Mulla ja Katilla temppuvuoro. Kehiteltiin kolme rastipistettä, yhdellä tuuli-ilmaisua, toisella etsintää häiriöissä (ruokaa+leluja), kolmannella hallinta- ja käsittelyjutuja (mm. koiran vetämistä pulkan kyydissä :D). Lopuksi Oili ja Urho pääsivät myös kokeilemaan samoja juttuja. Urho merkkasi tuuli-ilmaisussa oikean paikan oikein kivasti. AIka nopea se sen merkkaus on, mutta ihan selkeä kun vaan muistaa lukea koiraa. Ekalla kierroksella oli tarkoitus vaan lukea koiran merkkaus ja toisella kerralla palata koiran kanssa nostamaan ukko. Innoissaan Urho palasi roskiksille, hyppäsi yhden päällekin, aloitti tyylilleen uskollisesti haukun ennenkuin edes oli tarkentanut oikeaan roskikseen, tarkensi siinä samalla ja jatkoi sitten huutoa tasaisemmalla sykkeellä.
Oi ja Ur pääsivät molemmat vieraiden ihmisten kannettavaksi. Urho on helppo kannettava, se sopivasti jäykistyy, mutta on kuitenkin rento. Oili on enemmän kokonaisjäykkä ja saattaa tehdä äkkinäisempiä liikkeitä, toisaalta se on niin kevyt, että se on helppo sitoa pitävään otteeseen. Pulkka oli Urhon mielestä ihan nollajuttu, kiipesi kyytiin, istui ja nautiskeli kun naiset veti eteenpäin ja syötteli ja kehui. Oili yritti sinnillä olla tulematta pulkkaan, mutta kun namivirta saatiin nieluun tasaiseksi, niin siinähän se sitten istui - mutta ei kyllä erityisemmin fanittanut harjoitusta.
Urho pääsi viimeisenä käymään häiriöhallissa ja bongasikin sieltä onnellisena oman patukkansa. Reilusti sai käskyttää jättämään patun rauhaan (patu oli sidottuna seinään ja kyllä mudia ihmetytti kun se ei lähtenyt kovalla repimiselläkään mukaan). Vähän Urho hoomoilaili patuepisodin jälkeen, mutta palasi sitten hakemaan ukkoa, joka löytyi huteran etsimisen jälkeen yhdestä vaunusta. Ur taas huusi ilmaisujaan hyvissä ajoin ennenkuin oli edes tarkentanut maalimiehen sijainnin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti