perjantai 23. syyskuuta 2011

Perjantaipekot

Oilille halusin jotain peruspekoilua, joka vahvistaisi luottoa koiraan - ja sellaista saatiinkin :) Kaksi ihmistä hävisi n.500x100m alueelle. Kunhan olin eka sählännyt kartanluvun kanssa ja päästiin viimein oikealle alueelle, koira lipesi käsistä aika nopeasti. Sitten kuului kaukaa muutama haukku ja koira palasi takaisin. Ehdin toki manata, että tämäkin vielä, nyt koira jättää jo maalimiehiä... Pyynnöstä Oi viipotti takaisin tulosuuntaansa ja aloitti paljon pontevamman haukun keskellä metsää. Melkein loppuun asti luulin, että siinä on maalimies, mutta ei - musta sukkahan se siinä lepäsi kankaalla. Palkkasin koiran, kytkin liinan, otin pari askelta taaksepäin ja annoin koiralle jäljestys-kehoituksen. Ja sit mentiin vauhdikkaasti 300m jälkeä, nostettiin välistä vielä yksi hanska ja periltä löytyi jäljen tekijä. Toinen hlö oli vielä kateissa ja palattiin alueen laitaa kohti aloituspistettä. Puolivälissä koira sai hajun, puikkasi hiekkakuopan reunalle ja ilmaisi sieltä maalimiehen. Hieno juttu, perushuttu toimii :) Ohjaajalle vaan vähän lisää kartanlukutaitoa, se alun häsläys tuli nimittäin jostain ihan käsittämättömästä aivopierusta. Ja sitten irti kaikista "säänöistä". Koira nimittäin kävi ihan aluksi siellä silloin vielä "vääräksi" luulemallani alueella kieppumassa ja reagoimassa tosi vahvasti johonkin. Kutsuin pois ja jatkoimme "oikealle" eli oikeasti ihan väärälle alueelle, unohtaen samalla tyystin sen reagoinnin. (Mitään viestintää tässä harkassa ei harrastettu, joten ei sinänsä tullut tarvetta ilmoitella mistään minnekään, mutta olisihan se fiksua painaa omaan mieleen) Tovin päästä, kun sitten tulimme sille oikeasti oikealle alueelle, olisin voinut käyttää hyväksi sitä tietoa, jonka koira kertoi alueesta jo ihan alkuun, mutta ei. Aloitin nollasta ja sinne aloituskulmaan jäi pätkä jälkeä esineineen. Onneksi koira sentään nykäisi jäljen ylös hiukan etäämmältä.

Urholle olin käynyt ennen treenejä tekemässä reilu 500m jäljen, se oli ajamisen aikaan 3h ja saanut hiukan sadetta päälleen. Oli vieläpä pimeää, joten luotin kyllä koiraan ihan mukavasti hyvien olosuhteiden ja sen tiedon turvin, että koirat yleensä ajaa paremmin jälkeä pimeässä. Ja pee askat! Urho teki ensireaktion jälkeen ihan jees ja HETI perään se sai vainun todennäköisesti jäniksestä ja alkoi kaahottaa sinne tänne.......!!%#&€! Koko jälki meni epämääräisenä sinkoiluna, jotenkin huterasti se vei aina oikeaan suuntaan, todennäköisesti hajuputkeen välillä törmäten, pääsasiassa kuitenkin eläintenhaju nokkaansa ohjaten. Välillä oltiin ihan pihalla, enhän itsekään pystynyt enää pimeässä muistamaan missä jälki meni. Ohjailin koiraa suunnilleen sinne, missä tiesin jäljen about olevan ja kas, sitten Urho nuuskailikin maasta yhden esineen ylös. Hienoa! Vaan taas jäljen nostossa esineeltä massiivisia ongelmia. Sitten tuli ainoa pätkä kelvollista jäljestystä (n.200m), jonka jälkeen koira taas alkoi sinkoilla eläinhajuilla. Ja mulla mennä totaalisesti hermo.. Yllättävän hyvin Urho vastasi vaatimuksiini jäljestämisestä, eikä lyönyt hanskoja tiskiin. Ennen loppuesinettä oltiin taas välissä ihan pihalla, eikä koira todellakaan jäljestänyt kunnolla. Erinomaisen paska maku homman jälkeen suussa sekä mulla, että Urholla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti