Oili 11v

Taas täti vanheni vuodella!

Jumppapäiväkirja

Fyssarikeikan saalista:

• Peitsaaminen pitää lopettaa. Lupasin yrittää. 
• Muutaman vuoden takainen selkätälli hyvin mahdollisesti spondarin alkulaukauksena. 
• Muutokset onneksi (heh) molemminpuolisia, eli näkyy kuvista myös yläsuunnasta. Ei tee rankaan sivuttaisvääntöä, vaan kuormittaa tasaisesti. 
• Keskiselkä yllättävän ok kunnossa. 
• Takaa kovasti jumissa: selkä, reidet, vatsa. 
• Vastaanotolla tutkimuksen, venytysten ja jumppaopastuksen lisäksi Urholle fasciamobilisaatiota vatsa- ja lannekalvoille, oikean kyynärpään ojentajalle ja etureisille (jotka erityisen kireät). 
• Jumppaus aloitetaan yhdellä simppelillä liikkeellä: etutassujen nostot x10, 2krt päivässä. Vaikeammat liikkeet ohjelmaan kunhan on ensin saatu tämä sisään. 
• Venytyksiin neljä erilaista liikettä. 1-2krt päivässä liikunnan jälkeen. 
• Liikunta ekat pari päivää vähäisesti, sitten normaalisti. Ei liikuntaa kinnertä syvemmässä hangessa. 15min lämmittely hihnassa aina ennen vapaana juoksemista. (Masennus!) 

Real Life: Fyssarin jälkeen Urho meni niin hyvin ravilla, ettei siihen edes tarvinnut puuttua. Aavistuksen peitsaus lisääntynyt parin päivän jälkeen käsittelystä. TODELLA vaikea keskittyä mudin askellajitukseen. Oman mielenterveyden vuoksi en edes yritä kunnolla. Jumppausten ja venytysten ohjelmaan orientoituminen otti itsellä pari päivää. Nyt menee jo jees. Laiskuuksissani päästin Urhon kahtena päivänä lenkkeilemään lumiseen metsään, jossa hanki pääosin kantoi, mutta ei sitten ihan aina kuitenkaan. Tuloksena: vasen takareisi niin arka, että sen venyttely-yritykset saa Oilinkin huolestumaan. Oili on megatarkka fiiliksistä ja huomaa heti jos Urhoa sattuu, vaikka Urho ei edes kertoisi sitä muuten kuin pienellä huolestuneella ilmeellä. Ja näkyihän arkuus toki siinäkin, että Ur veti jatkuvasti jalkaa pois minimaalisimmastakin käsittelystä.

Spondyloosi-Urho ja kaihi-Oili

Emme edelleenkään treenaa oikein mitään. Vain kaukokäskyjä nojatuolista, kun Urho tuo leluja syliin. Pyydän (=saalistan) lelun koiran suusta, heitän sen koiran taakse, teetän vaihtoja ja vapautan lelulle. Sikasiistii sanoo Urho. Muut jutut on sitten enemmän perusaktivointia (namin etsintää, lyhyitä seuraamispätkiä), mutta nuo kaket on ainoita jossa on edes pieni treeniajatuksen murunen mukana. 

Jouluna Urhon selkä jälleen kipeytyi, siis akuutimmin kuin koko syksyn ollut jumi. Tammikuun alussa vein koiran eläinlääkäriin. Kuvista näkyi selvä silloittuma (lannerangan 6-7. nikamaväli) ja hieman myöhemmin varsinaisen ortopedin toimesta myös toinen alkava muutos (lannerangan ja ristiluun välinen nikamaväli). Ensihoitona Urtsi sai 14 päivän tulehduskipulääkekuurin (Dolagis). Kennelliitto lausui selkäkuvat seuravasti: 

• LTV1 (jakautunut ristiluun keskiharjanne (s1-s2) tai muu lievästi normaalista poikkeava rakenne) 
• SP1 (aste 1, lievä) 
• VA0 (normaali) 

Postin kautta tulleissa lausuntopapereissa vielä tarkennukset: Ikä huomioon otettu ja Viimeinen lannenikama on lyhyt ja sijaitsee takana. 

Seuraavaksi fyssarin pakeille ja noudetaan hätävara-kipulääkkeet. 

 Entäs Oili sitten? Näkö heikkenee :( Pasi kertoi yhden pimeän metsärämmintälenkin jälkeen kuinka oli yhtäkkiä huomannut Oilin jääneen ja kuuli sen vinkuvan surkeana kauempana takana. Siellä se oli yhden ojan reunalla ja etsi hätääntyneenä ylityspaikkaa. Oja oli alle metrin levyinen, mutta tulosuunnasta hyvin jyrkkäreunainen. Oili ei todennäköisesti nähnyt kunnolla alhaalla olevaa laskeutumispaikkaa ja siksi ei uskaltanut hypätä, herkkä kun kuitenkin on.

Ensin jo meinasin että nyt se sitten alkaa rajoittunut elämänmeno näiden otusten kanssa. No, kuten moiset ajatuskaavat yleensäkin, löysi sekin umpikujansa. Ei jaksa ressata!

xxx

Harjoituspäiväkirja, ehhehehe.

Joten laitetaan sitten kuvia.

Mökkeilijät kottareissa, Urho omaehtoisesti, Oili käskytettynä.

Suoretkellä, autiotuvalla.

Suolammella, jollain linnustajalla jäänyt kuvat mättäälle. Oilin juoksut lähestyy.

Viiksikarvat.

Lumirämminnät kipeyttivät taas Urhon selän, kuvasta näkee miten vetää makuullakin takajalkoja alleen. Koko syksyn mun piti viedä se tsekkiin ja hoidettavaksi, mutta en vaan saanut aikaiseksi. Ja kun ei ollut mitenkään isosti kipeä vaan porhalsi kaikki lenkit läpi täysillä. Risuja mulle ja heti joulun jälkeen nyt sitä aikaa varailemaan.

Oili kymmenentenä joulunaan.

Juuri näin

Kokeen jälkeenhän ei kuulu treenata. Kokeen jälkeen jäädään suloiseen pitäis-tilaan ja yritetään tormistautua muttei kyetä. 

Tai ollaan me ihan vähän treenattu, mm. hyödyllisiä arkitaitoja kuten puistonurmelle kakkaamista ainaisen puskatulostamisen sijaan.

Mudien tokomestaruuskoe 7.9. Janakkala

Eka voittajan koe niin koiralle kuin ohjaajalle.

Paikallamakuu 6 Aluksi vinkui, sitten kirputti ja lopuksi suoritti alapesun. Ja loppuajan oli hiljaa.
Seuraaminen 8 Tosi kivaa seuraamista kaikkinensa. Parissa kohtaa vähän vinkui ja askeleet vasemmalle kirvoitti haukut.
Istuminen 9 Mun mielestä bueno, tuomari olisi halunnut vielä nopeamman istumisen.
Luoksetulo 8 Itselle kympin liike, mutta eihän pysäykset toki _täydellisiä_ olleet.
Ruutu 6 Ekalla käskyllä kurvasi kehän reuna-aitaa ihmettelemään, toisella käskyllä ONNEKSI suuntasi ruutuun päin, mutta sivusta sisään. Nopeasti käskystä maahan ja loppuosa hyvin.
Hyppynouto 7 Varasti noutoon ja tuttua epävarmuutta paluuhypyssä.
Metallinouto 8 Hyvin Urhoksi! Ihan tuli jopa melkein reipasta ravia palautuksen ja riittävän lähelle.
Tunnari 7 Varasti tässäkin, tönäisi/nuolaisi tms. väärää, mutta tarkensi oman ja toi hyvin. Vinkui taas aika paljon odottelussa ja lähti vähän liian lujalla laukalla kapuloille ja varastaminenkin päälle. Intoa alkaa olla liikaa.
Kauko-ohjaus 0 Kaksi käskyä ekaan istumiseen. Ja seuraavan seisomisen rynni yli oman mittansa. Muuten hyviä vaihtoja ja ei juminut :)
Kokonaisvaikutus 10 Kyllä, kymppifiiliksellä mentiin :)
Yht. 207p VOI3 

Olipas kiva koepäivä! Oli hyvä fiilis ennen, jälkeen ja suorituksen aikana. Ei mitään suorituspaineita, vaan vain kivaa harrastamista. Ehkä tämmöinen veteraanitoko on just siisteintä. Koska pisteet riittivät tulokseen ja niitä sattui tulemaan vielä 7 pojoa enemmän kuin kanssakisaajallamme, hurmaavalla Matti-kroaatilla, niin voitimme luokan ja samalla vielä luokan mudimestaruudenkin.

Muutto ja sekalaisia tokoja

Hämäläistyimme - muutimme nimittäin Tampereelle! Muuttohässäkkä sotki kaikki treenikuviot, yritin kyllä aina kaikissa mahdollisissa väleissä tehdä Urholle kaukokäskyjä, tunnarin, ruutua ja metallikapulan pitoa. 

Tiistaina päästiin pitkästä aikaa kimppatreeneihin. Siellä paikallamakuu ja sitten vähän liikaa kaikkea, vaikka piti vaan ottaa helppoa hyvällä fiiliksellä. Urho haksahti ihan täysin uuden ihmisen KÄSKYihin. Varasteli ja nyki. Ruutuun ei myöskään löytänyt kun oli reppuja vieressä (eipä tosiaan olla sellaistakaan treenattu :D). 

Torstaina omatoimiset harkat, jossa muuten hyviä juttuja (ruutu, tunnari, seuraaminen, istu, luoksetulo), mutta kaukoissa oli ihan outo. Nousi seisomaan kun jätin ja meinasi hiippailla perään…? Oli niin epävarma, että lopulta kaivoin lelun, hetsailin sillä, heitin koiran taakse ja siitä parit vaihdot reippaasti -> palkka. Kyllä kaukot on sitten ärrrrsyttävä liike!