Yllätys, yllätys, juoksuseuraamista. Vielä pomputtaa, mutta aina vain nopeammin sieltä saa sen pomputtoman pätkän ja pääsee palkkaamaan. Jäävät "kimpassa kävellen", eli ei ihan seuraamismoodissa, mutta sinnepäin - kaikki oikein! Jes!! Ja ne jätettiin heti siihen, eli ei vahingossakaan toistoja :) Pitkä luoksetulo, kerrassaan täydellinen. Hyppyä (alamittaisena) vinosti, ekan vinon kiersi, sitten tajusi jujun. Lopuksi hyppynoutona. Puolivälissä Väiski-flätinpoikanen (ihan isokokoinen kyllä jo) kurvasi meidän luo ja Urhon reaktio asiaan oli syöksyä kita auki hampaat edellä suoraan kohti. Onneksi hihnan pituus loppui ajoissa ja Väiski korjasi kurssia. Mä en tykkää tämmöisestä epäsosiaalisuudesta!! EN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti