Viikonloppu 10-11.9. meni ryhmänjohtaja-kurssilla. Kiva kurssi!
Maanantaina 12.9. ei taidettu tehdä mittään.
Tiistaina 13.9. treenattiin joukkueporukalla rakennusetsintää Lieksassa ja tehtiin myös jälkiä rakennuksen pihapiiriin. Raksahommat meni kai ok:sti, mutta jäljellä tuttua takkua.. eikä esineitä olisi Oili halunnut ilmaista laisinkaan. Ryökäle!
Keskiviikkona 14.9. käytiin kotijengillä metsässä sienestämässä ja marjastamassa. Ja pitihän sitä toki joku treenijuttu koirille saada, eli jälkiä. Mä heiluin metsälenkin ajan kompassin kanssa, piti saada jotain varmuutta itselle suunnistukseen. Oilin lyhyellä jäljellä tajusin taas sen, että epävarmoissa paikoissa kannattaa vetää liinaa lyhyemmälle ja "pakottaa" se siten tarkempaan työskentelyyn. Ei fiksuin tapa korjata puutteita, mutta jotain kummaa perää siinä on. Urhon jäljellä taas näki hyvin, kuinka se törmäilee pitkin hajuputkea tuoreella jäljellä (oli 1,5h). Esinemotskari puolestaan hyvä :)
Torstaina 15.9. piti vielä kurvata raunioille kettistottistelemaan. Vahvistin Oilille pöytiä ja käytiin läpi siellä olevia muitakin kettiksia. Ilmeisesti sen verran jännitys vaivaa, että tajusin nyt kotona unohtaneeni ottaa kokonaan putken ja peremmällä metässä olevan rakennelmahässäkän, jossa olisi saanut hyvää ohjausharkkaa. Sen sijaan käpsittiin vähän peltilevyillä, jotka oli Oin mielestä aika kamalia. Lopulta tukeuduin pakkoon, vaikka se naksukin olisi löytynyt kädestä ja sillä saanyt paljon paremman lopputuloksen paljon nopeammin.
Minna oli ystävällisesti tehnyt Urholle jäljen, yli 500m, 7 keppiä, perushuttua. Käskyttä lyhyeen nostoon, epävarma nosto ja pian eka keppi. Naksautin kaikista kepeistä. Heti perään pyrki tielle, jonne jälki ei mennyt. Hirveän kaksijakoista jäljestämistä, välillä tosi hyviä pätkiä, mutta paljon epävarmoja kohtia ja luovuttamisia. Seilasi pitkin hajuvanan reunoja. Loppua kohti paransi menoaan, paitsi sitten kun tuli lampi, joka oli tosi vaikea ohittaa - Urho olisi ehdottomasti halunnut mennä uimaan. Ja pari metriä jäljen sivussa ollut jänisenraato aiheutti myös päänvaivaa, sitä olisi ollut tosi kiva jäädä mutustamaan. Yksi keppi jäi nostamatta. Minnalta tuli hyviä vinkkejä ja yhdessä tuumattiin, että nyt motivaation kimppuun. Jäljen pitäisi olla itsessään koiralle paljon himottavampi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti