Ollaan harkkailtu viimepäivinä niin paljon, että parempi vaan niputtaa kaikki yhteen.
Urholle pitkästä aikaa ampumisia. Reagoi laukauksiin ja keräsi niistä hiukan painetta (-> purkautui ääntelynä), mutta vaatimalla keskittyi tekemiseen. Lissää reeniä vaan. A-esteellä pallon kanssa ekan kiersi, toisella yritti mutta korjasi viimehetkellä kun annoin kiipee-lisäkäskyn. Hyvin kyllä kurvasi käskystä takaisin takaviistoon esteelle vaikka oli jo tulossa ohi. Kolmannella annoin selvän lisäkäskyn ennen estettä. Seuraaminen on ollut hyvää ja tehnyt hyviä käännöksiä, jäävät myös onnistuneet. Itseasiassa useampikin on sanonut seuraamisesta suunnilleen saman kommentin: "sehän on nyt tosi siisti" :) Ruoka tekee ihmeitä. Paikallamakuutakin otettu ja häiriön kanssa, pysyi hyvin eikä sinkoillut pallon perään, vähän kyllä pisti haukotuttamaan (sijaistoiminto kun kuupassa kihisee).
Urho on tokoillut ehkä ahkerimmin. En ole kamalasti viitsinyt sitä juoksuttaa maastossa, sillä Mudius Idiotius kävi ottamassa osuman ns. omaan nilkkaan. Oma moka, en valvonut koiraa (vaan kykin maakellarissa) ja se kävi sinkoamassa tielle toisen uroksen kimppuun. Onneksi(!) toiselle ei käynyt mitään ja omalle kävi, pienet reiät etujalassa, jotka paranee ihan hyvää vauhtia. Ei mitenkään mieltä ylentävä hetki koiranomistajana..
Ruudussa siirryin vinkistä hakemaan enemmän oma-aloitteisuutta, mikä taas on tuottanut huutamista ja siitä olen välillä valitettavasti hermostunutkin -> ei erityisesti auta asiaa. Mutta hyvääkin on saatu aikaan ja oma-aloitteisuus ON kasvanut :) Nyt vaan palkan suunnalla koitetaan saada paikkaa vielä paremmaksi, toistaiseksi Ur ymmärtää vain hypätä etunauhan yli ruudun sisäpuolelle. Tunnarissa käy sujuvasti ja rauhassa syömässä namit kapuloiden välistä. Kaukoissa ei olla edetty, ehkä paremminkin taannuttu. Metallia vanhalla kaavalla, jotain kehitystäkin tarttis varmaan yrittää.. Kunhan vaan muistaisi pitää sen kriteerin just sellaisena kuin alunperin asettikin: kunhan ottaa ja tuo - ei tartte olla tykki. Luoksetulon maahanmenoissa tarvitsee huutomerkkikäskyn.
Oili on vähän tottistellut ja piipannut siinä taas ihan hirveästi. Tajusin myös, että se sinkoilee aika paljon mun käsien liikkeiden mukaan eikä pidä käskyä (esim. jotain jäävää) "lukittuna", joten sitten on otettu vähän malttia ja kuuntelutreeniä ihan perinteisesti kieltämällä väärästä ja kehumalla oikeasta.
Pääasiallisesti Oili on kuitenkin pekoillut. Jäljellä otettu nostoja ja tsekattu hommia ylipäätään muutenkin. Motivaatio on ollut hyvä, nostelee jälkiä lyhyellä matkalla ihan pätevästi. Eniten haastetta maaston muutoksissa (tie->metsä, metsä->lenkkipolku), niissä merkkaa usein oikein, mutta menee sitten epävarmaksi ja tarkkoo. Mulla hankaluuksia lukea koiraa. Mutta yritän, yritän.. Ilmavainuhommissa (tyhjän partiointi) näkyy jo tätimäisyys, kunhan hissuksiin jolkottelee. Hajun saatuaan sitten terästäytyy ja tarkkoo hajun loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti