Kello soi 4.30, aamupala meni alas eikä tullut ylös, kamat kasautui, koirat kiipesi autoon ja starttasimme kohti Imatraa 5.30. Jossain Kitee-Parikkala -välillä radiosta tuli:
"Nurkaan tuulilasin kyyneleet jääksi muuttuu niinkuin itsestään.
Ohi kiitää pellon pientareet ja kylät joissa kohta herätään."
Taivaalla tuikki tähtiä ja joku iso planeetta, oli sumupilviä tiellä, auton mittari vilkutti ulkolämpötilaa vaihtelevasti +3, +2, +1, 0 ja -1, alla kesärenkaat. Ja mää menin ja tirautin pari kyyneltä kun oli jotenkin vaan niin tunteellista.
Ensin tottikseen, jossa luulin olevani yksistään, vaan ei, seitsemästä koirasta peräti viisi halusi myös tottistella ennen maastoa. Oltiin viimeisessä parissa, tai siis kolmikossa. Ensin Oili paikallamakuuseen, sitten huilimaan ja lopuksi suorittamaan. Mua jännitti ja Oilia ahdisti, pyrki aika paljon nuuskimaan maata. Käskin maahan ja näin, että jäi kyynärpäät 5cm ilmaan, mutta en tajunnut antaa uutta maahan-käskyä. Oli sitten heti koiranjättäessäni noussut enemmän istumaan, tosin sellaiseen älyttömän hankalaan puoli-istunta-asentoon. Yritin huomaamattomasti huitoa Oilille uutta maahanmenovinkkiä, mutta huomaamaton kun olin, niin eihän se Oili muuttanut asentoaan. Oilin ilmeestä näki, että se oli ihan kysymysmerkkinä ja ahdistuneena kun ei ihan tiennyt miten tässä oikeasti kuuluu toimia, könötti vaan oudossa asennossa. Nyt just en muista oliko ne laukaukset vai toisen koirakon luoksetulokäsky, mutta jompi kumpi sai Oilin nousemaan ylös ja ottamaan muutaman hitaan askeleen eteenpäin, kunnes annoin Oilille kunnon uusintakäskyn ja se meni maahan + pysyi siinä vihdoinkin paikallaan loppuun asti. Huh. Seuraamisen eka suora lähti huonosti, koira kuutamolla, reagoi myös laukaukseen ja tarvitsi lisäkäskyn. Käännöksen jälkeen paransi ja loput ookoohkosti, arvosana H. Liikkeestä istumisessa meinasi jäädä seisomaan ja sadasosasekunnin miettimisen (kyllä, osaan olla nopeakin) tein ratkaisun antaa lisäkäskyn, jota koira totteli (P). Maahanmeno ja luoksetulo ok, tuli tietty suoraan sivulle vähän vinoon (EH). Seisomisessa vähän valumista, luoksetulossa suoraan sivulle vinoon (H). Noudossa otti huonon kärkiotteen tiskiharjasta ja palautti siksi varovasti ravaten (EH). Eteenlähetys hieno, viivasuora, vauhdikas ja ekalla käskyllä maahan (E). Loppuarvosana tottiksesta H :) Jes, olin tyytyväinen vaikka vähän ahdistunut koirakaveri käsissä olikin. Olisi nimittäin harmittanut ihan sikana ajaa Imatralle asti ilman, että pääsisi edes maastoon. Hassu Oili kun se ahdistuksestaan huolimatta pystyy kuitenkin tekemään hommat eikä lyö hanskoja tiskiin.
Tottisten jälkeen saimme tilannetiedotuksen ja kartat. Ensimmäistä kertaa kokeessa tuli vastaan tämmöinen käytäntö ja se oli ilahduttavaa :) "Nuorisojoukko ollut edellisenä iltana juhlimassa ja 2 nuorta varmuudella kateissa. Yhtä nuorta ei olla tavoitettu kotoa, vanhemmat ovat matkoilla eikä heihin saa yhteyttä." Etsintäalue oli saaressa, alue muodoltaan tyypillinen pk-haun kolmosen hakurata, mitat n. 120x250m. Olimme varmoja, että saareen mennään venekyydillä, karttaan ei nimittäin oltu merkitty mitään silta- tai lauttayhteyttä. Siinä odotellessa ehti mietiskellä kaikenlaisia hauskoja skenaarioita. Odotellessa ehti myös ottaa vähän tottista Urholla :) Maastoon siirryttiin koirien (3kpl B-luokassa) kanssa kimpassa polkuja pitkin, matkaa odotuspaikalle tuli n.600m. Mulla ja Oililla oli viimeinen suoritusvuoro, joten odottelua maastossa tuli reilustikin, ainakin 1,5h . Aikansa Oili pyöri vähän malttamattomana ja lopulta laittoi kettukerälle, työnsi nenän pyllyynsä ja alkoi nukkumaan. Viimeinkin sitten tuli meidän vuoro, herättelin Oilin uniltaan, puin liivit päälle ja kipitimme siltaa pitkin hakuosuudelle.
Alue tukeutui oikealta (idästä) järveen, josta myös tuuli, muut sivut olivat merkitty maastoon, eikä tukeutuneet mihinkään luonnollisiin maaston muotoihin- tai muutoksiin. Etsintäsuunnitelmanani oli käyttää yhtä alueen pitkittässuunnassa halkaisevaa etsintälinjaa, eli radasta tuli hyvin voittajaluokan hakurataa vastaava kuvio. Mielestäni ratamestari vei vähän liikaa oikealle, mutta ne uskaltanut alkaa mukista enempää, vaan aloitimme siitä. Yritin suorittaessa korjata linjaa keskemmälle, eli vasemmalle, mutta aina tuli takaa heti käsky ottaa enemmän oikealle. Ensimmäinen maalimies nousi ekalla pistolla oikealta etukulmasta kivilohkareikon välistä, Oi merkkasi paikan jo saavuttaessa aloituspisteeseen. Joitain pistoja molemmille puolille. Välissä piti korjata Oilin liivejä, jotka olivat menneet ihan solmuun koiran päällä. Maharemmi oli pompannut koiran takajalkojen yli pyllyyn ja kolmiokohdat sijaitsi lonkkien päällä. Oili teki ihan tyytyväisenä hommia, vaikka liivit puristi koiraa eestä ja takaa :) Onneksi eivät kuitenkaan olleet tippuneet päältä, kuulemma kokeen suorittaminen keskeytyy siihen. Huh. Homma jatkui ja vasemmalta puolivälistä toinen maalimies umpipiilossa. Sitten tuli etsintäteknistä häslikiä. Väärinkäsitysten (molemminpuolisten, mutta sitähän ei saa osoittaa kokeessa, sillä tuomarithan eivät ole koskaan väärässä ;) sarja aiheutti sen, että luulin olevani alueen takarajalla, vaikka olimme puolivälissä. Oili oli juuri katsonut molemmat puolet, eikä siinä kohdin ollut enää mitään. Pojotettiin siinä aikamme, kunnes mulle aika selväsanaisesti sanottiin, että alue jatkuu vielä. Oilista näki, että oikea puoli on tyhjä, joten eikun koira vasemmalle myötätuuleen pistolle. Sinne meni ja tovin odottelun jälkeen kuului ilmaisu, maalimies umpipiilossa takakulmassa. Aikaa hommaan kului reilut 15min, tai se on arvio. Viimeisen maalimiehen jälkeen palattiin aloituspaikkaan, kuultiin arvostelu (koiran ohjattavuus H, ohjaajan käyttäytyminen EH, kaikki 3 ilmaisua E, maaston loppuarvosana H), käveltiin toimistolle 600m, vein paperit sisälle ja vielä jotain lyhyttä tarinointia pihallakin, kunnes tuomari huikkasi, että teillä on vieläkin etsintäaikaa jäljellä.
Elikkä siis PEHA-B hyväksytysti läpi. Oli tosi kivasti järjestetty koe, mukava tunnelma ja pisteenä iin päällä ilahduttamassa hyväksytyn tuloksen tehneiden saamat EA-laukut :)
