sunnuntai 26. elokuuta 2012

PEKO-viikonloppu

Perjantain hälyharjoitus Riistavedellä

"Kadonnut kello 7-15 välillä läheisestä talosta 60-vuotias naishenkilö. Lähtenyt sienimetsälle, ei tarkempaa tietoa kulkusuunnasta. Hyväkuntoinen ja tottunut maastossaliikkuja, ei tunne alueen maastoja." 

Näillä tiedoin lähdettiin purkamaan kuopiolaisten meille suunnittelemaa etsintäharjoitusta. Mukana menossa mää+Oili, Arto+Lulu, Timo+Zena ja Kati. Paikalle kokoonnuttiin 18.00, etsintä aloitettiin noin 19.00 ja lopetettiin 3.00 lauantain puolella. Maastot olivat sanalla sanoen kamalia. Vatukot vaihtoivat nimeä vitukoiksi. Itse raavin monta kertaa päätäni ryhmyrin roolissa kun piti miettiä minne suunnata etsintää. Merkkailuja saatiin, mutta langat eivät oikein vieneet eteenpäin. Kello kulki ja väki alkoi väsyä. Hauskaa kyllä oli, mutta lopulta toiminnasta tuli todellisuudessa varsin tehotonta. Itse mm. tarkistin Oilin kanssa puolen yön jälkeen erään tiepätkän, mutta toimintakyky ja sitä myötä asenne oli siinä vaiheessa ihan hukassa, joten ei ihme, että tuore jälki jäi noteeraamatta sekä myöhemmin järvenrannassa vielä vanhempi jälkikin. Etenkin jälkimmäisessä koira kyllä kertoi hyvin selväsanaisesti asiasta (katosi toviksi hävyksiin..). Lopulta järjestäjät kuroivat hommaa niin reippaasti kokoon, että kadonnut saatiin nostettua maastosta ns. täsmäiskulla :) Oli helpottavaa nähdä Oilin hännänvispaus ja lopulta haukku.

Opittiin miljoonasti. Itsestä, koirasta, systeemistä, rajoista. Oli haastavaa pyörittää kahta roolia, rj:tä ja koiranohjaajaa. Ei ollut helppo raportoida omista tekemisistä itselle, ilman että pystyy keskustelemaan jonkun muun kanssa jatkoratkaisuista tai saamaan selkeitä "tee näin" -ohjeita.

Ps. Aivan sairaan isoja hämähäkkejä Riistaveden öisissä metsissä, meinasin kävellä useampaa seitissä kyttääjää päin. Ja ihan pöhköjä kanalintuja, jotka meinasi lentää apparit kumoon.


 Lauantain yhteistreenit Riistavedellä

Oilille pieni jäljennostoharjoitus. Kulkua heinittyneellä metsätiellä, josta yli kulkki n.4-6h(?) jälki n.300m kohdalla. Oili merkkasi jäljen selkeästi, mutta kevyeen tyyliinsä. Osoitti "nenän mitallisen" verran metsään ja pysähtyi siihen. Pysähdyin samalla itse. Koira tuli merkkaukselta pois ja sitten ihmeteltiin pari sekuntia. Samalla kun olin sanomassa Oilille jotain tyyliin "onko vai eikö oo", niin Oili puikkasi takaisin merkkaukselle ja lähti tepsuttamaan jälkeä. Jäljellä oli 3 keppiä. Toivoin kovasti, että koira olisi ilmaissut ekan kepin jotta pääsisin palkkaamaan sen ja jälkeä ei tarvitsisi kulkea loppuun. Paitsi että maasto oli hankalakulkuista, niin mulla oli mehut kropasta ihan lopussa (edellisillan rämpimiset, 4h yöunet, muiden treenit). Tietenkään Oili ei ilmaissut ekaa keppiä, eikä toistakaan ja harhautuipa pois oikealta jäljeltäkin jyrkän kallion alle (joko haju oikeasti kertyi kallion alapuolelle, tai sitten Oi vaan hutiloi). Saatiin jälki takaisin näppeihin ja edelleen koira kolmannen kepin yli. Voi video..... Eikun koira takaisin ja toisella kerralla keppikin tuli noteeratuksi ja ilmaistuksi.


Sunnuntain viranomaistesti Lapinlahdella

Osallistuin apuohjaajana viranomaistestin testiin, eli pelastuskoirille tulevaan käyttöönottotarkastukseen. Testi oli vallan pätevä :) Vajaat 20ha alue, joka rajoittui kahdelta sivulta tiehen. Aikaa 2h, jota ei tosin kelloteta mitenkään tarkasti - testin on tarkoitus olla mahdollisimman etsintätehtävän kaltainen. Alueella kulki kaksi jälkeä (ns. tuore ja vanha), sisältäen yhden esineen ja yhden maalimiehen. Hinni selvitti hommat hienosti ja sai hyväksytyn. Oli kivaa - ja helpottavaa! - olla apuohjaajana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti