Vuoro kiersi Joensuuhun ja tapasimme aurinkoisessa säässä Pärnävaaralla. Oili aloitti häiriöharkalla, oli houkuttelevia ihmisiä, kuonon vierestä vietyjä nakkipurkkeja, viereen lenteleviä nameja, vinkupalloa ja kaikenlaista mölinää. Vähän kaikkeen meinasi Oili haksahdella, mutta loppuakohden parani. Piipitystä tuli ihan kamalasti, kun niitä luvattomia nakkeja tosiaan vietiin Ihan Siitä Nenän Vierestä. Toisella kierroksella aloitettiin leikillä, Oikku innostui siitä kivasti. Sitten otettiin vielä lisää häiriöharkkaa, nyt toinen koira haukkui, joku houkutteli taas muuten vaan ja yksi puhui vihaisella äänellä. Seurauttelin siinä lomassa ja lopuksi laitoin paikallamakuuseen. Pysyi hyvin, mutta luoksetulokutsuun lähti vihaisen ihmisen puheista johtuen arvatenkin aika varovasti. Otettiin luoksari kolme kertaa ja viimeisellä Oikku vihdoin reipastui riittävästi. Vihainen ihminen on kyllä Oilin mielestä ehkä kaikkein kamalin häiriö ikinä! :D Pk-esteet oli koekorkeuksissa ja -jyrkkyyksissä ja ne tuottikin Oilille haasteita, kovasti olisi halunnut kiertää. Saatiin kiipeilyt ja hypyt kuitenkin tehtyä, hypyssä ponnisti esteestä. Eteenmeno meni ensin vinoksi kun vihjepönttö ei etäisyyden vuoksi näkynyt lainkaan. Vaihdettiin isompaan ja sitten onnistui oikein hyvin.
Urhokin pääsi tekemään lpku Loitsun kanssa pk-ilmoittautumisen ja heti pärähti mudin murinakone käyntiin. Kontaktista kehut ja sinkous narupallorevittelyyn. Leikki rentoutti koiraa ja kolmannella otolla saatiin reipas, murinaton ilmoittautuminen :) Siitä jatkettiin esteille, kerran A-este ja hyppy edestakaisina avustajan kera ilman noutoa. Molemmat meni yhdellä otolla, hypyssä tekniikka edelleen hutera, mutta kiertämistä ei ollut ja fiilis oli kiva. Itseasiassa ilmoittautumismörinän selättämisen jälkeen fiilis oli kaikkiaan niin perhanan kiva, ettei tosikaan. Paikallamakuu tempaistiin myös rivissä lpk-poikien Raikun ja Loitsun välissä, sekin meni hyvin. Edes se, että Loitsu nousi rivistä jouduttuaan muurahaisten häiritsemäksi, ei haitannut Urhoa. Jeppajee!
Leppoisaan tottisteluun vierähti kentällä 4 tuntia, välissä käytiin syömässä ja kahvilla, sitten suunta maastoon. Ensin tehtiin jäljet vanhenemaan pellolle ja sitten hakuiltiin. Taas otin vääränrodun käyttöön ja Ur sai tehdä pelastuskoiraliiton perushaun kokeenomaisena kaikkine hallittavuusosioineen. Muuten jees, mutta tassunkäyttöä esiintyy yhä "kasvottomilla" maalimiehillä.
Oilin jälki vanheni reilut 2h ja siihen tehtiin tuore harha. Vaikka itse pyysin siihen sen harhan, niin unohdimpa asian samantien kun lähdin Oilin kanssa jäljelle. Ja sinnehän se Oili pääsi punkemaan, reippaasti harhalle ja minä perässä... Kovin huonosti meni jälki muutenkin monilta osin, Oili haahuili milloin minnekin ja jos ei jäljentekijä olisi ollut perässä, niin oltaisiin käyty viereisellä talolla, hevosaitauksessa, toisella jäljellä... Niin, jälkihän siis kulki hevostilan vieressä ja kahden hevosaitauksen välistäkin. Pollet siinä ihmetteli parin metrin päässä, että mitähän noi oikein tekee? Se yksi, ja ehkä ainoa, positiivinen asia Oilin jäljellä oli, että hevosista se ei välittänyt mitään, vaikka niitä oli vähän joka puolella. Lopuksi kun jälki kiersi pellon takalaidalle, jossa ei ollut niin tehtyjä kuin luonnollisiakaan harhoja, Oili pääsi paremmin kiinni jälkeen ja loppupurkille tultiin ihan napakasti. Hyvä huono harjoitus ;)
Kuvia tottiskentältä, kameran takana oli Piia ja Perttu.
