Päästiin piiiiitkästä aikaa treeneihin! Kävi vaan niin harmillisesti, että just silloin kukaan muu ei tullut. Tein sitten koirille pienet (n.100m) jäljet tehdasalueelle. Nameja sinne tänne muutamia, parit esineet ja loppupurkit. Ei kummoisia kulmia. Pohjana jäätä, asvattia, lunta; tuuleskeli aika tasaiseen.
Urholla ei aluksi hajuakaan hommasta, piipitti ja pyöri liinan päässä kun ei vaan tajunnut. Sitten löysi ekan namin ja alkoi jotenkin pätkäisesti jäljestää. Lumikohdat meni paremmin, niissä haisi vähän enemmän. Kovat alustat: ei mitään ymmärrystä. Olisi pitänyt laittaa ruokaa ihan joka askeleelle. Esineet hoksasi ja ilmaisi erinomaisesti - jotain hyvää sentään :D
Oili oli alkuu melkein yhtä ulalla kaikesta kuin Urhokin ja liivitkin näytti liiskaavan pikkukoiran ketoon. Ekan namin jälkeen alkoi pelittää ja Oi haki sinnikkäästi nenä maata raapaten jälkeä, tekis mieli sanoa, että oli ihan Deep Nose se homma :D Siksakkasi paljon, mutta jotenkin sai pidettyä jäljestä kiinni, bongaili ja ilmaisi esineet hyvin. Ja Oililla sama juttu, jälki oli tosi vaikea kovalla pinnalla, lumella helpompi. Jospas me tästä innostuttaisiin tekemään vähän enemmän noita kovan pinnan harkkoja :)
Ainiin, Murulla ei pentuja kyydissä :( Astuminen ei ollut ihan priima (ei nalkkia), mutta jotain toivoa mahdollisista pennuista silti oli. Mikä kumma siinä on, että tänä keväänä ei ne just kivat pentueet voi toteutua ollenkaan? Lapinporokoirissakin on simmoset hauskat just jääneet tyhjiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti