Pihatottisviilaus

Urho sai pienen potkarilenkin, Oili puolestaan tokohetken: pureuduttiin täyskäännökseen. Paitsi että Oilin seuraamispaikka on aivan liian edessä, niin täyskäännöksen jälkeen vaikutelman senkus pahenee sillä pikkukoira ei tee käännöstä loppuun vaan aloittaa etenemisen ihan omia aikojaan. Eli pahimmillaan ollaan asetelmassa "Oili menee jo ja Kaisa tulee puolen metrin pääsä perässä". Yritin ensin vain vaatia koiralta tarkkuutta, mutta siinä ei tullut onnistumisia, en päässyt palkkaamaan koiraa ja oltiin jo lähellä, että Oili olisi sanonut sopimuksensa irti. Vaihdoin taktiikkaa ja tehtiin puolikkaita- tai täyskäännöksiä, joiden ohessa annoin koiralle käskyn "sivu" ja pysähdyin heti kääntymisen jälkeen. Tämä toimi ja Oili alkoi löytää pyllynsä oikeaan paikkaan mun viereeni. Näitä juttuja voisi vähän jatkaa, mutta vaan vähän.. Oilin kanssa tottistelun hauskuus on ollut nimittäin just siinä, että Oikku saa tehdä niinkuin tykkää, kunhan meininki on iloinen :)