Omaa oppia

Avustajakurssi 11-12.5. 

Tämä kurssi olisi pitänyt käydä 7 vuotta sitten. Ja sen jälkeen toimia apparina kokeneille pelastuskoiranohjaajille. Sitten koulutella samaan aikaan omaa koiraa, aikanaan tehdä sille tulokset ja suunnata hissuksiin hälyryhmään itse koiranohjaajana. Että tässä on tullut kuljettua vähän niinkun persus edellä puuhun. 

VAPEPA-leiri 17-19.5.  

Kolmatta kertaa leirillä ja nyt vihdoin just oikeilla asetuksilla siellä mukana: apuohjaajana. Palikoita loksahteli paljon paikalleen näiden peräkkäisten viikonloppujen aktiviteettien myötä. Touhuttiin koko viikonloppu samalla pienellä partiolla, Voitto-flätti pelastuskoirana, Minna koiranohjaajana ja minä apparina. Aivan huikean hyvää oppia meikäläiselle! On se kumma miten teoriassa voi tietää ja osata muka kaikenlaista, mutta käytäntö viimein osoittaa, ettei ole oikeastaan tajunnut kunnolla mitään. No, jospa nyt taas piirun verran viisaampana jatkaisi tätä mielenkiintoista harrastusta :)

Jäljet

Lyhyehköt (300-400m) ja tuoreet (1h) jäljet, tehtiin ne Pasin kanssa ristiin toistensa yli. Urholle tuli siis heti alkuun Pasin tekemä harha, saman ikäinen kuin oma ajettava jälkensä ja Oilille loppuun minun jäljen kanssa samanikäinen sekä vielä ihan tuore minun ja Urhon tekemä harha. Urho ei oikein edes noteerannut harhaa, Oili merkkasi mutta pysyi omalla. Urholla oli peruskierros metsässä, muttama esine. Oilille tuli enemmän tienylityksiä ja tiepohjaa. Molemmat jäljesti tosi hyvin, selkeälukuisesti. Ihmeen tarkasti myös, vaikka jäljet olivat niin tuoreita.

Urhon kanssa viuhahdetaan metsään

Oili tiepohjalla

Oili tarkkoo

Palkkaa!

Ennen jäljenajoa käydyllä lenkillä Oili onnistui hankkimaan jonkun eläimen kusipaikasta/makuulta karmean ödöörin... Palkaksi kellistin sen suolutakkoon, siksi turkki näyttää kuvissa niin karmealta.

Tottikset ja tokot Linnunlahden kentällä

Tottis tuntui hyvältä, yllättävän hyvältä. Ihan koko settiä ei otettu. 50 askeleen suora, välissä palkka ja paluupätkä, hitaan jälkeen palkka. Pari kontaktikatkoa pitkällä suoralla, muuten kiva. Jäävistä maahan + luoksetulo. Kaikki noudot, esteet tosin reiluin avuin. Tasamaalla yritti varastaa, muuten ok. Hyppyesteellä vein kiinni esteeseen, se kiipeillen. A-esteellä ohjasin paluun esteen kautta. Noutojen jälkeen päästin Urhon juoksemaan patukan kanssa ja se päätti itsenäisesti kiivetä A-esteen päälle. Kun sitten mumisin puoliääneen, että "ai sä päätit sitten mennä sinne", niin Ur hyppäsi A-esteen harjalta pois sivuun, eli siis kiva pumppu 180cm korkeudesta maahan ilman loivan paluupuolen hyödyntämistä. Eteenmeno kokeenomaisesti muuten jees, mutta maahanmenoon vaati 3 käskyä ja kaarsi ekan maahan-käskyn jälkeen iiiiisosti vasemmalle. Paikallamakuu Raikun hommien ajan, muuten ok, mutta kun Raiku siirtyi noutohommiin, niin vinkui vienosti (vaikka esteet oli tosi etäällä pm-paikasta). Eli paukkuja ja pomppuja, ne kun saisi hanskaan niin voisi hipsiä kokeeseen.

Oikku tottisteli pitkän seuraamissuoran, josta palkka. Pari kertaa silläkin kontaktikatkoja, paikka nippanappa ok, Oiliksi maltillisesti edistämistä. Liikkeestä istu ok. Eteenmeno ok, paitsi silläkin 3 käskyä maahanmenoon. 

Toko taas ei tuntunut hyvältä. Mulla ei ollut isoja ruokanameja ruudun tekemiseen, joten piti tehdä pallolla. Ja kun vielä lisättiin matkaa hommaan, niin Ur tippui kärryiltä ja tarjoili tunnarirasiaa merkkinä, Leenalle juoksemista ja yleistä huutelua. Tiputin matkaa pois ja sillä sai onnistuneita toistoja. Kaukoissa koira väärässä fiiliksessä (paineistunu), joten sekin takkusi. Ihan lyhyellä matkalla sai sitten maa-is, is-sei, maa-sei ja sei-is -vaihtoja onnistumaan. Sei-maa on nyt se, jota ei olla otettu vielä arsenaaliin, pitäisi päättää opettaako uusiksi (tassut paikallaan, ns. hissinä) vai antaako tehdä luonnollisella tyylillään (tipahtaen alas). Tunnari x 2, namit väärien välissä ja oma edemmäksi ruohikkoon piilotettuna - hyvin mänt. Maahanmenoa juoksennellen, vissiin meni ihan ok kun en muista tarkemmin :) Metallinouto lopuksi erikseen. Eka pelkkä pito, sählinkiä kun palkka meinasi tippua ennenaikojaan suuhun. Toisella liikkeenä, pudotti matkalla vaikka pidin suuni kiinni, otti toi itsenäisesti loppuun, mutta jäi seisomaan, istui vasta käskystä. Kolmas ja myös liikemäinen meni puhtaasti. Va-ro-vas-ti kyllä pitää kapulaa, ottaa hyvin, lähtee hyvin tuomaan, mutta viimeistään puolivälissä alkaakin varoa kapulaa suussaan ja tuo kuin jos mä toisin kananmunaa teelusikalla. Vinkkejä? Miksi se alkaa ahdistaa vasta hetken kantamisen jälkeen? Toistaiseksi olen päättänyt, etten työstä asiaa kovin (jotten suurentelisi ongelmaa). Kunhan tuo ilman tiputuksia, oli tyyli mikä tahansa. Tekeminen tuo kuitenkin itsessään varmuutta. Mut silti, outo kuvio.

Tokot

Eikä vaan tokot, vaan HYVÄT tokot Metlalla. Urho starttasi tunnarilla. Ekana kokeilin, että jonossa on vieraat väärät väleissää ruokaa ja jonon viimeisenä oma. Jos reagoi omaan niin naksautan. Ei reagoinut. Sitten vieraat väärät ja oma erikseen nurmikon puolella. Käskyttä nuuskasi namit väärien välistä, sitten oma-käskyllä ohjasin nurmikolle etsimään. Tämä kaksi kertaa erittäin onnistuneesti. Ruutuun hyppelehti n kertaa hyvällä onnistumisprosentilla. Pari kertaa äityi huutamaan, niistä kiellot. Kaukoja takapallon kanssa maa-is ja maa-sei-is, kaikki oikein hyvällä vireellä. ISO hymynaama tähän. Yhtään enempää en uskaltanut ottaa kun meni niin mainiosti. Kokeiltiin myös ensimmäistä kertaa entistä idioottirinkiä, eli nykyistä Z:taa. Halusin tietää "miltä se tuntuu". Palkkasin ohikävellessä ja liikkeellelähdöistä. Hyvältä tuntui :) Metalli ei mennyt niin hyvin, meni ja otti ok, mutta tiputti aina kun kehuin. Vaikeaa muistaa olla harmistumatta kun kantaa metallia kovin varovasti. Lopuksi pelkkiä tuonteja ja siinäkin tiputti kun kehuin.. No, pakkoko sitä on sitten kehua? Siististi (varovasti) lopulta toi hyvään luovutuspaikkaan kun vaan pidin suuni kiinni. Paikallamakuu 3min ok poikarivissä (Raiku, Martti, Urho). 

Oili paikallamakasi myös, Voiton kanssa. Ja hipihiljaa. Jäävissä teki istumisen (takapalkka) ja maahanmeno+luoksetulon. Reipas meininki, muistin antaa sen tarvitsemat avut (katsekontakti käskiessä).

Jäljet

Molemmille :) Vanhenivat sen aikaa kun kävin heittämässä Pasin Outokumpuun, eli vajaat 2h. 

Urholle omatekemä n.300m, jossa 4 esinettä. Urho jäljesti hienosti! Ja hyvin nousi kaikki esineet. 

Oilille Pasin tekemä lyhyt jäljenpätkä, jossa pointtina saada jälki nostettua oikeaan suuntaan. Jälki tuli metsätielle oikealta, kulki tiellä 20m ja sen jälkeen poistui vasemmalle metsään. Eli ensin koira siis törmäsi metsästä tulevaan takajälkeen, joka tietenkin veti Oilia puoleensa. Estin kulun pidemmälle ja koira palasi tielle tarkkomaan. Merkkasi sitten jäljen kulun oikein tien vasemmalle puolelle, mutta estämisen seurauksena oli sen verran epävarma, ettei ekalla merkkauksella tohtinut lähteä jäljelle suoraan. Tarkkoi vielä yhden tarkistuslenkin ja sitten jäljelle, lopussa esine.

Ja minä taas, niin maan perusteellisen epävarmana kun ei mukana ole ketään joka tietää jäljen tarkan kulun. Oma epävarmuus heijastuu Oiliin heti, en edes ymmärrä miten, mutta jotenkin vaan. Hyvä harkka kuitenkin, tämmöisiä lisää.

Pe-pekot

Urho taas raunioilla. 2+1 maalimiestä, ensin kaksi valmiina ja lopuksi vielä kolmas piiloon. Aavistuksen enemmän kyseli apuja kuin vapputreeneissä, mutta mukavasti teki hommat kuitenkin. Urholla alkaa näkyä ilmaisuissa vaahtoefekti, suu täyttyy kuolasta kun odottaa ruokapalkkaa ja louskuttaessa se muuttuu vaahdoksi ;D 

Oilille lyhykäinen (n. 300m) jälki, joka lähti rauniradan sivustan metsästä (hyvä nosto) ja päättyi radan taakse, jossa jäljentekijä piilossa. Tarkoituksena vahvistaa motivaatiota ja päämäärähakuisuutta (maalissa jäljentekijä), vaikka tulee pulmapaikkoja (häiriöhajut raunioradan takana). Hyvällä motskarilla Oili vetikin! Yksi pulma tuli, mutta Oi ratkoi sen itsenäisesti ja minä vieläpä osasin lukea koiraakin :) Lopun oikoi ilmavainulla, mutta sepäs ei tässä tapauksessa haitannut. Oili oli ihan toh-toh-toh-tohkeissaan treenin jälkeen :) Hyvä harkka.

Vappumaastot

Urho teki hommansa raunioilla, jossa kaksi maalimiestä suht lähekkäisissä piiloissa. Urhon kanssa oli ilo etsiä :) Se oli motivoitunut, ohjattava, irtoava, liikkuva - pomppi erilaisilla pinnoilla kuin kotonaan. En muistanutkaan, kuinka luontevaa Urholla on keikkua raunioilla. Ainoa (eikä kovin vähäpätöinen..) hankaluus on tarkennus, se haukkuu niin aikaisessa vaiheessa hajua, että tarkentaminen jää usein puolitiehen. Mutta tänään tarkenteli varsin pätevästi ja oli selkeälukuinen. 

Oilille haastava jälki kovassa tuulessa erilaisilla pohjilla (tie, hiekkakuoppa, kuiva jäkälikkö ja tietty perusmetsä). Hyvä nosto tieltä maastoon. Alun ja lopun meni hyvin, välissä enemmän hakemista. Annoin mennä ison osan matkaa liinansa kanssa vapaasti, teki niin paljon tarkistuslenkkiä ja liinassa roikkumalla olisi ollut vain painolastina. Pari kertaa piti puuttua kulkusuuntaan, muuten mentiin suunnilleen oikeaan suuntaan, vaikkei koiran tekeminen aina jäljestämiseltä näyttänytkään. Koira nokitti jatkuvasti tuulen suuntaan, eikä suotta: jälki kulki tuulen yläpuolella vielä kahteen kertaan vain n. 100m säteellä. Oikeastaan vähän outoa, ettei tarjonnut oikotietä. Esineistä nousi 4/5, pari niistä tosin pienen vänkäämisen seurauksena.