maanantai 2. toukokuuta 2011

Kimppatottikset

Raviradan parkkiksella jälleen lappalaisjohdanteisesti. Urholla tuli paljon odottelua sivummalla hihnassa ja se teki kyllä gutaa, Ur on siitä hommiin otettaessa niin paljon ideaalimmassa vireessä kuin jos vertaa autosta lennätykseen. 

Ekana wanhoja kunnon riwitottiksia, eli ihan sitä samaa, mitä aina Leevi-hoffin kanssa tehtiin 90-luvun lopulla Lammin Seudun Koirakerhossa. Käveltiin Leevin ja nakkipussin kanssa paloaseman pihalle, tai sitten myöhemmin kerhon ihan omalle kentälle vesitornin kulmille, pyörittiin siellä tunteroinen koulutusohjaajan sanelemaan tahtiin ja sitten taas kävellen takaisin kotiin. Naksuttimesta ei oltu vielä kuultukaan, saati sitten että oltaisiin menty pilkkomaan liikkeitä mihinkään pienempiin palasiin. Koiran kehuminen oikeasta toiminnasta alkoi kyllä olla jo aika suosittua.  Enää ei ole Leeviä, eikä sen puoleen kyllä Lammi -nimistä kuntaakaan. Mutta aina vaan sitä paarustetaan koiran kanssa kentälle keikkumaan :) Niin, tehtiin siis rivimallin seuraamisia, pujottelua ja jotain jääviä, sitten vielä ryhmäpaikallamakuu. Kaikki meni oikein kivasti, joskin jäävissä taisi istuminen jumahtaa seisomiseksi. Ja niin hyvällä tuulella oli Urho, että jossakin kohden se alkoi omituisella tavalla hyppiä mua vasten (ainahan se hyppii, mutta nyt jotenkin eri fiiliksellä) ja sitten sainkin reiden ympärille kaksi mudin etukäpälää.. rynkyti rynkyti. Ärjäisyllä lopetti. Omituisista omituisinta tässä oli se, että Urho oli kaikkiaan erittäin kivalla fiiliksellä mukana ja minä todellakin sain sen (lähes) jakamattoman huomion, ei mitään naispiippailuja tai muita. Ilmeisesti mudinpoikanen on nyt viisivuotiaana kasvanut niin äijäksi, että se saattoi ensimmäistä kertaa kokeilla emäntää panopuuna. Tämän äksidentin jälkeen jatkettiin myöhemmin vielä yksilövuorolla ja ne meni aina vaan samalla kivalla vireellä. Seuraamisia tsekattiin vähän enemmän. Erityisesti pitkää suoraa seuraamista, jossa Urholla on tapana, paitsi ennakoida täyskäännöstä tyrkkimällä pyllyä mun taakse, niin ilmeisesti myös kytätä oikeaa kättä ilmeisesti jonkun palkan toivossa. Mistä lie keksinyt sen? Jätin täyskäännökset vasemmalle ottamatta ja kääntyilin vain oikealle -> parani huomattavasti. Kontaktista tuli katkeilematon ja pylly lopetti turhan vispauksen. Noutoja yksi avustettu tuonti ja yksi kokeenomainen. Molemmissa olin hiljaa aina loppuasentoon asti. Kokeenomaisessa joutui vähän säätämään lähtöennakoinninkanssa, muuten ihan jees. Maahanmenoja lähiottoina, ok. Loppuun eteenmeno valmiiksi viedylle lelulle, sille pohjina vähän juoksulinjaa pitkin seurautuksia. Eteenmeno pelittää nyt kyllä kivasti :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti