Ihan liian pitkä yhtäjaksoinen setti Urhon kanssa ja homma huononi tiivistyen kunnon kaukojumiin. Ei noussut ekalla istumaan ei sitten millään. Tarjoili joko suoraan seisomista (varsin hienoja kyllä...) tai sitten jökitti paikallaan. Är-syt-tä-vää.
Ihan ekana aloitettiin kuitenkin ruudulla, joku ajatus siinä oli, mutta hiukan katkonainen. Söi ylipäätään jatkuvasti lunta kun oli mahdollisuus ja siksikin keskittyminen katkeili. Tai koska koira paineistui ja keskittyminen katkeili niin söi sitten sijaistoimintonaan lunta, ennemminkin niin päin. Perimmäinen syy taitaa olla Oili lähestyvät juoksut. Ehkä nippelinappelitoko ei ollut paras lajivalinta just tälle päivälle.
Jäävät toimi taas kun maltoin itsekin keskittyä, istumisessa oikeasti hitaampi ja töpöttävämpi kävely auttaa koiraa erottamaan. Seuraamisessa täyskäännökset on parantuneet. 2-askelta-vasemmalle ei kuulemma saakaan muuttaa rintamasuuntaa, joten sitä testattiin myös. Koira tulee ihan hyvin, itselle pitää vaan saada askellus selväksi. Ja sitten oli se kaukojumi, josta koira autoon ja uusi yritys myöhemmin. Jätin ruokapurkin koiran taakse, vähän lyhyempi matka, kehuin koko poistumisen ajan (jottei vaipuisi lumensyöntiin) ja nousipas perskeles. Yksi metallinouto myös purutyynypalkalla - toimii!
Oili teputti yhden seuraamissuoran takapalkalla, teki jäävien istumisen (en muista vaatiko toiston), noudossa ekalla varasti, tokalla ok. Noutoja lyhyeltä matkalta myös parit jotta keskittyisin olemaan kaappaamatta kapulaa koiralta lennosta - ällistyttävän vaikeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti