Kaupunginvarikolla

Perjantaista tutulla teemalla edelleen, eli suorapalkkoja piiloilta, jonne koiran piti vähän ratkoa pääsyä. Urholle neljä maalimiestä ja Oilille kolme. Yhden piilon selvittelystä kutsuin Urhon vahingossa pois ja sinne jäi sitten maalimies. Urho juoksi hajun perässä aluetta rajaavassa aidassa olevasta reiästä läpi ja minä yhtään ajattelematta kutsuin koiran oitis pois, ja ohjasin sen muualle etsimään. Urho (liian) kuuliaisena poikana tuli tietysti pois hajulta. Näin jälkeenpäin on helppo sanoa, että selvästihän se siinä johonkin reagoi... !/%"&#%!!

Keittiötokoja ja varikkopekoja

Jääviä, ensin liikkeestä istumisia aika monia toistoja. Urho tarjoili ensin seisomista, Oili teki heti hyviä istuntoja. Sitten Oililla maahanmenoja, teki alkuun ihan supernopeita, kunnes ryhtyi ennakoimaan ja läsähteli maahan mielivaltaisesti. Palkkaisin välissä pelkistä seuraamisista ja sen jälkeen maahanmenot hidastuivat hiukan. Seisominen oli Oililla ihan hukassa, tarjoili urakalla istumista. Peilitreeni olis niin hyvä (tai sitten avustaja naksuttelemassa), mulla on vaikeuksia pitää pää kurissa ja se vaikuttaa koirien tekemiseen myös. Urholla niinikään seisomaan pysähtyminen hukassa, mutta löytyi sentäs lopulta paremmin kuin Oililta.

Urholla noudon palautusta palkaten kapulan revittelyllä. En tiedä kannattiko, leuat alkoi väpättää (sama efekti kuin keppien kanssa heilumisessa, nousee niin kierroksille, että leuat alkaa tekemään pumppuliikettä). Oililla 2x nouto, kiva meininki.

Perjantain PEKO-treenit siirtyivät tänään metsästä varikolle, eli siis betonitehtaan pihaan. Tuumailin molemmille koirille teemaksi "perillemenot", eli siis suorapalkalla sellaisia piiloja, jossa koiran täytyy hypätä/kiivetä/punkea perille maalimiehen luo. Molemmilla kun on tapana aloittaa haukuskelu rakennetussa ympäristössä jo vahvasta hajusta ja tarkentaa sitten sen verran kuin malttaa tarkentaa. On siis tullut otettua ihan liikaa ilmaisupohjaisia treenejä - koirilla on kova kiire aloittaa ilmaisu koska siitä ne on palkittu. Kumpainenkin sai tänään hyvää treeniä tuohon ongelmaan. Ennenaikaisia huutoja siellä jälleen tuli, mutta oppimistakin varmaan tapahtui. Täytyy jatkaa samalla linjalla vielä ainakin parin treenin verran.

Jännää oli nähdä kuinka Urho touhotti menemää varikolla, kun muistaa mitä se touhu oli viime talvikaudella: pelkkää huutoa. Alussa sen piti taas mölytä, samoin ekan maalimiehen jälkeen, mutta sitten ylimääräinen huutelu loppui ja koira keskittyi siihen mihin pitikin.

Kelkkakausi on avattu!

Elämme mielenkiintoisia aikoja. 

Jumalautaaa! Mää pääsen kelkkailemaan!

Pasi on niiiiin hidas. Purasisko? Nopeutuisko?

Mää juoksen! Mää vedän!
Möhömaha hei vähän vipinää siellä perässä.

Tottista

...pihalla. Eli ei onnistunut se Okuun raahautuminen. Viimemetreillä iski akuutti laiskuus.

Oililla seuraamisia, naksuttelin ensin pysähdysten istumisista ja sitten käännöksistä. Yksi 650g nouto kokonaisena liikkenä - hieno! Meni ja tuli reippaalla laukalla. Miksi mä taas epäilin, että tämä olisi Oilille jotenkin vaikeaa? Että pieni säälittävä koira lyhistyisi painavan kapulan kanssa? Palkaksi roiskautin oikein ison kourallisen hirvenmaksapaloja maahan Oilille imuroitavaksi.

Sitten pihalle tuli Urho, jolla ekana pelkkää naksuttelua omatoimisista sivulletuloista, siitä jatkaen seuraamisiin, liikeseis-istumisiin ja käännöksiin. Yksi 650g nouto, oikein ripakka :D Tästä lelupalkka, vaikka muuten pelattiin nameilla. Takapalkkanameilla liikkeestä seisominen ja istuminen, molemmat hyvät. Parit maahamenot sivulla, hyvät plätsit. Sitten hinkkailtiin vielä jotain noutoja, vaikkei pitänyt. Hyvin ne meni, mutta ärsytti taas kun en malttanut jättää aihetta yhteen (vieläpä erinomaisen) hyvään onnistumiseen.

Oili kävi vielä tekemässä noudon toistamiseen (taas hienosti) ja kokeiltiin myös kaukoja (m-i-m-i) takapalkalla. Ensin meinasi istumaannousu olla nihkeää, mutta kun tajusi jujun niin teki hyviä vaihtoja. Jonain takavuosien paikallamakuuhinkkausten muistumana Oili painoi leuan maahanmenoissa maahan, senkus painelee.

Pihatottista

Taas näitä Lenkin jälkeen -treenailuita, jotka käytännössä on enemmän virranpoistoa (mudi) tai aktivointia (lapinporokoira). Käytännössä tänään sitä virranpoistoa, eli siis riekkuilemista Urhon kanssa lelulla. Huonoa näissä epäsuunnitelmallisissa keikkumisissa on se, että liikkeistä tulee palkattua myös sinnepäinvedot ja hyvää taas se, että homma keskittyy hauskanpitoon ja hyvään mieleen. Olkaamme siis tuosta jälkimmäisestä tyytyväisiä ja siirtäkäämme ensinmainittu epäolennaisuus mielestä sivuun :D

Noh, ekana jätin lelun taka- tai sivupalkaksi ja otin Urholla seuraamista vapauttaen hyvässä välissä palkalle ( ...jaa mikä se hyvä väli sitten oli? En minä vaan tiedä. Jotain kivaa meininkiä vissiin, oli kontaktissa tai jotain). Etälelupalkka toimi yllättävän hyvin, ei mudi edes nykinyt sinne. Sitten jääviä samalla palkkaussysteemillä. Seiso ja istu meni hyvin kun lelu jäi taakse, maahan meni aivan vajaaksi kun lelun ollessa edessä. Olisi pitänyt antaa painokkaampi käsky, tai sitten kääntää kulkusuunta niin, että lelu jäisi taakse.

Huomenna yritän raahautua Outokumpuun ihan kentälle tottistelemaan. Saas nähdä kuinka onnistuu.

Leikkiä

Lenkin jälkeen taskuun oli jäänyt pari namia, joten ajattelin tuhota ne Oilin kanssa pikaisesti tottistelemalla. Jätin Oilin pihalle ja vein Urhon sisään. Palasin pihalle ja siellä odotti pikkukoira leikkiinkutsuasennossa villisti keikkuen. Oili halusi leikkiä! Riehuin hetken sen kanssa ihan vain yleisesti heilumalla ja totesin, että parempi hakea sisältä lelu kun koira näyttää siltä, että "Tahtoo purra! Tahtoo repiä!" Oili iski oitis kiinni patukkaan ja repi villisti. Sillä oli ihan hirmuinen leikkifiilis päällä, joka ei tuntunut edes kyllääntyvän. Jos päästin irti patukasta, niin Oi kävi ravistelemassa sitä hetken ja toi uudelleen revitettäväksi. No, lopetin kuitenkin ajoissa, niin jäi fiilarit päälle. Viimeisenä Oili sai taskusta sen namin.

Sitten Oili sisälle ja Urho ulos, samaa hommaa mudilla, eli riekkumista patukan kanssa. Urhosta oli tietty Ihanaa! Parasta!

Sen huomaan, että Oilin kanssa olen paljon vapaamielisempi siitä, millaista leikin pitäisi olla. Se saa olla ihan millaista vaan, kunhan koiralla on hauskaa ja se on aktiivinen. Urholle on paljon enemmän "sääntöjä", Ei saa pennä pureskelemaan patukkaa lumihankeen, Ei saa olla antamatta ottaa kiinni patukasta, Ei saa haukkua repiessä, Ei saa... Äh! Miksei saa? Eiks meillä pitäisi vaan olla hauskaa?

Haku

Pohjois-Karjalaan on tullut talvi. Vaan vielä pääsimme maastotreeneihin ja onneksi poiskin :)

Oilille pitkästä aikaa jotakin muuta kuin vain hiljaa paikallaan makaavia maalimiehiä. Toinen oli liikkuva ja toinen kovasti nyyhkyttävä ja voivotteleva. Liikkuva välipalkkasi, "nyyhkymummolla" täydet haukut. Liikkuvalla tuli pätkäisempää haukkua paitsi palkkausten takia, niin oli se sitä kyllä muutenkin ja nyyhkymummolla hyvät tasaiset huudot.

Urholle yritin taas tuulireagointeja, mutta Urho reagoi enemmän maassa oleviin jälkiin kuin tuulen tuomiin hajuihin. Ja se on niin söhelö, ja sen merkkaukset on niiiiin nopeita, etten mä oikein edes osaa lukea sitä. Noh, kolme maalimiestä kuitenkin nostettiin tuulen yläpuolelta ja viimeisen piiloutumista odotellessa yksi ekstra ihan lähelle haukutusten kera. Muillekin kolmelle reiluja haukkupätkiä. Hyvin tulee huudot pitkinäkin sarjoina (l. ehdin kävellä/juosta 50-80m perille), mutta tökkii tökkii. Kielto menee kyllä perille ja haukku jatkuu hyvin siitä huolimatta, mutta sitten taas pitää tökätä maalimiestä että "Herää jo!".