tiistai 9. marraskuuta 2010

Jälki ja esineruutu

Ensin esineruutu, kapea suikale jonka perälle kolme esinettä. Urho tuijotteli taas tallauksen, välissä viereistä tietä pitkin käveli koiranlenkittäjä, ooteltiin ne kunnolla ohi ja sitten vasta rutiiniesine, jonka jälkeen koira ruutuun. Urho lähti löysästi hommiin ja se oli selvästi vähän pihalla kun tuuli toi ruutuun ohikävelijöiden hajut. Kutsuin Urhon pois ja lähetin uudelleen, sitten alkoi lyyti kirjoittaa ja esineitä kuskaantua mullepäin. Loppujen lopuksi kaikki kolme saatiin aika nopsaan ylös.

Jälki ehti vanheta vain hiukan alle tunnin, joten odotetusti Urho ajeli sitä paikoin parikin metriä jäljestä sivussa, aika usein kuitenkin ihan yllättävän tarkasti. Maa oli edelleen ihan jäässä ja siinä päällä pieni lumikerros. Jäljellä pituutta noin kilometri ja tein sinne mielenkiinnosta yhden terävän kulman, yhden paluuperän, useampia tienylityksiä ja tietäpitkin kulkemisia. Esineitä viisi sekä kuudentena loppupurkki. Käytännön harhakin sinne tuli edellämainitun koiranulkoiluttajan toimesta. Tiepätkille ja niiden jälkeen laitoin satunnaisesti koiranmakkarapaloja, mikä olikin tosi hyvä juttu ja koira sai just oikeissa paikoissa vahvistusta toiminnalleen. Metsässä Urho puksutti moitteetta, mutta tiepätkät oli odotetusti hankalia. Urholla ei oikein ole vielä tajuntaa jäljestellä jäisellä ja lumisella kovalla pinnalla, siinähän kun ei mikään rikkoutunut maa haise, vaan pelkkä ominaishaju. Terävä kulma ja paluuperä menivät hyvin, jälkimmäisestä näki hyvin miten koira tutkaili jäljen päättymistä ja ihmetteli minne se sitten jatkuu - ja ratkoi ihan oikein palaamalla paluujälkeä takaisin löytäen jatkosuunnan. Viimeisen tienylityksen ohessa oli tuore ihmis- ja koirajälki. Urho veti ihan oikein tien (ja harhan) yli, mutta sitten sen oli pakko palata tarkistelemaan koiran jälkiä tielle. Tien ylityksen jälkeen jälki jatkui aivan tien viertä metsän puolella pari sataa metriä ja vieressä tiellä kulki vieraat jäljet. Urhoa homma selvästi häiritsi ja se alkoi olla väsynyt ja innoton, eikä enää keskittynyt kunnolla vaan haahuili vähän miten sattuu. Onneksi tajusin antaa siinä koiralle vielä enemmän liinaa ja tilaa tehdä hommia. Erityisesti väsyneenä ja epämotivoituneena se näyttää tarvitsevan oman tilansa. Samoin huomasin, että heti ekalla tiepätkällä, kun alusta vaihtui, niin koira olisi mennyt kuselle jäljestämisen sijaan. Just niin miehekästä sijaistoimintaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti