OSE:n pelastuskoirakokeet, Kajaani 19-20.8.

Kajjjaanin kokkeissa taas, Oilin kanssa jäljen loppukokeen päiväosuudella alkuillasta ja sen jälkeen aina kolmeen asti aamuyöllä ratamestarina hakukokeessa, tuli lentävä nakki siihen pestiin varsinaisen rm:n sairastuttua. SPeKLin loppupäivän speksit on seuraavat: 4 esinettä ja jyrkkiä suunnanmuutoksia (teräviä kulmia) sisältävä 4h ikäinen 2km pituinen jälki. Voi sisältää myös tienylityksiä. Koeaika päivällä 60min.

Jäljen nosto oli tosi takkuinen. Nostolaatikko oli miltei läpintunkematonta tienvarsipusikkoa, eikä tienvartta saanut käyttää nostoon. Oili nosteli yli 50m matkalla ainakin 3 jälkeä, tai oli nostelevinaan ja aina kuului tieto "väärä jälki" ja koira piti kutsua takaisin. Lopulta Oi alkoi selvästi painestua (kai ny, kun joku vähän paineisti...) ja syödä mutustaa heinää. Sitten vihdoin koira taas puikkasi oikealle ja saatiin lupa jatkaa matkaa. Hetipian piti koira taas pysäyttää hallintaosuuden vuoksi. Ja sitten taas lupa jatkaa matkaa. Jäljenajo tuntui tosi epävarmalta ja jo nostoruudussa mieleen hiipinyt ajatus siitä ettei me edes päästä jälkeen kiinni vaan vahvistui. Vaan sitten veto liinassa alkoi vahvistua ja koira paineli johdonmukaisesti eteenpäin. Ajoimme tukevasti jälkeä :) Oma olo vielä vahvistui, kun ensimmäinen esine nousi vaaranrinteeltä. Ja MUN oli pakko pitää silloin hiulihetki ja hörpätä vettä, meinasin hyytyä tuohon rinteeseen ihan totaalisesti. 

Jälki jatkui ja välissä kyselin suunnistajalta, että ihmettelee gepsistään onko jälki tosiaan ihan loogisen näköinen, minusta kun tuntui, että jälki kääntyili milloin minnekin ja vähän joka Oili kääntyi sellaiseen suuntaan, mistä oltiin juuri tultu.. Kuulemma loogiselta näytti ja koska liinassa oli edelleen napakka veto, niin perässä se oli vaan mentävä. Toinen esine nousi huterammin, koira selvästi reagoi johonkin hajuun, jonka ansiosta minä terästin silmäni, ja jonka ansiosta löysin sitten maasta sukan :) Koska koira oli kuitenkin ihan lähellä vielä, niin ohjeistin sitä tarkentamaan ja ilmaisemaan. Matka jatkuin pitkin ryteikköä, monin paikoin mun oli pakko päästää liinasta irti, jotta löysin itselleni kulkureitin - maasto oli paikoin aika hankalakulkuista. Ja sitten piti taas pinkaista koiran perään ja hamuta uusi ote liinaan. Hirmuisesti en uskaltanut enää pysäytellä koiraa nostolaatikkokokemuksesta pelästyneenä. 

Jälki laskeutui alas saman tien varteen, josta se oli nostettu ja jatkui tien toisella puolella. Pian tuli kolmas esine ja fiilis oli kerrassaan kiva :) Nyt oli vaadittu esinemäärä kasassa ja jos koira alkaisi nokittaa, niin sen voisi päästää myös ilmavainuilemaan maalimiehen luo. Jälki vei aika leveän ja vuolaasti virtaavan ojan varteen ja siinä koira tuumaili hetken. Mä mietin, ettei jälki voi mennä noin virrakkaan ojan yli, mutta koska koira sinne meni, niin pakkohan se oli mennä mukana. Ojan toista puolta mentiin parin sadan metrin verran, välillä koira nokitteli siinä reunalla, mutta palasi taas jäljestämään, joten en lähettänyt koiraa hakuilemaan. Sitten Oili palasi taas ojan toiselle puolelle ja alkoi pian nokitella kunnolla sekä kirsti vauhtiaan. Ja sielläpä se maalimies sitten lymyili :)

Aikaa jäljen ajoon kului 35min, eli aika haipakkaa oltiin tultu, sillä jäljentekijältä vastaavan matkan kulkemiseen oli kulunut 50min. Mittoja hiukan siinä ihmeteltiin, sillä gepsin luvuissa oli yli 100m heitto, meillä alakanttiin verrattuna jäljentekijän tietoihin. Ja se ojan toisella puolella käynti, se oli extraa - jälki ei kulkenut sinne, vaan oli kääntynyt ojan varressa kulkemaan sen suuntaisesti vasempaan. Eli jossain oltiin oiottu reilummin, koska ylimääräinen pätkä ojan toisella puolellakaan ei ollut kerryttänyt pituutta suunnistajan gepsissä pidemmäksi kuin jäljentekijän, päinvastoin. Neljäs esine oli jäänyt ojaepisodin vuoksi väliin, olisiko jopa koira nokitellut sen kohdalla ojan toisella puolella? Hiukan harmittaa, että siellä käytiin muka pätevästi ajamassa olematonta jälkeä. Lopputulos oli kuitenkin oikea, eli löytynyt maalimies, mutta etten osannut lukea koiraa.. grr. Toisaalta vesistöt on vähän hankalia hajujen kannalta, on Oili siinä kuitenkin jotain "hajuvirtaa" seurannut, koska oikeaan suuntaan on kokoajan määrätietoisesti menty. Iloinen kokemus jälki kaikkiaan oli, erityisesti se, että niin hankalan alun jälkeen päästiin liikkeelle ja tukevasti tekemisen makuun :)

Katselmustreeniä

Ollaan nääs POPEKO:n katselmusjoukkueessa mukana, heh. Tiia ja Kati olivat järkänneet hyvät harjoitukset Onttolaan. Ensimmäisenä tuli tienvarsitarkistus, josta nousi jälki. Sknu Martti pisteli ekan pätkän jälkeä, sitten Oili jatkoi siitä toisen osuuden ja viimeisenä sknu Topi sai puksuttaa loppupätkän. Jälki oli tunnin tuore ja kulki tienvierustaa pitkin, vaihtaen välillä tien (aika vilkasliikenteinen Onttolan tie) toiselle puolelle ja siellä vaeltaen välillä kevyenliikenteen väylän toiselle puolelle ja palaten takaisin kevarin ja autotien väliselle ruohikolle. Oili ajoi pätkän, joka meni autotien yli ja kääntyi takaisin tulosuuntaan sen puolen pientareella. Tientylityksen merkkasi ihan hyvin, mutta toisella puolella harhautui kevarille ja sitä väärään suuntaan, ei kyllä tuntunutkaan jäljenajolta. Nostatin uudelleen poikki tienylitskohdan ja siitä sai taas juonesta kiinni ja 50m jälkeen ilmaisi kepin. Tien toiselta puolelta oltiin myös nostettu esine, tulitikkuaskin sisäosa. Alkaa vähän näyttää siltä, että Oili ei enää halua ilmaista esineitä haukkumalla, vaan mielummin esim. viskoo niitä ilmaan..

Toinen setti tehtiin raunioilla, jossa myös kaikki koirat pääsivät hommiin. Oi nosti osuudellaan yhden maalimiehen palotalon kulman kasoista ja merkkasi yhden kaivon ("kiintomaalimies", joka kaikki koirat merkkailivat vähän eri paikoista, oli sellaisessa yhdysputkistossa).

Pääas. jälkeä

Sunnuntain PEKO-treeneissä tahkottiin Urhon ilmaisuja, jälleen ilman valaistumista. Ongelma siinä taitaa olla myös meikäläinen, joka ei vaan jaksasi tehdä asialle yhtään mitään.. Lisäksi Urho kävi  partioiden noukkimassa esineitä niitä pullollaan olevasta esineruudusta, hyvin nosteli kaikki mistä vaan hajun sai. Oili kävi myös sitten kun ruudussa oli enää vain sammaleeseen poljettu golfpallo. Melkein päältä piti näyttää että "tuosta tarkasti", jotta Oi sai pallosta hajun.

Niin golfpallon, kuin Oilin jäljen kompastuskiveksi nousikin esineilmaisut. Oi merkkaa esineen ja sitten sen voikin mielestään unohtaa.. Ja jos ei pääse jatkamaan matkaa, niin mättäällä kieriskely on aina hyvä vaihtoehto. Vieraan tekemä teräviä kulmia ja pari suttua sisältävä jälki meni muuten ihan jees, mutta kaikilla kolmella esineellä sai käydä tahtojen taistoa ilmaisujen kanssa.

Tiistaina illalla jäljesteltiin myös. Oilille täsmänä esineitä, eli filmipurkkeja, joissa kanan siipipaloja. Josko niillä vähän sitä esinemotivaatiota taas saisi nostateltua. Takkuista se taas oli, mutta loppua kohden parani. Pasi tallasi omaan omintakeiseen tyyliinsä jäljen Urholle. Pasin jäljillähän on mm. ihan normaalia, että esineet ovat kulmassa, tai vaikkapa paluuperän kärjessä ja näistä osasin huomauttaa että jättää ne tekemättä. Vaan enhän tokikaan muistanut huomauttaa, että jälki ei menisi vaikkapa kuvitteellisen 50x50m alueella kolmeen eri suuntaan, joten Urtsi sai aika sykeröisen jäljen - jonka mutiainen selvittikin oikein kunnialla :) Tarkkoi hyvin tarkkaan myös kaikki mustikanvarvut, joissa Pasi oli evästellyt kesken jäljenteon. Esineet mudi toi hienosti luo, hankalimpia oli jatkot esineiltä, joissa tuli aina vähän härdelliä.

Kaikenlaista nenänkäytöllistä

Urholla vielä sitä samaa keppijälkeä kera maksalaattikkopalkan, nyt toimi oikein kivasti ja keppien nostamiseen oli motivaatiota. Jälki itsessään, niin noh, ei mitenkään tyylillä, mutta kepit tässä olikin pääasia.

Yksissä harkoissa hinkutettiin Urholla myös ilmaisuja. Avuksi otettiin nyt lentävä palkka, joka mä sitten avaan koiralle. Alkuun Urho yritti tyrkkiä sitä maalimiehelle avattavaksi, mutta toisto toistolta herneet kopsahtelivat ja parilla vikalla Urholla oli selvä ajatus siitä mitä lentäneelle palkkanyssykälle pitää tehdä. Tämä oli toinen osuus harkasta (palkkaussysteemin sisäänajo) ja se toinen oli taas sitä, että koira ei pääse lääppimään maalimiestä. Päädyttiin tässä harjoituksessa siihen, että maalimies käski koiran maate ennenkuin se edes ehti tulla iholle.

Oili on ratkonut pulmajälkiä. Itse tein yhden, missä oli teräviä kulmia peräperään ja toisen teki vieras, jossa sitten oli paljon kulmia ja "marjastaja syheröitä", samaan jälkeen tehtiin vielä ns. kolmioharhakin. Hassusti Oili merkkasi kolmioharhan ilmavainulla ja sitten jatkoi normaalisti sen yli oikeaa jälkeä. Ekalla kulmalla/syheröllä koira selvästi meni sekaisin ja aloitti sijaistoiminnot, mutta kun siitä päästiin jatkamaan, niin loput ratkoi hyvin. Ens kerralla syheröiden jälkeen täytyy jatkaa jälkeä jonnekin muualle kuin suoraan, yhdellä jäljellä näytti jo oppivan, että "jaa, tässä on jotain, mutta tää jälki menee kuitenkin tosta suoraan eteenpäin". terävät kulmat se usein oikoi suoraan sitä seuraavalle vahvistusnamille, olihan se helppoa sillä jälki oli vain tunteroisen ikäinen ja siis mukavan mehevä.

Etsintäharjoituksissa, kun varsinaiset ryhmätyöt oli tehty (olin järkkäämässä), käytiin vielä pikaiseen kokeilemassa mitä Oili ja Urho tuumaa ruumispurkeista, eli siis purkeista, jossa on mädätetty hiuksia ja kynsiä tarkoituksena tuottaa ruumiin hajua simuloiva kokemus koirille. Lisämomentin hommaan toi se, että ne mädätettävät matskut oli minusta ja Pasista ;) Oili reagoi hajuun heikosti, jokseenkin neutraalisti. Urho taas ei reagoinut ollenkaan, sillä mudi oli menomoodissa, eikä muistanut että sillä on nenä, jota kannattaisi kokeilla käyttää. Paitsi kunnes mudin eteen sattui juoksunartun pissa ja sitä pääsi vähän lipsasemaan... No, se siitä reagointikokeilusta sitten. Näytin myöhemmin Urholle purkkia ja se haisteli sitä hetken varsin neutraalilla mielenkiinnolla, joten saipahan nyt ainakin sen selville, että feikki-ruumishaju ei ainakaan pelota.

Olen lenkeillä tehnyt Urholle jonkin verran käsissä pidetyn kävyn/pikkutikun etsimistä ja siinä on helppo nähdä Urhon puutteet nenänkäyttäjänä. Urho ei pääosin edes tajua, että kannattaisi haistella. Se pinkoo suu auki päättömästi edestakaisin. Ännännellä kerralla kun se lopulta kulkee kävyn ohi riittävän rauhallisena, se äkkää nopeasti hajun ja tekee ihan hyvän tarkennuksen. Tämmöistä pientä treeniä Urho tarttis paljon lisää.

Pörisee!

Treenikärpänen nimittäin :) Tuntuu varsin kivalta touhuta taas pienen tauon jälkeen jotain. Jäljilla ollaan virittäydytty tunnelmaan, molemmilla on edelleen samat puutteet näkyvissä, mutta ohjaajalla ei enää sellaista "mä en ala" -fiilistä. Oililla on tehty jotain kulma- ja harhatreenejä, joita saa jatkaa edelleenkin. Terävä kulma saa Oilin usein ihan liian pihalle. Tuoreet harhat houkuttaa myös.. Ja milloin ihan oikeasti pääsisi tekemään niitä vanhoja jälkiä? Parintuntisen hinkkaamisesta ei opi juuri mitään.

Harhoihin kuulin hyvän treenivinkin jota voi käyttää erityisesti pentutreenissä, mutta mikä jottei se osaamattomille aikuisillekin sovi. Tai siis sopii se, kokeiltu on (Oililla). Kun koira jäljestää, niin pysäytetään homma hetkeksi ja joku muu kuin jäljentekijä käy kävelemässä kolmion muotoisen lenkin jäljen yli, etäisyydellä ei kai ole niin väliä, voi mennä ihan läheltä tai sitten kauempaakin. Eli harhantekijä lähtee viistosti eteen oikealle tai vasemmalle; kääntyy kohtisuoraan kohti jälkeä ja menee siitä yli; lopulta harhailija kääntyy takaisin kohti koiraa; eli koira jää kuvitteellisen kolmion yhteen kärkeen (tai sen kärjen sisään). Tämän jälkeen koiralle annetaan lupa jatkaa jäljestämistä ja kas, siihen on saatu ihan tuoreeltaan harha ja koira saa ratkoa sen. Samalla koira tottuu myös erilaisiin häiriöihin ja siitä tulee ihan luonnollinen juttu, että jäljen yli voi mennä tai on mennyt kaikenlaista hiipparia, eikä niistä tartte välittää vaan keskitytään seuraamaan vain sitä valittua jälkeä ja sen ominaishajua.

Urholla on haettu keppimotivaatiota maksalaatikolla ja sitä alkaa nyt löytymään. Enemmän, paljon enemmän, pitäisi mudin päätä rasittaa jäljestämisellä. Ei nääs voi osata, jos ei ole opetettu, tai jos ei edes anneta mahdollisuutta oppia, kuten usein käy jos olen yksin liinan päässä ja vedän herneen nenään jostain. 

Pienen partiointihakuharkankin Urho pääsi vetäisemään eilen. Maalimies meni metsälammen toiselle puolelle piiloon. Rivakasti mutiainen haki, löysi ja vielä ilmaisikin kunhan maalimies oli kieltänyt lähentelystä.

Jälki, esineruutu

Oili jäljesti ihan hyvin, Urho esineruutuili aika huonosti. Oilille n.300m jälki pellolle, vanheni tunteroisen. Pari kulmaa, niistä yksi terävä, feikki-frolickeja noin joka 3-10 askeleella. Jäljen kanssa saman ikäinen harha jäljen alkupäässä. Pari esinettä, joista eka (filmipurkki) tuntui kadonneen tuhkana tuuleen. Ei löytänyt/ilmaissut sitä koira, enkä minäkään vaikka pariin kertaan kävin oikeasta paikasta katsomassa.

Urho kokeili ensimmäistä kertaa koskaan esineruutua pellolla ja johan oli mudilla aivot narikassa. Pari turhaa kierrosta kävi alkuun tekemässä ruudussa ja sitten alkoi sijaistoimintojen kavalkaadi, vaikka pieni ruutu oli suorastaan täynnä esineitä (6kpl). Saara kävi pellolla mudin nähden kävelykierroksen, sen jälkeen nousi eka esine ja siitä sinnillä pusertaen vielä kolme lisää. Positiivista oli, että meno parani loppua kohden ja luovutukset hyviä. Negatiivista, että kaikki muu olikin sitten huonoa. Enemmän vaan perinteisestä metsästä poikkeavia esineruutupohjia!

Jotain jälkiä, jotain tottiksia

Sellaisia touhuttiin vielä heinäkuun alkupuolella. Jäljet eivät menneet erityisen hyvin. Ollappa joskus hyvä jälkikoira.. tai siis omistaappa.

Loppukuun meno on ollut enemmän tätä:

Saas nähdä milloin treenikärpänen taas pörähtää.