Tottis

Itsenäisyyspäivänä pyörähti käyntiin maneesitottistelut. Urholla ensin pelkkää tunnelmointia, koira hanskaan ja silleen. Namittelin, mutta koira veti kauuula piiiiiitkällä kohti oikeanpuoleisesta taskusta roikkuvaa narupallon narua. Loput siis pallolla ja se oli Urtsista PALJON hauskempaa. Uusilta ihmisiltä (tai ei uusilta, mutta en ole paljon tottistellut heidän kanssaan) tuli kommenttia koiran sikailusta. Eehhh, sitä se Urhon keikkuminen taitaa vähän olla (ei kuuntele vaan hyppii, heiluu ja tarjoilee vähän mitä lystää). Mulla myös kaikenlaista turhaa säätöä. Sivulleottoja tietyllä kaavalla, epäjohdonmukaisuuksia palkkaamisessa.. jne.

..........

Oili on siis vieläkin Lammilla. Juoksut alkanee olla ohi, arviointia on kamalan vaikea tehdä kun hoitoväki ei halua kurkkia koiran hännän alle "kun se nyt nukkuu tuossa niin rauhassa". Ihan kun se koira loukkaantuisi yksityisyyteensä kajoamisesta.. Pitää tuumata haenko Oilin kotiin ennen joulua, vai saako se olla siellä ulkoiluaktivaattorina joululomille asti. Urho on sairaan helppo koira yksinään. Huomaa, että sillä ei varsinaisesti ole tarvetta lenkeillä reagoida toisiin koiriin mitenkään kummemmin, mutta kun Oili tekee omat jäykistelynsä, niin mudin on pakko ottaa homma hanskaan ja huudella mitä mieltä meillä ollaan vastaantulevista koirista.

Pohjanmaalla

Mökillä vajaa esineruutu, jätin koiran odottamaan saunan rappusille kun tallailin ja vein esineet (3). Hyvä motskari ja siistiä työtä.

Yönyli jälki (19h, 250m) sai yllätyksekseni yöllä kevyen lumipeitteen, mutta koska krepit piti joka tapauksessa noukkia metsästä, niin mikseipä sitä samalla ota koirankin mukaan.. Eli odotukset miinuksella laitoin Urhon jäljelle. Vaan Urhopa reagoikin jälkeen ja lähti sitä ajelemaan. Huteraa ja hentoa oli meno, jatkuvaa tarkistelua, mutta kyllä kyllä Urho sen jotenkin jäljesti. Huippua!

Viikonlopun pekoilut ja tottis

Perjantain pimeissä 3 maalimiestä valmiina raunioalueen takametsään, 2 umpparissa. Haukkuja "täydet", käytännössä jotain ehti huutaa jotain 30-40?. Ilmaisuissa näkyi vähäinen treenaus ja lääppimiseneston hinkkaus, koira oli aika levoton eikä oikein tiennyt, että minne keskittää haukkunsa. Muuten hommaili mukavasti, oli motivoitunut ja käytti nenäänsä :)

Sunnuntaina ilmaisutreeniä.. kai se ihan hyvin meni. Ekalla kerralla oli rääppäissyt, toistoilla ei.

Su myös jälki, n.500m ja alle 2h ikäinen "perussettii" jälki. Nostatin tienvarsihommana, juuri kun päästiin jäljen lähtökohtaan vastaan tuli joku lenkkeilijä megakokoisten lastenrattaiden kanssa. Ei Urho niistä näyttänyt tuumaavan mitään, mutta ei se kyllä myöskään jälkeä saanut nostettua, ihan aavistuksen merkkasi. Palattiin takaisin ja merkkasi paremmin, huterahko nosto. Jäljesti kuitenkin tosi pari lyhyttä katkoa matkalla, yksi isompi joka sekin saatiin selätettyä nostamalla harkitusti jälki uudelleen. Esineitä löysi 4, en muista oliko niitä se neljä vai viisi. Ur nostaa esineet hyvin, mutta niiden jälkeen tulee aina katkos. Pitää suunnilleen ilmoittaa koiralle, että mitä täällä oltiin tekemässä. Kaikkineen kuitenkin onnistunut jälki!

Perään vielä tottistelut. Seuraaminen alkoi näyttää tosi mainiolta perusasentotreenin kautta. Eli 2 askelta, tiukka pysähdys, palkka vain jos istuu suoraan tai korjaan itsenäisesti oikeaan paikkaan perusasentoon. Muuten korjaus ja kehut sekä perään uutta yritystä. Jäävissä istuminen ihan hukassa, totaalisesti. Pari noutoa, vissiin okei.

Ohjattu tottis

Maneesilla ohjattua tottistelua, kiitos Riikka järkkäilystä! Pieni lepsuileva treeniryhmämme sai Susanna Maksimaiselta arvokasta muistuttelua kriteereistä ja niistä kiinni pitämisestä. Oltiin kaikki ihan nolona kun tajusimme, että mitä kaikkea me katsomme toisiltamme läpi sormien sillä selityksellä, että on  tärkeintä, että on mukavaa :D No onhan se ihan kiva, että on kivaa, mutta kun siinä samalla liikkeistä voisi tehdä Täydellisiä, eikä vaan Ihan kivoja.

Urhon kanssa tuumattiin ensin mielentilaa ja sitä kokonaisuutta, jolla kokeenomainen suoritus tehdään - ja todettiin, että siihen pitää rakentaa joku systeemi. Ei voi tuudittautua siihen, että kyllähän Urholla motivaatio riittää. Häiriötä kestääkseen sen motivaation pitää olla super! Varsinaista häiriötreeniä ei nyt tehty, mutta sitä pitää alkaa tosissaan hommailemaan, jos mielii joskus taas kokeisiin.

Jäävissä neuvona oli aloittaa aina vaikeimmasta ja jokaisen kohdalla ensin muistutellen. Urtsilla siis istumisia ensin vapaasti liikehtien, sitten vasta liikkeestä. Ja sitten, mun pitää vaan LOPETTAA sen vartaloavun käyttö, koira ei sitä tarvitse. Otettiin pari toistoa, viimeisellä koira teki hienon istumisen ilman että venkuroin omalla kropalla mitään. Luottoa, luottoa! Ja niitä apusilmiä, jotta mun ei tartte kurkkia koiraa. Maahanmenoon ja seisomiseen samat jutut. Seisomisessa voisi myös lennättää enemmän palkkaa suoraan taakse heti käskyn perään, niin siitä saa näyttävämmän.

Aika meni ihan sikanopeasti, emmekä ehtineet vetäistä neljällä koiralla kuin yhden kierroksen, vaikka alunperin piti yrittää kahta.

Haku & jälki

Lyhyesti: Urho on selättänyt selkävaivan hyvin, liikuntaa on lisätty eikä kivut ole palanneet. Oili teki taas juoksunsa ja meni Lammille hoitoon.

Sitten: rasti seinään - me treenatiin! Sunnuntaipekoiluissa Urholle ilmaisuja ja jälki. Lentävä purkki -palkkasysteemi toimii ja saatiin ihan hyviä toistoja aikaan. Vaan perhanan kiero otus se mutiainen on, keksii mitä ihmeellisempiä variaatioita yksinkertaisesta aiheesta. Mä aina yritän määrittää jonkun kriteerin ja sitten mudi tekee jotain just sellaisella harmaalla alueella, että salliako vai eikö sallia.. Ei ihme, että niitä ongelmia on päässyt syntymään.

Jälki tehtiin niin, että Ur sai sekä nähdä jäljentekijän lähdön maastoon, että tyyppi löytyi myös lopuksi sieltä jäljen päästä, motivaation sais vähän kohentua nääs. Välissä jälki vanheni pari tuntia. Maasto oli pakkasesta kohmettunut. Alussa suuria vaikeuksia, merkkasi jäljen, muttei imuuntunut sille. Ja heti perään harhautui hirvenjäljille.. Yritettiin nostaa jälkeä uudelleen ja jotain Ur siinä nappailikin, muttei juuri sitä oikeaa. Kunnes sitten tiedustelujen jälkeen päästiin oikean jäljen äärelle ja mudihan setvi homman loppuun oikein mallikkaasti. Nosti matkalta sinne tiputetun esineen ja merkkasi tarkasti myös jyrkän rinteen, missä jäljentekijä oli joutunut ottamaan käsillä kiinni maasta ylös kivutessaan.

ps. Urhon deitti Muru pyöräyttänee keltaisia mudinpoikasia maailmaan ensi viikolla! Tai sitä seuraavalla. Toivottavasti Muru pysyy yhtenä muruna pyöräytellessään, eikä halkea kahtia.

Väsynyt mudi on onnellinen mudi.

Fan i helvete, eli Broke Back Mudi

Oijoijoi, minne katosi lokakuu? Treenirintamalla oli vähän masentavaa, ei oikein mitään kivoja onnistumisen kokemuksia. Siksi kai tämänkin päivittäminen jäi. Oili ajoi kyllä jotkut jäljet ihan kivasti, oli yksi yönylijälki, yksi multapeltojälki ja yksi nyt ihan lähiaikoina tehty tienvarsijälki. Niihin pitää vaan itselle saada ajatus kirkkaaksi ja keskittyminen kympille. Mun pitää ihan oikeasti tarkkailla tuota koiraa ja seurata että milloin se ajaa ja milloin se ei aja. Vaatia oikeaa tekemistapaa, mutta lempeästi.

Urho taas... täräytti sitten alaselkänsä kuun puolivälissä ja joutui lepokuurille. Juoksi pallon perään ja tuli uikuttaen luo. En saanut tilanteessa paikannettua kipua ja koira kaahasi normaaliin tapaa loppulenkin ns. päässilmänä. Saman päivän iltana vingahteli mennessään makuulle ja noustessaan makuulta, erit. jälkimmäistä. Seuraavana päivänä vielä vingahteli nousuissa ja yrittäessään hypätä sohvalle. Ei venytellyt takapäätä. Kolmantena päivänä ei enää vingahdellut, mutta oli vielä kotioloissa hiukan jäykän näköinen. Eläinlääkärissä hyppi ilmaan ja pyöri ympyrää samalla kun minä yritin vakuuttavasti kuvailla, kuinka "tämän koiran selkä on kipeä". Selästä napattiin kolme kuvaa, ei huomautettavaa kuvissa. Kipulääkkeet+lihasrelaksantti+lepokuuri 3 viikkoa. Kahden viikon lenkittämättömyyden ja etenkin treenaamattomuuden jälkeen mudi alkoi nähdä pikku-ukkoja nurkissa, syöksyili sinne tänne kuin hiiren perässä. Samaan aikaan porokoira makasi tyynenä sohvalla, joten oikeasti hiirtä ei ollut olemassakaan. Tänään Ur sai osaavat fyssarin kädet turkkiinsa ja lenkkeilylupa irtosi. Vasemman lonkan puolella ja hännäntyvessä sillä juili joku, mutta ei hirmuisen pahasti. Nyt siis hiljalleen liikuntaa - PARASTA! huutaa Urho.

Urhon syyskuun deitillä Murulla oli kuulemma ainakin kuusi mutiaisenpoikasta kyydissä :)

S. Korrin tottiskoulutus 22-23.10.

Suski Korri kävi Joensuussa kouluttamassa tottelevaisuutta ja olin kurssilla mukana Oilin kanssa. Ilmoitin sinne Urhon, mutta sitten tuli se selkähomma. Harmitti hirmuisesti etten saanut Urhoa mukaan, mutta nou kän duu. Oilinkin kanssa oli hauska osallistua :)

Liikkeiksi valitsin all time favouriten, eli seuraamisen ja toisena liikkeenä luoksetulon/noudon eteenistumiset. Jälkimmäiseen resepti oli perinteinen "treeniä", sivulletulon sijaan koiralle on vain opetettava uusi toimintamalli, eikä siihen ole olemassa mitään erikoisvinkkeja. Raakaa treeniä. Noudossa uusi tapa on kyllä alkanut porautumaan Oilin päähän, ilmeisesti se on huomannut kuinka kätevää oikeastaan onkaan tuoda kapula suoraan eteen kipsahduksen sijaan.

Seuraamisessa muistuteltiin koiran paikkaa ja sitä tehtiin perusasennon kautta. Kaksi askelta ja tiukka pysähdys. Jos koira valui eteen, niin käskytettiin oikeaan paikkaan sivulle ja korjauksesta rauhallinen kehu. Uudelleen liikkeelle ja sama juttu, pari askelta ja terävä pysähdys. Aina korjauskäsky (ja huom. käsky ennen mitään vartaloapua, jos sitä vartaloapua edes aikoo käyttää) väärästä paikasta. Vasta kun koira itse piti paikkansa oikein, tuli (naksu ja) palkka. No Oilihan hoksasi homman aika nopeasti - ja kas - alkoi tehdä oikein nättiä seuraamista. Oma ongelmani vain on, että kun Oili tekee korrektia seuraamista, mä en käytännössä pysty näkemään sitä. Enkä mä myöskään pysty tuntemaan sitä, koska se ei paina. Se on vaan niin kertakaikkisen korrekti :D No, palkatessa (namilla tietty) kannattaa kuulemma vielä ehkä vähän ohjata koiraa painamaan lavalla jalansivuun, niin Oilin tyyppinen koira oppii vielä enemmän hakeutumaan ohjaajaan kiinni ja jopa hiukan nauttimaan siitä. Lisäksi sain kehoituksen tehdä koiralla enemmän kaikenlaista häiriöseuraamista, etenkin kaikkea sellaista jossa koira joutuu vähän "ahtaalle". Oili väistää helposti paikaltaan jos pitää seurata jonkun esteen/seinän/auton tms. vieressä ja ne on just niitä paikkoja joita harjoittelemalla saa entistä vakaamman seuraamisen. Kun koira kestää erilaiset häiriöt, niin se keskittyy vielä paremmin tekemiseen - ja pitää paikkansa entistä tiiviimmin.

Suski puhui yleisesti paljon koiran "voimasta" ja sen keskittämisestä tekemiseen. Jos tavoitteena olisi 100p. tottis, niin varmasti niissä neuvoissa olisi se siemen, mutta kun ihan irtoa tästä koneesta sellaista tavoitteellisuutta. Vähempi riittää ja heinähatumpi tekeminen kelpaa mainiosti :) Hitsin mukava kurssi kyllä, siitä onkin aikaa kun viimeksi on ollut mukana missään tottisaiheisessa koulutuksessa. Hyvä kurinpalautus/vaatimis/muistutus -kurssi itsellekin :)

Btw, Oili 7-v kannattaisi kuulemma ilmoittaa pentukurssille ja näyttää siellä pokkana "tyypillisen puolivuotiaan pennun osaamistasoa" :D