Tunnari x 2, sama tyyli kuin aiemmin, mutta nyt Urho alkaa jo oikoa. Ei jaksa syödä nameja loppuun vaan etsiin itsenäisesti omaa. Tää on varmaan ihan positiivista oikomista :) Luoksarin maahanmeno ei toimi ollenkaan, ei ajatustakaan Urholla, että kesken luoksetulon voisi mennä maahan - pysähtyä seisomaan korkeintaan tai ehkä joskus harvoin kun on riittävän hämmentynyt niin istua. Ihan kuin se ei edes ymmärtäisi mitä tarkoittaa "maahan", sama sana joka muissa tilanteissa on ihan vesiselvä ja koira toteuttaa käskyn innolla. Joku uusi ajatus sen treenaamiseen pitäisi saada, ei tällä hinkkaamisella ole mitään tulosta.. Nytkin meni lähinnä hermostumisen puolelle, varsinkin kun siinä hinkatessa Oilikaan ei millään pysynyt maaten paikallaan vaikka useamman kerran kävin sanomassa.
Saatiin omakin pienryhmä pyörähtämään käyntiin, eli pk-hakutreeneissä (vihdoinkin!) Urholle 4 maalimiestä. Näki maalimiesten lähdön kohti etukulmaa, vasen eteni takalinjaa n. 50m isoon kuoppaan, oikea jäi kulmaan. Eka oikea, ihan ok, kävi aika etäällä ulkona alueelta noukkimassa hajun - Urhokin osaa siis jo käyttää tuulta hyväkseen ja hakeutua sen alapuolelle :) (Vain pekoharrastaja osaa iloita tämmöisistä :D) Vasemmalle eka pisto ihan liru, toisella ajatui taas vähän liikaa tuulen alle, oli pakko kutsua pois. Kolmannella läks hornantuuttiin ja paikansi sieltä piilon. Kolmas maalimies etenevänä haamuna, erittäin ok. Neljäs mm jäniksenä, ja hiton nopeana sellaisena! Urholla meni kotva ennenkuin sai Jossun kiinni :) Kokonaisuudessaan muuten jees, mutta pistoista ei kunnon käsitystä. Eikai ne niin tärkeitä ole? Ehh.
Oilin jälki (n.600m) happani kuivassa metsässä hakutreenien ajan 3h. Tein jäljen Urhon kanssa, 4 esinettä + loppupurkki, useita tien/lenkkipolun/uranylityksiä ja niitä pitkin kulkemisia. Nosto taas tieltä, merkkasi tulojäljen vain pienellä pään kääntämisellä, eli siis ei pyrkinyt takajäljelle :) Menojälkeen ensin pieni päänkääntö, jatkoi ohi ja parin metrin jälkeen kurvasi tarkistamaan asiaa paremmin - kehuin heti. Just sellainen tilanne, joka menee helposti ohi, jos olen itsekin epävarma, enkä lue koiraa kunnolla. Esineisiin reagoinnit kauttaaltaan heikkoja, eli niitä pitää vahvistaa. Parissa kohtaa paineli selvästi Urhon jäljillä eikä mun, kerran siitä huomautin ja sen jälkeen ihan kuin olisi parantanut. Tieosuudet ok, eihän se mielellään tiellä jälkeä aja, vaan paremminkin toteaa, että "ei mene tonne metsään, eikä tonne". Ja kun jälki taas poistuu metsään, niin noukkii sen heti. Vähän vaisua jäljestystä kauttaaltaan, ei edes ahminut loppupurkin ruokaa sillä innolla mitä yleensä. Kuumuus? Valeraskaus? Pitäisi kyllä olla nälkäinen sen vuoksi, nisistä tulee vielä vähän maitoakin. Mun tekemän jäljen tylsyys?
Urholle vielä esineruutu, kapea suikale lenkkipolun varteen, takakulmiin esineet (toinen niistä siis ihan uran viereen). Sinkoili sinne tänne, ulos ruudustakin. Kakkasi ruutuun, missä ei sinänsä mitään uutta, mutta että jaksoi jatkaa esineen tarkennusta sen jälkeen, niin se oli uutta! Siis sai esineestä hajun, tarkensi aikansa, tuli p-hätä, kävi p:llä, jatkoi tarkennusta, löysi esineen ja toi luo. Molemmat esineet oli vähän tavallista pienempiä, joten aika pitkään sai tarkennella että löysi. Kantoi molempia myös vähän huonosti, tuli niin tohinalla, että risukasan yli hyppäyksissä pudotti ja sitten paniikkipaniikkipaniikki piti äkkiä palata etsimään esinettä kun meni kuitenkin 3m yli ihan vaan jarrutuksessakin. Ei paras suoritus, mutta motivaatio on edelleen bueno :)
. . . . . . . .
Alla pari kuvaa viime viikonlopun melontaretkeltä Suomujärvelle (Patvinsuon kansallispuisto)
 |
| Kurkilahdessa, EVVK-Oili. |
 |
| Urho nuokkuu, suuntana Virtaniemen leiripaikka. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti