Jälki

Urholle 200m sykeröinen jälki kangasmetsään, jossa monta kulmaa, 5 filmipurkkia ja loppupurkki. Vanheni rapsakat 3h. Ur iski nenän maahan heti kun sai valjaat niskaan ja kiinnitin niihin liinan, eli vedosta valjaisiin tulevasta paineesta se hoksaa kivasti homman nimen. Lähti hienosti janamaisesti nostamaan, mutta ei kyllä sitten haisuakaan jäljestä vaan vahvaa reagointia jälkimerkkiin. Hö, ei olisi pitänyt laittaa sitä lepattamaan tuuleen. Lopulta sai jostain kiinni ja sen jälkeen tulikin heti purkki. Urho näyttää nyt haluavan ottaa filmipurkin suuhun ja purra sen lommoille samalla kun käy maate. Loppujälki meni hienosti! Urhoa oli helppo tulkata milloin se on jäljellä ja milloin tarkistelee. Hirmuisen esinemotivoitunut se on myös ja tarkisteli huolella kaikki isommat maanrikkoutumat, että onkos tässä nyt sitten jotain. 

PEJÄ Joensuu 26.9.

Koepäivä vol.2, muttei ollenkaan kääks, vaan oikein kiva ja rento olo. Tavoitetta en taida enää uskaltaa paljastaa, sillä ylitimme sen roimasti saamalla kokeesta HYVÄKSYTYN tuloksen! Sen vain sanon, että tavoite oli jotain paaaljon vähemmän. Mut ei ollut helppoo ei, juurikin koko 40min käytettiin, osa meni harhailuihin ja parissa kohtaa pistettiin ihan juoksuksi että ehdittäisiin etiäppäin.

Etsintäruudussa Oi lähti nätististi liikkeelle ja veti pian vasempaan jäljelle. Sinne mentiin aika pitkään, ruudun ulkopuolellekin, jossa koira nosteli nokkaa ja näytti epävarmalta. Lopulta kuului käsky takaisin ruutuun (tai janalle, miten se nyt menikään). En tajunnut heti, että kyseessä oli takajälki, vaan palasin itse edellä takaisin ja lähetin koiran uudelleen. Nyt oikealle ja varman oloisesti eteenpäin, sitten takaa kuului autojen starttaukset ja tuomari kera ratamestarin huurruuttelivat pois. Oli vain minä, koira ja metsä - ja kas, siinäpäs on ensimmäinen esinekin (hanska) :) 

Jälki vei kohti hakkuuaukkoa, juuri ennen sitä koira kääntyi vasempaan, juuri kun olin varma, että nyt tulee se maastonmuutos. Ei tullutkaan. Piakkoin tuli toinen esine (paperinen karkkirasia). Sitten mentiin eteenpäin ja hiljalleen meno muuttui epävarmemmaksi. Pistin matkalta jotain paikkoja mieleen missä mielestäni koira oli jäljestänyt vielä kunnolla. Jotenkin koira kääntyi taas vasempaan, meni tielle ja jäi ihmettelemään. Okei, täällä (meidän) jälki ei mene. Jos menisi, niin koira kyllä veisin napakasti tien yli. Palattiin tien laitaa takaisin päin, toivoin jäljen taas nousevan. Joku jälki nousi ja meni tien yli, mutta koira kulki liian löysästi. Tiesin, että täällä on liikkunut sienestäjiä (näin sen jo kokoontumispaikalla), mutta pakko oli vaan yrittää luottaa koiraan. Oili vei pari sataa metriä syvemmälle metsään ja alkoi kääntyä kohti kokoontumispaikkaa, ja nenä ihan liikaa ylhäällä. Lopulta päätin sanoa kiitti vaan, mutta nyt mä näytän minne mennään. Oilikin näytti vähän helpottuneelta, kun siltä otettiin vastuu pois. 

Palattiin (puolijuoksujalkaa) tien lähelle, otin koiran irti ja annoin koiralle käskyn etsiä jälkeä tien laidasta, oletin sen menevän tien yli ja nyt nostettaisiin sitä metsäänmenopuolelta. Tää kohta oli erityisen hieno!! Oi eteni suorassa linjassa eteenpäin, nenä maassa ja ihan oikeasti ETSI jälkeä. Ja pian jotain löysikin, klikkasin koiran liinaan ja jatkettiin eteenpäin. n.100m jälkeen jotain haparointia, koira meinasi mennä vasempaan, mutta kaartoikin sitten pois ja jäi tarkistelemaan jotain... hmmm. Otti kuitenkin uudelleen suunnan vasemmalle ja sinne mentiin, meno varmeni askel askeleelta. Ja tuli esine!!! (hanska). Olin ollut jo varma, että aikaa ei enää ole ja nyt meillä oli minimimäärä esineitä (3) taskussa. Ehkä meillä olisikin vielä hitusen aikaa? Välillä melkein juoksin koiran perässä - tai siis juoksin. Tuli neljäs esine (sukka), melkein teki mieli jättää se siihen ja vain juosta eteenpäin, mutta Oili näytti siltä että palkka tänne ja vähän äkkiä. Juujuu, tässä pikkukoiralle nami ja eiköhän mennä eteenpäin. Tiesin, että meiltä oli hukkaharhoille jäänyt yksi esine, joten tämä oli todellisuudessa viides, eli jälkentekijä on lähellä, pian koirakin nosteli nokkaa ilmavainulla sen merkiksi. Ja samalla minäkin näin jotain maalimieheltä näyttävää. Koira irti, hakukäsky ja koiran lähetys tuulen alapuolelle. Aika heiveröisesti Oili lähti ilmavainulla hakemaan, oli kai niin imuttunut jälkeen. Mutta reagoi koko ajan vahvemmin ja lopulta kiemurteli maalimiehelle ja siellä ehti haukkua muutaman ilmaisuhaukun kunnes olin jo itsekin vieressä. Herranpieksut kun mä olin tyytyväinen! Mikä työvoitto! En todellakaan uskonut meidän pääsevän näin pitkälle tällä jäljellä. Sitten ihmeteltiin aikaa ja sen riittävyyttä, muutenhan meilllä oli hyväksytyn tuloksen palikat kasassa: 4 esinettä ja jäljentekijä. Mutta se aika riitti! :D Oilille pitää tietty antaa pisteet hienosta työstä, mutta pari pistettä tulee kyllä mullekin kun tajusin käyttää päätä ja taktikoida hankalassa paikassa - ei huano!

Laitetaas nyt vielä ne tulosspeksitkin:
Jäljen ylösotto hyvä
Esineet 4/5 hyvä
Henkilö hyväksytty erinomainen
Loppuarvosana hyvä

PEHA Joensuu 25.9.

Koepäivä, kääks. Lupasin kyllä itselleni aamulla ajatella vain positiivisia ajatuksia ja pidättäytyä sanomasta kenellekään, että jännittää. Jos sen sanoo, niin ei se ainakaan helpota. Mitä ei sano, ei ole olemassa. Mutta kyllä se siellä silti oli, ja pisti vähän hengästyttämään. Oilille kakkosarpa, eli ekana paikallamakuuseen. Kaveriksi tuli rotutoveri Martti ja tuli oikein kotoinen olo kun kaksi lapinporokoiraa suoritti kimpassa tottista :) Oi pysyi rauhassa paikallaan, ensin vähän ihmetteli siimaleikkurimiestä, joka pärryytti koneettaan kävellen L-muotoista kuviota koiran lähellä (koira jäi kuvitteellisen ällän kainaloon). 6mm paukuista veti korvia vähän viistoon, muttei muuta. Paikkamakuu erinomainen. Seuraaminen meni ihan jees, tuttua väljyyttä käännöksissä, hyvä. Kaikki jäävät liikkeet muuten kuulemma hienosti, mutta ohjaaja antoi vartaloavun kääntämällä pään koiraanpäin heti käskyn jälkeen (pakko oli tarkistaa että menikö). Ei oikeasti mikään isoiso käännös, mutta tarkka tuomari huomasi ja vinkkasi että "luota koiraan". Luoksetuloissa tuli tietty suoraan sivulle, muuten hienot vauhdikkaat luoksarit. Seisomisessa oli ottanut jotain askeleita ilmeisesti pian pysähdyksen jälkeen ja sitten vielä ekasta laukauksesta otti pari, toisesta ei. Liikkeestä istuminen hyvä, liikkeestä maahanmeno + luoksetulo tyydyttävä, liikkeestä seisominen + luoksetulo tyydyttävä. Nouto hieno, paitsi se luovutusasento suoraan sivulle, hyvä. Ryömi jotenkin, mutta annoin sekä käsiapuja että käskyjä runsaasti, silti koira nousi välillä liian ylös, riittämätön. Eteenmenoon en saanut viriteltyä kunnolla, lähti silti hyvin liikkeelle, mutta kaarsi hetipian paikallamakuumerkeille. Eh, eipä oltu sitä treenattu ja osasinkin ennustaa tämän kun näin merkit, mutta kiva kun kuitenkin tajusi että jonnekin pitää juosta :D Eteenmeno (kuitenkin!) tyydyttävä. Kokonaisuudessaan tyydyttävä suoritus ja siis HYVÄKSYTTY!!!! Voi mikä voitto-olo tuli. Ja sitä nostatti entisestään se, että kaikki kolme koiraa saivat tottiksen läpi ja pääsimme kaikki porukalla maastoon :)

Maasto-osuus ei jännittänyt niin paljoa, siihen oli helpompi orientoitua: me mennään vaan tutkimaan missä ne maalimiehet lymyää. Etsintäsuunnitelma oli aika simppeli tehdä, joskin hiukan houkutti aloittaa toiseen suuntaan kapenevan alueen leveämmästä päästä, mutta kun se oli siellä kauempana ja siirtymienen olisi syönyt etsintäaikaa, niin aloitimpa sitten siitä lähempää. Eli ekat pistot koiralla oli n.20m syviä.. Pian nousi eka maalimies oikealta puolelta aika läheltä. Sitten tyhjäntoimittamista, Oili ei mennyt niin vireästi kuin yleensä, tarkisteli kuitenkin ihan suhtkoht riittävästi. Noustiin rinnettä ylöspäin, tajusin että oikealle jää nyt katsomatta aluetta, mutta sitten kun Oi nosti ukon kauempaa edestä vasemmalta, niin se unohtui. Yhtäkkiä edessä näkyi jo alueen takaraja ja koirakin tuntui siltä, että ei täällä enää mitään oo.. Se oli tehnyt pari hyvää syvää pistoa vasemmalle, ja siinä hahmottelin samalla myös että se vasemmanpuoleinen ukko oli ollut suunnilleen melkein takakulmassa. Oikealle teki myös pistoa, ihan ookoon näköisesti, mutta totuus oli, että ei vaan riittävän pitkälle. Lopulta tuomari jo kertoi, että nyt ei kyllä jäänyt maalimies enää taida nousta, joten jospa lopetetaan ja saat käydä nostamassa sen koiralle palkaksi. No sehän passasi, tuulikaan ei olisi enää koiraa siinä voinut jeesata. Ja se oli just sen tarkistamattoman alueen takana. Toisaalta olin unohtanut paikan, toisaalta taas luotin vähän liikaa koiran nenään. Höh! Etenin liian nopeasti keskilinjaa miettimällä liikaa sitä, että en viitsi kuluttaa Oilia pistottamalla sitä liikaa liian tiheään. Olinhan ajatellut taktiikaksi "kolme pistoa ja kolme maalimiestä" :D Ei ihan mennyt niin.. Mutta. Pettynyt en kyllä ollut, en sitten pätkääkään. Kokemus oli tosi hyvä, jäänyt piilo ei ollut mikään mahdoton, vaan kaikilla olisi ollut mahdollisuudet nostaa se (kaikilta koirilta jäi sama piilo nostamatta, eli harmillisesti kukaan ei saanut tulosta). Meillä oli kuitenkin mukavaa kun saatiin etsiskellä ja päälle tuli vieläpä kehujakin toiminnastamme! Ei se ei-ristelyä-osaavan koirakon toiminta sitten niin kamalaa ollutkaan :)

Hakukokeen arvioinnit:
Koiran ohjattavuus hyvä
Ohjaajan käyttäytyminen erittäin hyvä
Ilmaisut erittäin hyvä (2xeh)

Kenraalit

Ensin tottista Linnunlahdella ja sitten jälki Viinijärvellä. Tottis muuten hyvin (nouto, eteenmeno, ryömiminen, luoksetulo), mutta reagoi reilusti 9mm jysäyksiin. Seuraamisessa otti paukuista etäisyyttä, mutta korjasi itse paikkansa heti sen jälkeen, tämä vielä jees. Tylsintä oli, että paikallamakuussa nousi ekasta pamauksesta > käskin takaisin maahan, nousi toisesta pamauksesta > käskin takaisin maahan, kolmannesta ei enää noussut ja pienen tovin jälkeen kävin vapauttamassa. Selvittiin siis jotenkin, mutta mulle jäi pepepe-pelko pyllyyn. No, sitten jäljelle (2h, 800m, 4 filmipurkkia, Pasin tekemä, mulla mukana GPS josta näin jäljen kulun), painui jo pimeäksi, mutta suurimman osan 800m jäljestä pystyin kävelemään itse ilman otsalamppua. UPEA jana, täydellinen. Ekat 250m hyvin (+1.esine), sitten meni tien yli ja alkoi syödä jotain p-skaa. Kutsuin pois ja Oi noukki 2. esineen tien tältä puolelta. Jatkoi hakkuuaukean yli haparoiden, sitten tien yli normisti ja sen jälkeen alkoi vetää toistuvasti pois jäljelta. Pystyin katsomaan GPS:tä jäljen oikean kulun ja lopulta mun oli pakko ottaa ohjata koira kulkemaan toista tietä pitkin, jonka tiesin jäljen ylittävän. Siitä Oi nosti jäljen uudelleen ja heti perään 3.esine. Jatko hyvin, mutta sitten mentiin jossain 4.esineestä ohi ja jatkoimme aina jäljen loppuun asti aika huterasti, Oi näytti lopulta siltä, ettei oikein enää huvittanut (ei kai, kun minäkin varmaan jo prässäsin aika paljon). Alueella oli tiettävästi liikkunut paljon sienestäjiä ihan samaan aikaan kun jälki oli tehnyt, eikä Oililla ole valmiuksia selvitellä sieltä seasta sitä omaa ajettavaa jälkeä. Noh, ei siinä mitään, mutta se lopun paineistuminen ja luovuttaminen ei ollut kiva kokemus. Illan loppufiilis oli: PERKELE. Tosi siistii...jihuu.

Autoton päivä

Piti mennä käymään Okun kentällä ottamassa mm. eteenmeno, mutta sitten tulikin aivan yllättävä este kentällepääsyyn: Autoton päivä! KÄÄKS! Murtuneena (juuu-u) jätin teon toteuttamatta ja ryömitytin Oilia vain kostealla kotipihan nurtsilla. Märkä nurmi on pikkukoiralle vähän vaikeampi alusta ryömiskellä kuin esim. hiekkakenttä. Nyt ei mennyt niin kovin hyvin, tarvitsi paljon apuja.

Oili PETOili

Pihalla käyttöesineen nouto, ryömimistä (aika hieno) ja eteenmeno, joka jäi ehkä vähän lyhyeksi, mutta ei haittaa, se oli sitäkin napakampi veto muuten. Ryömimistä sisällä ja ulkona sitten vähän enemmänkin, se kun alkaa todella luonnistua :) Kokeessa liikkeessä sallitaan vain suullinen käsky tai käsimerkki (kumpaakin saa toistella), joita olen tähän asti käyttänyt molempia yhtäaikaa. Nyt testasin pelkästään yhtä kerrallaan ja kyllä käsimerkki on Oilille paljon toimivampi kuin käskysana.

Taajamajälki

Oikulle pieni taajamajälki, eli kiemurtelin n.200m tuossa aseman seutuvilla. Nurmikkoa, tien ylityksiä, asemalaituria pitkin kulkemista ja olipa vähän häiriötäkin kun vieressä vaihtavat ratapölkkyjä uusiin. Siellä täällä yksittäisiä nameja ja kaksi filmipurkkia, joista toiselle lopetus. Ajettaessa jäljellä oli ikää tunteroinen ja Oili ajoi sen oikein kivasti, suurelta osin tosin n. puoli metriä jäljen sivussa tuulen alapuolella, mutta muuten oikein skarpisti.