Paiholan rakennuksilla vielä kertaalleen

Rakennukset ei ole Urhon juttu, sillä leviää pää niissä ihan totaalisesti. Päättömän rääkymisen väliin saatiin jokunen ihan hyvä pätkä nopeatahtisia asuntotarkistuksia. Mun piti vain luottaa koiraan ja jos se totesi eteisaulassa, että ei ole kiinnostava asunto, niin eikun vaan pois ja seuraavaan kämppään. Mutta sitten seurantaporukkaan tuli henkilö, joka oli saanut oman koiransa anaalirauhasnestettä vaatteilleen ja Urho rakastui oitis... Voi tsiisus. Okei, onhan Urho vähän sekaisin kun Oili juoksuisena lähti pois laumasta, mutta kyllä nyt jotain rajaa voisi poikakoirailussa olla. 

Eli siis hyvin ja huonosti meni rakennukset. Se mikä meni hyvin, meni kyllä aika hienosti hyvin. Yritetään muistaa vain se :)

Tottista ja tokoa

Lenkki tottiskentän ohi ja siellä pitkä luoksetulo suoraan leluun, esteet ja lopuksi eteenmeno. Hyppy x4 lelun kanssa. A-esteellä jätin koiran ylivinoon lelun kanssa ja siitä pelkät palautukset. Eteenmenossa vietiin lelu kimpassa, seurautus poispäin (levotonta, kontakti katkeili), täyskäännös, virittely ja lähetys -> oukkidoukki.

Illalla vielä tokoa Outo-Urhon kanssa.  Namilla autosta ulos ja seuraamisiin, hyviä pieniä pätkiä ja erityisen hyviä käännöksiä :) Kaukoissa otettiin vain maa-is liikkurihäiriön kanssa. Eka läheltä ok, toinen muutaman askelen päästä taas tuotti jumin. Palasin lähemmäs, se ok. Vielä yksi hiukan kauempaa ja kun se onnistui niin jätettiin asia taas muhimaan. 

Ruutu meni ihan plörinäksi, Urho oli kuutamolla ja outona. Kuikuili jonnekin muualle, ei halunnut katsoa kun kävin näyttämässä ruutua ja lähetettäessä meni haukkumaan Leenalle (kuin maalimiestä) tai mulle. Aiemmin sillä sentään on ollut joku ajatus, vaikka ei heti olisikaan honannut ruudun merkitystä. Ihan kuin olisi kytännyt, missä Oili on? Ja siten väistänyt huutamiseen kun ei muutakaan keksinyt. Läheltä jonkinmoinen onnistuminen ja siihen lopetus. Luoksetulon maahanmenot meni samalla huutamislinjalla. Olisi varmaan pitänyt vain lopettaa ja heittää koira autoon, mutten tajunnut. Pari läpijuoksua runsailla kehumisilla sai koiran vähän järkevämpään tilaan ja sitten joku onnistunut maahanmeno. Metallinouto kerran liikemäisesti, jees. Viimeisenä luoksetulo suoraan leluun, toimi ehkä "palauttavana" kaiken vääntämisen jälkeen.

Lopuksi otin Urhon vielä kerran tekemään ruudun ja nyt siinä oli taas se sama ajatuksensiemen mukana kun edellisillä treenikerroillakin, eli yksi onnistunut toisto. Nyt se pystyi katsomaan ruudun näyttämisen, kun aiemmin ei suostunut vilkaisemaankaan, käänsi vaan päätä pois hyvin teatraalisesti. Hyväpä tietää tämäkin jatkossa.

Rakennusetsintää

Samoilla rakennuksilla kuin edellispäivänäkin. Urholle ensin ovimerkkauksia, sitten pari asuntotsekkausta ja lopuksi vielä yksi ovimerkkaus. En epäillyt, etteikö homma olisi Urholle hankalaa, mutta että NIIN hankalaa.. Meni siis ihan huudoksi, ei keskittymiskyvyn ripaustakaan alkuun. Yritin antaa koiralle tilaa tehdä, mutta se tuli silti vain huutamaan mulle, jonka joko jätin huomioimatta tai sitten karjaisin pitämään turpansa kiinni. Huomioimattomuus (tai rauhallinen matalaääninen toteamus "lopeta") toimi luonnollisesti paremmin ja sen jälkeen koiran saattoi lähettää luhtitalon käytävää pitkin pistolle ja markkauksista sai jotain tolkkua. Lopulta molemmille kerroksille (1 & 2) saatiin ihan selvät kerronnat, että tämän oven takana on ihminen. Voihan viirapäämudi kun helpomminkin sen voisi tehdä.... 

Asunnoissa samaa ylivirettä ja keskittymiskyvyttömyyttä, mutta koiraa oli sentään vähän helpompi lukea. Jos Ur on hajulla, niin se haukkuu hajua kohti, jos taas ei ole (ja on enemmänkin paineistunut tms.) niin se haukkuu mulle. 

Ennen kotiinlähtöä halusin ottaa vielä yhden ovimerkkauksen, joka meni samaan tapaan kuin edellisetkin. Alkuun yhtä tahmaa ja lopulta ihan selvä kerronta (nousi ovea vasten ja haukkui sille (eikä mulle)). Urholla pitäisi joskus kokeilla tehdä tämänkaltainen harka tyyliin 20 toistolla, parantaisiko se lopulta tekemistä kun alkaisi tajuta homman jujun ja pahimmat höyryt saisi pois? Toki ylenmääräiset toistot saattaisivat myös laskea motivaatiota ihan liikaa ja koira kyllästyisi? Olispa mielenkiintoista joskus kokeilla.

Hälyharjoitus ja rakennusetsintää

Oili lähti juoksulomalle ja teki minusta ns. koirattoman, joten hälyharjoituksessa napsanti sitäkin varmemmin ryhmyrinakki. Paiholassa touhuttiin rakennusten ja taajamaetsinnän parissa. Kivaa oli! 

Urho kävi lopuksi ilmaisemassa yhden maalimiehen rakennuksessa. Se oli aika viripäänä Oilin tuoksujen jäljiltä (Oililla ehti alkaa parhaat päivät perjantaina ja Ur sai illan, yön ja aamun aikana viritettyä itsensä tiloihin), joten tehokkaasta etsimisestä ei tässä tapauksessa voitu puhua. Käytiin kaksi tyhjää asuntoa (yksiöitä) läpi ja viimeisessä kolmannen asunnon kylpyammeessa maannut mokke sai lopulta hyvät huudot :)

Tottistelut

Pitkästä aikaa lenkin lomassa käytiin morjenstamassa pk-esteitä. Vähän olivat lumen saartamina, mutta yksi (vajaa) metrinen ja loiva A-este hypittävissä. Urho hyppi muutaman kerran pystyesteen pallon kanssa tasajalkana ja A-esteen liikkeenomaisesti. Lisäksi tehtiin jäävät ja eteenmeno. Jäävät nytkin oikein :) Kunhan vaan muistan aina ottaa ensin namitusta virettä tiputtamaan ja sitten hommat rau-has-sa. Oili teki lyhyen seuraamisen, liikkeestä istumisen ja sai muun ajan makoilla paikallaan.

Kokeilin kotona myös kuuntelutreeniä Urholle. Eri asentoja, noutoa, sohvalle menoa, luoksetuloa jne. sekaisin. Aika hyvin, ainoastaan sohvalle kiipeäminen ei millään meinannut mennä mudin tajuntaan.

Maneesitottis

Oilin juoksu lähenee, mutta Urho se vaan on yllättävän rauhallinen. Olen jo pari kertaa miettinyt matkalla tottistreeneihin, että pitää muistaa ottaa lyhyttä ja ytimekästä kun koira on varmaan piippitilassa. Vaan kun ei ole, ennemminkin aika cool. Outoa.. 

Maneesilla alkuun henkilöryhmää, pallopalkka. Sitten siirto nameihin ja keskittyneesti jäävät - kaikki oikein!!!! Vire alakanttiin, mutta koska se edistää nyt jäävien onnistumista, niin sillä mennään. Eli jäävissä pitää muistaa tiputtaa vire tosi alas. Luoksetuloja kolmet, ensimmäinen ja viimeinen jalkovälipalloon, keskimmäinen eteen. Parempi oli nyt loppuvauhti myös keskimmäisessä. Puiset kapulat jäi kotiin, joten pitkä noudon palautus metallikapulalla. Varovaisemmin tuli metskun kanssa kuin puisen, mutta ihan hyvin kuitenkin, palkkana purutyyny. Lopuksi paikallamakuu, hissuksiin oli, mutta alkuun haisteli maata ja tassujaan.

Moon oikias ja soot vääräs, sano pohojalaanen muti!

Toko

Urho oli vallan oivallisessa vireessä. Aloitettiinkin runsasruokaisella seuraamisella, teki iloisesti, mutta aivasteli taas tuhottoman paljon. Käännöksiä tehostetusti. Oik-käännös tuntuu kamalalta, mutta näyttää kuulemma kuitenkin hyvältä. Kaukoissa saatiin selville, että liikkurin kädennostelu sotkee koiran. Pari maa-is -nousua koematkalta ilman käsiliikkurointia ja lopuksi sama ihan lyhyeltä matkalta käsiliikkuroinnin kanssa. Ruutux2 näyttämisellä. Urholla on koominen kun se kuulee ruudussa naksun, sillä menee ihan oikeasti huulet pyöreäksi ja koko koira on aivan hölmistynyt, että mitä-täh-häh!? 

Luoksarin maahanmenoa veivattiin enemmänkin ja pohdittiin ylipäätään mikä olisi fiksu tapa opettaa Urholle juttuja. Nakitellen maahanmeno menee nyt ok. Perinteisesti takapalkalla ei. Lopulta ihan lyhyeltä matkalta ja to-del-la voimakkaan käskyn ja käsiavun kanssa sain sen menemään maahan. Pohdittiin lopuksi enemmänkin sitä, mikä olisi fiksu tapa opettaa Urholle liikkeitä. Onko tämä "hommat pomminvarmoiksi" nyt se paras? Tuntuu, että Urho ei kuuntele, vaan tietää miten mikäkin menee. Kaikki tai ei mitään. Nolla tai kymppi. Ei ole mitään "pelastuskeinoja" jos liike alkaa mennä pieleen. 

Metallinouto tosi reippaasti ja palkaksi purutyyny. Viimeisenä vielä lyhyehkö paikallamakuu Raikun kanssa, parit piipparoinnit, muuten erittäin ok.