Lappalaistottista Okussa, ja jälki

Kuvaaja: Terhi Myöhänen

Sunnuntaina tottisteltiin lapinporokoirajengin kanssa Outokummussa. Älyttömän mukavat treenit kaikenkaikkiaan. Oililla PEKO-tottis kokeenomaisena, paitsi että löysin itseni palkkaamasta sitä kaikkien liikkeiden jälkeen. Mutkun se meni vaan niiin hienosti, etten mä malttanut olla palkkaamatta sitä! Eteenmenoon vein ennen suoritusta palkkapurkin kera näkyvän juomapullon. Paikallamakuun Oili suoritti autojen vieressä tarkoituksena tuottaa sille Riikan autolla starttihäiriö, mutta olosuhteet tuottivat oivan käytännön häiriön kun paikalliset agilityharrastajat tulivat hakemaan kentältä esteitä toisaalla olevaan tapahtumaan ja pari autoa ajoi aivan Oilin edestä sen viereen. Ei mikään helppo häiriö Oikulle, mutta Oi suorastaan kesti sen kuin mies.

Urhon kanssa käytiin muita odotellessa hyppimässä pk-estettä ja hiukan seurailemassa sekä eteenmenemässä. Hypyissä näkyi taas se, että pitkä etäisyyden jättö esteeseen ei sovi Urholle. Vauhdinotto sotkee sen kuviot ja tulee kolinoita. Läheltä hyppää paljon puhtaammin ja keskittyy paremmin. Seuraamiset löysiä. Eteenmeno hieno näkyvälle pallolle. Urho pääsi myös toiselle keikalle kentälle ihan lopuksi, emmin otanko sen kimppapaikkamakuuseen ja otin ja Urho yllätti totaalisesti. Se makasi hiljaa ja rauhassa rivin reunimmaisena, pari kertaa sen oli pakko nuuhkia tyttökoirista päin tulevia tuoksuja, mutta senkin se teki aivan hiljaa. Luulen, että joku oli salaa doupannut mun mudin. Tehtiin myös sekalaisia seuraamisia henkilöryhmässä ja toisen koiran lähistöllä häiriökestomielessä. Aivan lopuksi huippuharkka erityistä häiriötreeniä, kuvio jonka mä olin unohtanut aivan kokonaan treeniarsenaalista. Otin Urhon perusasentoon, laitoin pallon kainaloon ja Hertta ja Mirkku alkoi häiriköidä mudia pyrkimyksenä rikkoa sen kontakti ja saada haksahtamaan paikaltaan. Perushuutelut ja -houkuttelut meni aika hyvin, mutta maahanmenokäskyyn Urho upposi kuin kuuma veitsi voihin - monta kertaa. Hyvät hetket, joita niitäkin kyllä tuli, merkkasin ja tiputin kainalosta pallon palkaksi. Vitsi miten hauska treeni!

Kuvaaja: Terhi Myöhänen

Sillä välin Viinijärven metsissä... Pasi oli tehnyt pikkuisen jäljen, jonka Oili pääsi ajamaan. 400m, 4 esinettä, perushaahuilu. Nosto plörinäksi, Oili nyki jonnekin aivan väärälle suunnalle, joku toinenkin perustavaa laatua oleva hukka-harha-härö sinne tuli, muuten normaalia oili-jälkeä (epätarkkaa, mutta pitää jäljestä huolen). Neljästä esineestä kolme normaalia kankaista nousi hyvin, mutta Werther's Original -karamellin Oili-pentele jätti ja me mentiin siitä ohi! Eli siis pienet esineet kaipaa edelleen harjoitusta, tämä konkretisoitui jotenkin tosi tehokkaasti nyt kun mä en saanut sitä karkkia (nyyh).

Tekstin ohessa pari kuvaa O(i)kun tottiksista.