perjantai 28. tammikuuta 2011

Tottikset ja varikot

Otin vain Urhon mukaan asemalle tottistelemaan. Ennen Sinnan porukan saapumista tehtiin sekalaisia seuraamisia ja ne tuntui ihan tosi hyvälle. Lelupalkallakin pysyi pakka kasassa, kunhan ei ihan älyttömästi alkanut revittelemään. Kokeilin käyttöesineen noutoa kylmiltään, eli siis Oilin tiskiharjaa ja Urho ei meinannut tajuta sitä lainkaan noudettavaksi esineeksi vaikka näki heiton ja kaikki. Olisi mielummin tuonut melkein jonkun lumipaakun. Toistolla älysi paremmin. Yksi noutokapulan tuonti, tälläkertaa vähän painavammalla eli kiloisella. Juoksutuksia Tiian ja mun välillä, kolme pysäytystä, joista kaksi hyvää (vartaloapu) ja yksi huono (ei vartaloapua). Lopuksi otettiin vähän kokeenomaista kamaa, eli tuomarille ilmoittautuminen ja siitä jatko seuraamiskaavioon (henkilörymässä Sinna mukana), sen jälkeen eteenmeno. Nämä loppurimpsut meni kerrassaan kivasti ja pitkät seuraamiset tuntui myös tosi hyviltä :) Ainoastaan jossain käännöksissä tuli jotain harhailuja ja välillä Ur ennakoi täyskäännöstä. Eteenmeno myös mainio :) Koo, ii, vee, aa - KIVAA!

Popekon varikkotreeneissä Urholle kolme maalimiestä valmiina, teemana taas tarkennus ja palkat suoraan ilman ilmaisua. Eka meni huipusti, korvat vaan valahti alas törmätessään hajuun ja se suikkasi suoraan betonikasan sisään maalimiehen luo. Toisella pääsi pari hajuhaukahdusta ja sitten tarkenteli loppuun puulavojen väliin. Kolmannella jumi kunnolla haukkumaan.. grrrrr. Maalimies oli betonikasan toisella puolella pienessä kolossa, muttei mitenkään umpparissa, eikä edes näkymättömissä - päinvastoin. Urho kiersi kerran kasan ja jäi edelleen haukkumaan kasan vastakkaiselle puolelle paikkaan, jossa se oli ensimmäisenä hajuun törmännyt ja johon se selvästi myös tuulen mukana pakkautui. Mun piti lopulta lähteä itse kiertämään kasaa ympäri ja ohjata se siten kropalla mukaan. Sitten vasta Ur tarkensi loppuun ja sai palkan. Meinasi pirulainen vielä jäädä sinne pomppimaan maalimiehen päälle, joka haisi ei-vielä-sukukypsälle teininartulle (joita Urho niin kovin rakastaa) Grrrr vol.2 !!! Olisi pitänyt ehkä ottaa vielä neljäs paikkaavana, mutten sitten hoksannut. Hö.

Oilille kaksi valmista maalimiestä, ihan tavallinen pieni etsintä ilman mitään teemoitusta. Ei huomautettavaa, paitsi että on se Oikku vaan aika kiva pieni elukka :D

Pulmiainen lähti sitten takaisin kotiin ja omat koirat tuntuu yhtäkkiä ihan kamalan rauhallisilta. Urhokin! Mutiaiselle tuli muuten vähän ikävä teinihelikopteria, sillä se meni pariin otteeseen illan aikana keittiön ulko-oven eteen hölmistyneenä makoilemaan. Muuten Ur ei hengaile siellä koskaan, varsinkaan jos kukaan ihmisistäkään ei ole keittiössä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti