Olkkaritottista

Noutoja kilon kapulalla - myös Oililla! Hiukan pikkukoiraa hirvitti kovin painava kapula, mutta herkkunamit vei voiton ja kapulan tipahtelusta huolimatta Oikku tsemppasi hyvin nostaen kapulan sen tippumisenkin jälkeen heti uudelleen. Oilille kun on ollut aika tyypillistä, että toiminta loppuu kapulan kanssa siihen, kun se ensimmäisen kerran putoaa suusta - silloin iskee äkillinen ja raju masennus. Mutta ehei tällä kertaa :) Urhon noudot oli innokkaita ja varmoja. Hauska huomio oli se, että kun kehuin Urhoa sanallisesti ja olin valmiina antamaan sille palkkanamin, niin mudi puri tiukemmin kiinni kapulaan. Se odotti vain sitä ainoaa oikeaa irrotusvihjettä, eli sanaa "kiitos". Hikari!

PEHA Salo 13.11.

Piti ihan varsinaiseen Suomeen lähteä vuoden viimeisen pelastushakukokeen perässä. Ja kuulemma olisi moni muukin ollut menossa, puhelimet olivat pirisseet vielä kuluneella viikollakin. Kiitin onneani, että tajusin hommata Oilille paikan hyvissä ajoin.

Ajomatkaa Lammilta Saloon sai varata pari tuntia ja eniten päivässä taisi jännittää kuinka löytäisin perille koepaikalle. Hyvin löytyi ja ihan ajoissakin. Kymmenen koiran kokeessa oli yhdeksän koiraa, yhden ohjaaja tavoitettiin Jyväskylästä ja siinä oletuksessa että koe olisi huomenna.. kakka mäihä siellä päässä. Kahdeksan koiraa lähti maastoon, näillä kaikilla tottikset tehtynä aiemmin - tästäkin huomasi että kyseessä oli tosiaan loppukauden koe. Oilin kanssa nostettiin kolmoskortti. Sopi mulle, sillä on niin paljon mukavampi päästä alkupään porukassa hommiin kuin jännittää koko pitkä päivä omaa vuoroa. Sää oli kovin tuhnuisen kostea ja tuuleton, hajut oletettavasti olla möllötti paikallaan, joskin kosteus mehevöitti niitä kyllä (ihanaa inhimillistää hajumolekyylejä :D).

Hakualue oli aika perussettiä, ei juurikaan korkeuseroja, ennemminkin sitten kasvillisuutta sen verran että koiraa ei aina nähnyt missä se meni milloinkin. Mut hei, siitä on meille kyllä enemmän apua noin niinkuin tyylillisesti, niin ei ihan paljastu se pistojen mutkaisuus ;) Muodoltaan alue oli kartalla miltei neliö, ihan hiukan pidempi toiseen suuntaan. Etelä- ja itälaitoja rajasi metsätiet, läntisellä laidalla kulki heinittynyt tiepohja, pohjoisella laidalla ei ollut mitään luonnollista rajaa, eikä myöskään merkkausta. Etsintäsuunnitelman, eli etsintälinjan vedon tein kuten varmaan kaikki muutkin, eli idästä länteen alueen keskeltä halkaisten (alue oli E-P suunnassa juurikin kapeampi kuin I-L). 

Ekalla pistolla oikealle Oili nosti maalimiehen etukulmasta. Sitten pisto vasemmalle, löysä sellainen ja lopulta koira päätyi tielle ja oli menossa moikkaamaan siellä pällistelevää ihmisletkaa. Jahas ja syvemmälle metsään siis. Pisto oikealle, koira kävi jossain älyttömän kaukana ja olin jo varma että se nostaa mahdollisen takakulman maalimiehen. Mut ei, sieltä Oikku viipotti tovin hiljaisuuden jälkeen takaisin. Löysää pistottelua molemmille puolille (erit. koira oli vähän löysä), Oili olisi mielellään juossut ns. keskilinjaa eteenpäin, olihan siinä tuoreimmat hajuvanat. Välissä Oi kävi juomassa ojassa, annoin rauhassa hörpätä. (Tuomarikin tuntui siinä välissä lähinnä juttelevan ratamestarin kanssa omiaan ja puhuvan puhelimeen, joten olo ei ollut ihan niin tarkkailun alainen ;)). Sitten joku pisto jonnekin, en muista edes kummalle puolelle, koira hävisi niin pian kasvillisuuden sekaan, mutta haukku alkoi kuulua suoraan edestä - maalimies lähellä keskilinjaa. Olin samalla kulkenut vähän liikaa oikealle, joten sain vinkin korjata suuntaa vasempaan. Tämän jälkeen olimmekin yhtäkkiä takarajalla. Lähetin Oilin oikealle, mutta se vaan lähinnä tutkaili alueen ulkopuolista metsää. Ok, ei mitään siellä suunnalla siis. Jälkeenpäin myös tajusin, että Oilihan oli varmaan sillä yhdellä pitkällä pistolla käynyt katsomassa koko oikeanpuoleisen loppualueen, joten se tiesi jo, että alue on tyhjä. Sitten lähetys takalinjaa pitkin vasemmalle ja sinne Oikku sitten viipotti päättäväisesti eteenpäin. Katselin sen menoa niin pitkälle kuin linjaa pitkin oli näkyvyyttä (n.80m?) ja toivoin mielessäni, että "saa haju, saa haju, puikkaa vasemmalle metsään, puikkaa!" ja sitten Oili puikkasi juuri ennen näkyvyyden häviämistä metsään ja hetken päästä kuului tuttu ilmaisuhaukku. Hiihaa!!

Arvioinnit meni seuraavasti:

Koiran ohjattavuus: erittäin hyvä

Ohjaajan käytös: erittäin hyvä

Ilmaisut: erittäin hyvä - erittäin hyvä - erinomainen

Kokonaisarvosana: erittäin hyvä ja koe siis HYVÄKSYTTY :)

Oilin nenä ei tee tenää

Toiset ne pelastuskoiralta uljautta penää,
mutta kyllä tämmöinen säälittävä versiokin voi ihan toimiva olla :)

Oililla on nyt siis niin sanotusti tuplatulokset kasassa, eli hälykelpoisuuteen vaadittavat tulokset kahdesta lajista sekä pelastuskoiraliiton (SPeKL), että palveluskoiraliiton (SPKL) kautta. Nuo kaksi lajia ovat meidän tapauksessa haku ja jälki. 

Väsynyt treenaaja

Jälki ja esineruutu

Ensin esineruutu, kapea suikale jonka perälle kolme esinettä. Urho tuijotteli taas tallauksen, välissä viereistä tietä pitkin käveli koiranlenkittäjä, ooteltiin ne kunnolla ohi ja sitten vasta rutiiniesine, jonka jälkeen koira ruutuun. Urho lähti löysästi hommiin ja se oli selvästi vähän pihalla kun tuuli toi ruutuun ohikävelijöiden hajut. Kutsuin Urhon pois ja lähetin uudelleen, sitten alkoi lyyti kirjoittaa ja esineitä kuskaantua mullepäin. Loppujen lopuksi kaikki kolme saatiin aika nopsaan ylös.

Jälki ehti vanheta vain hiukan alle tunnin, joten odotetusti Urho ajeli sitä paikoin parikin metriä jäljestä sivussa, aika usein kuitenkin ihan yllättävän tarkasti. Maa oli edelleen ihan jäässä ja siinä päällä pieni lumikerros. Jäljellä pituutta noin kilometri ja tein sinne mielenkiinnosta yhden terävän kulman, yhden paluuperän, useampia tienylityksiä ja tietäpitkin kulkemisia. Esineitä viisi sekä kuudentena loppupurkki. Käytännön harhakin sinne tuli edellämainitun koiranulkoiluttajan toimesta. Tiepätkille ja niiden jälkeen laitoin satunnaisesti koiranmakkarapaloja, mikä olikin tosi hyvä juttu ja koira sai just oikeissa paikoissa vahvistusta toiminnalleen. Metsässä Urho puksutti moitteetta, mutta tiepätkät oli odotetusti hankalia. Urholla ei oikein ole vielä tajuntaa jäljestellä jäisellä ja lumisella kovalla pinnalla, siinähän kun ei mikään rikkoutunut maa haise, vaan pelkkä ominaishaju. Terävä kulma ja paluuperä menivät hyvin, jälkimmäisestä näki hyvin miten koira tutkaili jäljen päättymistä ja ihmetteli minne se sitten jatkuu - ja ratkoi ihan oikein palaamalla paluujälkeä takaisin löytäen jatkosuunnan. Viimeisen tienylityksen ohessa oli tuore ihmis- ja koirajälki. Urho veti ihan oikein tien (ja harhan) yli, mutta sitten sen oli pakko palata tarkistelemaan koiran jälkiä tielle. Tien ylityksen jälkeen jälki jatkui aivan tien viertä metsän puolella pari sataa metriä ja vieressä tiellä kulki vieraat jäljet. Urhoa homma selvästi häiritsi ja se alkoi olla väsynyt ja innoton, eikä enää keskittynyt kunnolla vaan haahuili vähän miten sattuu. Onneksi tajusin antaa siinä koiralle vielä enemmän liinaa ja tilaa tehdä hommia. Erityisesti väsyneenä ja epämotivoituneena se näyttää tarvitsevan oman tilansa. Samoin huomasin, että heti ekalla tiepätkällä, kun alusta vaihtui, niin koira olisi mennyt kuselle jäljestämisen sijaan. Just niin miehekästä sijaistoimintaa!

Haku ja jälki

Oilille edelleen ylisyviä pistoja. 6 maalimiestä, yhdet per puoli kerrallaan. 1. ja 2. valmiina, 3. ja 4. peräkkäisinä haamuina, sekä 5. ja 6. myös peräkkäisinä haamuina. Keskilinjana tie ja maasto nousi molemmin puolin (painkoin jyrkästikin) ylös. Haukkuja täydet-15-40-2-täydet-5. Oikein nappiinsa meni hommat kokonaisuudessaan, eikä tökkimistäkään esiintynyt maalimiehillä. Hyvä Oikku!!

Urholle vieraan tekemä jälki, 4 esinettä (solumuovipötkylä, puukeppi, golfpallo, sidetuppo) ja loppupurkki. Pituutta n.500m ja ikää 2,5h. Maassa oli parin sentin kerros lunta, joten askeleet näkyi maassa aika hyvin. Vaan taas huomattiin, että ei se koira jäljestä silmillään (olisikin tajunnut tehdä jossakin kohdin niin). Metsässä meno oli hyvää, mutta muut alustat (tiet, suorakuopan reunat yms. kovemmat pohjat) tuotti hankaluuksia. Ja ihan totaalijumi tuli kun Urho sai nokkaansa ilman tuomat hajut kivikasalta, jossa oli treenattu pari koiraa hetkeä aiemmin. Urho oli vakuuttunut, että etsintä tulee ehdottomasti painottaa tuolle kivikasalle. Tämän jälkeen jäljestys oli kovin katkonaista ja yhä uudelleen mudi yritti ehdottaa, että josko sinne kasalle... Ainiin, eka varsinainen harhakin tehtiin, se meni hienosti, eli koira ei noteerannut sitä mitenkään :)

Perjantain PEKO:t

Oili on kotona!! .. ja heti pikkukoira roudattiin treeneihin :D Pitkän paussin jälkeen Oi oli tietty ihan tohkeissaan kun pääsi ukkoja etsimään. Perjantai-illan treeneissä Oilille teemana syvät pistot. 2x2 maalimiestä, ekat etukulmissa ja tokat tästä n.40m eteenpäin. Kaikki maalit 70+ metrissä, syvin taisi lähennellä jo sataa metriä. 1-3 valmiina, neljännelle ääniapu. Alueella risteili teitä, joten tien ylityksiä tuli myös. Eka, toka ja neljäs meni hienosti yksillä pistoilla, kolmannelle vaati muistaakseni jopa neljä lähetystä, mut siitä huolimatta se oli ehkä treenin paras osuus. Oili teki kyllä kolmosella syviä pistoja, mutta ei aivan riittävän syviä (tämä oli se miltei 100m syvä) ja harhautui monta kertaa teiden mukaan, eikä mennyt tiepohjista välittämättä suoraan eteenpäin niitä viimeisiä paria kymmentä metriä saadakseen maalimiehestä hajun. Oi kesti kuitenkin hyvin uusintalähetykset ja lähti aina yhtä innokkaasti uudelle pistolle, viimeisenä kun mä sanoin sille "on siellä ukko, meet vaan nyt tosi pitkälle tonne suoraan" Oili meni ja teki Täydellisen Piston. Höh! Sille pitää vaan selittää nää asiat ihan konkreettisesti :D Haukkuja sekalaisia määriä ja jokaisella maalilla oli tökkinyt ja pussaillut, eli niihin pitää puuttua.

Urholle ragointiharkka. 100m tiepätkän varteen 3 maalimiestä ihan tien läheisyyteen piiloon ja lähdin koiran kanssa kulkemaan tietä, koira hihnassa. Ekaan tuulen yläpuolella olleen maalimieheen reagoi hyvin ja veti oitis mut hihnassa perille asti. Toiseen myös tuulen yläpuolella olevaan reagoi, mutta ei lähtenyt vetämään piilolle vaan höselsi jotain ja mentiin ohi, tiesin kuitenkin että tässä oli jotain. Tuulen alapuoliseen reagoinut kummemmin kuin ehkä jotain hajuputkea nokittelemalla. Palatessa reagoi tosi voimakkaasti tullessa jääneeseen tuulen yläpuoliseen ja veti mut piilolle. Alapuolinen jäi palatessakin bongaamatta. Otettiin vielä kolmas veto tietä pitkin, nyt päästin koiran irti. Ur lähti ilman käskyä hakemaan maalimiestä tuulen alapuolelta ja jäljesti sen hajuputkea pitkin perille. Hyvä harkka! Simuloi tilannetta, jossa koiran pitää olla valmiina reagoimaan hajuihin silloinkin, kun ei olla puettu liivejä ja annettu mitään etsintäkäskyä. Ja ohjaaja voi olla niin jumissa ja putkiaivo, ettei tajua lukea jatkuvasti koiraa, vaan koiran pitää osata (ja sillä pitää olla pokkaa) vääntää ohjaajalle ihan rautalangasta, että "täällä on JOTAIN!!!" Kadonnut kun ei aina ole siellä varsinaisella etsintäalueella.

Esineruutu

Tutulla kuviolla edelleen, nyt suikaleeseen kolme esinettä taakse (kulmiin ja keskelle), sekä yksi pituus- ja sivuttaissuunnassa keskelle. Esineinä pari heijastinlenkkiä, aurinkolasit ja sormikas. Kaikki esineet nousi hienosti, kolmannen jälkeen koira kävi tekemässä molemmat tarpeensa ruutuun, mutta jos nyt siitä jotain positiivista, niin jatkoi itsenäisesti hommia heti perään. Ei nimittäin ole kovin vierasta, että Urho paskantamisen jälkeen unohtaa ihan kokonaan mikä se toiminnan tarkoitus olikaan.