki oli tehnyt, eikä Oililla ole valmiuksia selvitellä sieltä seasta sitä omaa ajettavaa jälkeä. Noh, ei siinä mitään, mutta se lopun paineistuminen ja luovuttaminen ei ollut kiva kokemus. Illan loppufiilis oli: PERKELE. Tosi siistii...jihuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti