Tellu!

Nyt tuli noutaja. Vakavailmeinen, mutta oikeasti kovin iloinen ja hyväntuulinen, rennosti maailmaan suhtautuva, käyttölinjainen narttupentu. Kuuden viikon yhteiselon jälkeen Tellu tuntuu edelleen mitä helpoimmalta koiralta. Ongelmia on aiheuttanut vain Tellun vatsa, joka on mennyt helposti ripulille. 

Oili suhtautui aluksi Telluun tietysti kärttytädille kuuluvan nuivasti, mutta saavutti pian syvän välinpitämättömyyden tilan. Tellu yrittää, erityisesti ulkona, härppiä Oilia leikkiin, mutta uskoo hyvin kun täti sanoo ettei kiinnosta. Siksipä Tellu onkin keräillyt kivoja koirakokemuksia erityisesti työkavereiden koirista, jottei vallan joudu luulemaan, että ketään tässä koiramaailmassa ei kiinnosta leikkiä hänen kanssaan.

Tellu on ajellut lyhyehköjä namijälkiä eri alustoilla ja vaikuttaa varsin maavainuiselta. Kunhan sopiva tilaisuus tulee, niin sille uskaltaa hyvin ottaa myös ilmavainuhommia ilman pelkoa siitä, ettei nenä enää löytäisi tietään alas maan pintaan.

Terveyshuolia ja muditerapiaa

Oili (12,5v) sai perjantaina 2.12. noin 15 min kestäneen kohtauksen, jonka aikana se ei meinannut pysyä pystyssä, silmät tekivät pientä ylös-alas-liikettä ja pää oli hieman kallellaan. Sain nopeasti ajan läheiselle klinikalle, mutta perillä kohtaus oli jo ohitse ja Oililla normaali eläinlääkäripaniikki päällä. Sydänäänet kuuluivat vinkumisen vuoksi huonosti ja koira myös seisoi köyryssä häntä koipien välissä. Ennen kohtausta Oililla oli kahtena yönä vatsa löysällä, muuten normaali. Aluksi ELL epäili selkäongelmia (aristi selkää), mutta keskustelujen jälkeen vahvemmaksi epäilyksi nousi (idiopaattinen) vestibulaarisyndrooma, eli tasapainohäiriö. Toki kun asiaa ei vielä perustutkimuksen lisäksi tutkittu tarkemmin, niin varsinaisesti mitään ei voida sulkea poiskaan. Eli seuraillaan tilannetta. Kokeillaan myös kipulääkitystä noin viikon verran mahdollisiin selkäkipuihin. Oili on syksyn aikana jonkin verran nuollut etutassujaan, mikä viittaisi myös kolotuksiin selässä.

Toivotaan tietysti ettei kohtaus uusi, mutta on hyvin mahdollista että niin käy. Ja onhan toki mahdollista että Oili on aiemminkin saanut vastaavan, mutta kukaan ei ole vaan ollut paikalla näkemässä sitä. Nyt Pasi oli poikkeuksellisesti päivän kotona ja ehti bongata sen. Itse ehdin mukaan vasta eläinlääkäriin.

En kiirehtinyt kipulääkekuuria koska koira vaikutti muuten olevan kunnossa (mm. kuopi tarpeet ja kieri matolla), mutta eilisen metsätiellä liukastelun jälkeen se oli takapäästä todella jäykkä ja vingahti reipasta kosketusta, joten tänään 11.12. aloitin kuurin (Metacam). Katsotaan mikä sillä on vaikutus.

Näkö ja kuulo tuntuvat Oililla heikkenevän tasaiseen tahtiin. Myös lenkillä haisteleminen on lisääntynyt hurjasti. Jos täti saisi päättää, se kuluttaisi mielellään muutaman minuutin jokaiseen ruohonkorteen ja tassunpainaumaan lenkkireitin varrella. Toistaiseksi täti ei ole saanut vielä päättää.

Elämä mudin jälkeen on noin muuten jatkunut helppona ja tylsänä. Akuutteja ikäväkohtauksia tulee enää harvemmin. Olemme myös saaneet odotettua muditerapiaa kahdelta ihanalta unkarilaiselta iilimad... mudilta: Penalta (1v) ja Mimmiltä (8kk) . Ensin Pena oli kaksi yötä hoidossa ja samalla viikolla vielä Mimmi yhden yön. Parasta! Oili sieti, mutta ei erityisesti arvostanut.

Pena

Mimmi ja Oili

Urho 2005-2016

Urho heinäkuussa 2016

Urholla diagnosoitiin elokuun loppupuolella anaalirauhasen apokriinirauhasen adenokarsinooma, eli pahanlaatuinen syöpäkasvain anaalirauhasessa. Lisätutkimuksissa todettiin syövän levinneen lantion seudun imusolmukkeisiin ja mahdollisesti pernaan. Oli surullista, mutta myös huojentavaa todeta, että jatkohoitoihin ei kannata ryhtyä ja Urho saisi painella täysillä loppuun saakka. Kunnon mudiasenteella: kaikki tai ei mitään!

Kaikki tapahtui niin nopeasti. No, tietenkin mudin kanssa kaikki tapahtuu nopeasti.. Ensin yllättävä kasvainlöytö. Siitä viikon päästä koepalan perusteella tehty diagnoosi. Kahden viikon kuluttua ultraus  Yliopistollisessa eläinsairaalassa ja toivonrippeet hävittävä tieto syövän leviämisestä. Ja sitten enää 2,5 viikkoa vauhdikasta mutiaiselämää, kunnes tuli aika luopua.

Urho oli superhauska elämys. Rohkea, joka paikkaan häntä tötteröllä tepasteleva, täydellisen epäterävä ja mahdottoman huumorintajuinen otus, joka vain parani vanhetessaan (pl. 8-vuotiaana kuvioihin hypännyt ääniarkuus). Urho olisi täyttänyt joulukuussa 11 vuotta, pitkäikäisille mudeille se on ihan hannari ikä kuolla.

Nyt on hiljaista ja helppoa. Asunto tuntuu aivan liian suurelta ja tyhjältä. Kukaan ei tuijota, tee fleksissä 90 asteen äkkinykäystä, tunge päätä kainaloon tai tule täysillä luo ensimmäisen kutsun ensimmäisellä tavulla.

Urho oli paras! Ja Urho tiesi sen.

Virkeä eläkeläinen

Oili on päässyt kevään aikana jälleen pelastuskoiratreeneihin. Pääasiassa on nosteltu ja ajeltu jälkiä. Samat vanhat puutteet ja vahvuudet näkyy edelleen, meissä molemmissa. Mutta onpas ollut kivaa päästä taas harkkoihin. Metsässä on mukava nujuta, pysyy joku tatsi hommiin ja koirien seuraaminen nenähommissa on aina yhtä mielenkiintoista.

Urho ei ole päässyt tekemään mitään. Kerrassaan ala-arvoista mudinelämää. Mutta selkä on pysynyt hyvänä :)

Västerön retkeilyreitillä Merenkurkussa, toukokuu 2016.

Sennut porskuttaa kera vaivojensa

Oililla (12 vuotta) on silmissä jo aika komeat sädekuviot, ne näkee helposti ihan vaan luonnonvalon heijastuessa. Pimeässä rappukäytävässä kulkee hieman aiempaa varovaisemmin, muuten ei näyttäisi vaivaavan koiraa.

Urholla (10 vuotta) on varmaan silloittuma kuroutunut kunnolla umpeen ja jäykistänyt selkää. Toisaalta Ur tuntuu nyt sietävän rasitusta paremmin ilman akuutisti kipeytynyttä selkää ja yllätti jopa kakkaruovinnalla yhtenä iltana (ei ole tehnyt sitä moneen vuoteen). Toisaalta taas mm. korkkiruuvinukunta selällään ketarat kohti kattoa on poistunut valikoimasta.

Oili 11v

Taas täti vanheni vuodella!

Jumppapäiväkirja

Fyssarikeikan saalista:

• Peitsaaminen pitää lopettaa. Lupasin yrittää. 
• Muutaman vuoden takainen selkätälli hyvin mahdollisesti spondarin alkulaukauksena. 
• Muutokset onneksi (heh) molemminpuolisia, eli näkyy kuvista myös yläsuunnasta. Ei tee rankaan sivuttaisvääntöä, vaan kuormittaa tasaisesti. 
• Keskiselkä yllättävän ok kunnossa. 
• Takaa kovasti jumissa: selkä, reidet, vatsa. 
• Vastaanotolla tutkimuksen, venytysten ja jumppaopastuksen lisäksi Urholle fasciamobilisaatiota vatsa- ja lannekalvoille, oikean kyynärpään ojentajalle ja etureisille (jotka erityisen kireät). 
• Jumppaus aloitetaan yhdellä simppelillä liikkeellä: etutassujen nostot x10, 2krt päivässä. Vaikeammat liikkeet ohjelmaan kunhan on ensin saatu tämä sisään. 
• Venytyksiin neljä erilaista liikettä. 1-2krt päivässä liikunnan jälkeen. 
• Liikunta ekat pari päivää vähäisesti, sitten normaalisti. Ei liikuntaa kinnertä syvemmässä hangessa. 15min lämmittely hihnassa aina ennen vapaana juoksemista. (Masennus!) 

Real Life: Fyssarin jälkeen Urho meni niin hyvin ravilla, ettei siihen edes tarvinnut puuttua. Aavistuksen peitsaus lisääntynyt parin päivän jälkeen käsittelystä. TODELLA vaikea keskittyä mudin askellajitukseen. Oman mielenterveyden vuoksi en edes yritä kunnolla. Jumppausten ja venytysten ohjelmaan orientoituminen otti itsellä pari päivää. Nyt menee jo jees. Laiskuuksissani päästin Urhon kahtena päivänä lenkkeilemään lumiseen metsään, jossa hanki pääosin kantoi, mutta ei sitten ihan aina kuitenkaan. Tuloksena: vasen takareisi niin arka, että sen venyttely-yritykset saa Oilinkin huolestumaan. Oili on megatarkka fiiliksistä ja huomaa heti jos Urhoa sattuu, vaikka Urho ei edes kertoisi sitä muuten kuin pienellä huolestuneella ilmeellä. Ja näkyihän arkuus toki siinäkin, että Ur veti jatkuvasti jalkaa pois minimaalisimmastakin käsittelystä.