Temppuvarikot

Varikoilla tänään ns. temppukerta ja ohjelmassa "pentutreeniä", eli ihan perinteistä sosiaalistamista, häiriötreeniä, miljöbaanaa yms. mukavaa :) Kaikilla koirat koko treenien ajan (reilut 1,5h) mukana. Itse vein Urhoa, mutta Oilikin pääsi mukaan touhuihin kun Tarja otti sen ohjattavakseen (kiitos!!). Ihan huippuhomma siis, molemmat koirat tuli treenattua samalla kertaa :) Ja Oilille tuli vieraan ohjaajan treeniä, joskin eipä siinä näyttänyt mitään hämminkiä olevan - hyyyvin sujuvasti Oi huuteli Tarjaa olemaan hiukkasen nopeampi sen namikäden kanssa. Urho elämöi alkuun äänellään varsin reippaasti, mutta hiljeni tovin (ja yhden kunnon maahanrunttauksen) jälkeen kivasti. Uroshäiriöt oli sille ehdottomasti päivän parasta antia, eli mutiainen pääsi taas huomaamaan, että ei se mitään vaikka joutuu olemaan kylkikyljessä poikain kanssa, sopu sijaa antaa. Aloitimme hyörimällä porukalla ensin ringissä ja kujamuodostelmassa jne., siitä jatkettiin kiipeilemään jonossa kasoille. Peränurkan hallissa kiipeilyä romujen ja sekalaisten putkikasojen päällä, sekä ahtautuminen kahdeksan koirakon vahvuudella muutaman neliömetrin huoneeseen. Jatkettiin vielä kiipeilyllä ja möyrinnällä varikon kasoilla ja kujilla. Välissä ohjaustreeniä, eli koira istumaan ja siitä lähetys/vapautus välillä oikealle ja välillä vasemmalle lelulle/ihmiselle (Ur ja Oi juoksenteli namitettujen ihmisten luo). Lopuksi vielä luoksetulo koirakkokujan läpi ja viimeisenä vielä askel askeleella pienentyvässä ringissä perusasentoa likitysten.

Lopputuloksena kaksi kovasti väsynyttä koiraa ja ohjaaja joka hokee "mahtava treeni, näitä pitäisi tehdä paljon useammin" :D

Tottikset ja varikot

Otin vain Urhon mukaan asemalle tottistelemaan. Ennen Sinnan porukan saapumista tehtiin sekalaisia seuraamisia ja ne tuntui ihan tosi hyvälle. Lelupalkallakin pysyi pakka kasassa, kunhan ei ihan älyttömästi alkanut revittelemään. Kokeilin käyttöesineen noutoa kylmiltään, eli siis Oilin tiskiharjaa ja Urho ei meinannut tajuta sitä lainkaan noudettavaksi esineeksi vaikka näki heiton ja kaikki. Olisi mielummin tuonut melkein jonkun lumipaakun. Toistolla älysi paremmin. Yksi noutokapulan tuonti, tälläkertaa vähän painavammalla eli kiloisella. Juoksutuksia Tiian ja mun välillä, kolme pysäytystä, joista kaksi hyvää (vartaloapu) ja yksi huono (ei vartaloapua). Lopuksi otettiin vähän kokeenomaista kamaa, eli tuomarille ilmoittautuminen ja siitä jatko seuraamiskaavioon (henkilörymässä Sinna mukana), sen jälkeen eteenmeno. Nämä loppurimpsut meni kerrassaan kivasti ja pitkät seuraamiset tuntui myös tosi hyviltä :) Ainoastaan jossain käännöksissä tuli jotain harhailuja ja välillä Ur ennakoi täyskäännöstä. Eteenmeno myös mainio :) Koo, ii, vee, aa - KIVAA!

Popekon varikkotreeneissä Urholle kolme maalimiestä valmiina, teemana taas tarkennus ja palkat suoraan ilman ilmaisua. Eka meni huipusti, korvat vaan valahti alas törmätessään hajuun ja se suikkasi suoraan betonikasan sisään maalimiehen luo. Toisella pääsi pari hajuhaukahdusta ja sitten tarkenteli loppuun puulavojen väliin. Kolmannella jumi kunnolla haukkumaan.. grrrrr. Maalimies oli betonikasan toisella puolella pienessä kolossa, muttei mitenkään umpparissa, eikä edes näkymättömissä - päinvastoin. Urho kiersi kerran kasan ja jäi edelleen haukkumaan kasan vastakkaiselle puolelle paikkaan, jossa se oli ensimmäisenä hajuun törmännyt ja johon se selvästi myös tuulen mukana pakkautui. Mun piti lopulta lähteä itse kiertämään kasaa ympäri ja ohjata se siten kropalla mukaan. Sitten vasta Ur tarkensi loppuun ja sai palkan. Meinasi pirulainen vielä jäädä sinne pomppimaan maalimiehen päälle, joka haisi ei-vielä-sukukypsälle teininartulle (joita Urho niin kovin rakastaa) Grrrr vol.2 !!! Olisi pitänyt ehkä ottaa vielä neljäs paikkaavana, mutten sitten hoksannut. Hö.

Oilille kaksi valmista maalimiestä, ihan tavallinen pieni etsintä ilman mitään teemoitusta. Ei huomautettavaa, paitsi että on se Oikku vaan aika kiva pieni elukka :D

Pulmiainen lähti sitten takaisin kotiin ja omat koirat tuntuu yhtäkkiä ihan kamalan rauhallisilta. Urhokin! Mutiaiselle tuli muuten vähän ikävä teinihelikopteria, sillä se meni pariin otteeseen illan aikana keittiön ulko-oven eteen hölmistyneenä makoilemaan. Muuten Ur ei hengaile siellä koskaan, varsinkaan jos kukaan ihmisistäkään ei ole keittiössä.

Kylävieras Pulmu

Saaran Pulmu 9kk on meillä tämän arkiviikon hoidossa. Suloinen, hassu ja kiltti otus, josta on paljon iloa ja hyvin vähän harmia. Urhon kanssa leikkiä keikkuvat ja Oili ylenkatsoo sivusta.

Tokotukset Joensuussa

Parinkympin pakkasessa tokoteltiin tunteroinen Leenan (lpk:t Aihki ja Raiku) kanssa, ja hyvät tokotukset tulikin! Ekana poikienjuttuja, eli Urho ja Raiku areenalle tekemään häiriöharkkaa (seuraamisia, perusasentoa, yleistä kontaktia) toistensa lomassa. Meni tosi hienosti :) Urholta unohdin kokonaan moodauksen ja lähinnä vain runttasin sen maihin kun alkoi heti autosta tullessa huutelemaan, sitten pikapissatus ja suoraan hommiin. Toimihan se näinkin. Ehkä muutenkin kaipaisi enemmän mustavalkoisuutta sen suhteen, että mikä on sallittua. Nyt kielsin tiukasti kaikista kontaktikatkoista ja sen sellaisista. Liikaa tulee imutettua ja häslättyä muutenkin nami kädessä. Joskus nami toimii lähinnä kontaktivälineenä enemmän kuin palkkana. Tämmöisiä sitä taas hoksailee hyvän treenin äärellä.

Häiriöharjoituksen jälkeen pojat meni vielä paikallamakuuseen, unkarilainen pääsi tekemään sen matolle kun jo liikkuvissa jutuissa alkoi pakkanen nipistelemään tassuja. Hyvä, rauhallinen makuu. Kielsin jos kurkki Raikun suuntaan, maanhaistelua ei edes kokeillut. Urho jatkoi yksikseen. Juoksutusta mun ja Leenan välillä, joka 2-3. pysäytys seisomaan ja palkka niistä Leenalta. 2x noutokapulan tuonti, vauhdikkaita oli, mutta loppuasento alkaa olla kroonisesti vino.

Oili aloitti leikillä, riekui oikein innoissaan. Lelun kanssa myös seuraamista ja pari luoksetuloa suoraan eteen, ekan törmäsi omituisesti sivuittain, toisella parempi (himpan vino tosin, mutta "ajatus" oli jo suora sivulletulon sijaan). Luoksetuloissa lelupalkka oli uusi juttu, mutta kyllä sekin näytti kelpaavan :) Oililla myös samaa juoksuttelua kahden ihmisen välillä ja siinä muutamat top:it - joista osa hyviä ja osa huonoja. Oilin kanssa mun on todellisia vaikeuksia sanoa TOP aina yhtenäisellä tavalla, välillä kurkusta pääsee vallan omituisia kiljahduksia. Harkitsen vakavasti koko käskysanan muuttamista. Urhon kanssa käsky on sama, mutta siinä ei mitään häikkää sen ulostulon kanssa. Omituista!! Lopuksi Oililla vielä noutokapulan tuonti x2.

Tokopiiperryksiä

Seisomispysäytyksiä molemmilla. Tavanomaista nakittelua ja sitten namin kanssa peruuttelua (mä peruutin, koira eteni), joista sanallisellaa käskyllä koiran pysäytys ja namin heitto taakse. Jälkimmäinen tekniikka toimi yllättävän hyvin ja molemmat pysähtyi käskystä napakasti (Urhokin ilman mitään teputtelua), vaikka namikäsi jatkoi matkaa eteenpäin. Oili tuoskenteli myös noutokapulaa suoraan eteen, näitä pitäis tehdä paaaaaljon pieninä toistoina.

Lpk-johdannaiset tottistelut

Urho yritti moodauksessa tarjota kovasti perusasentoa, positiivista sekin, mutta pidän silti jotenkin enemmän tuosta maahanmenon tarjoilusta. Henkilöryhmää, oikealle kaartaessa tuntuu, että koira jää jonnekin ihan etäälle, se ei taida ihan osata kiristää tahtiaan kun joutuu ulkokaarteeseen? Luoksetulon pysäytystä useammat. Ekalla pysähtymisessä ei kunnon yritystä eikä siis palkkaakaan, toisella säädyllinen pysäytys (tosin kyllä se yksi oma mitta siinä paukkuu pahasti, ärh). Sitten yksi läpijuoksu ja viimeisellä taas pysäytys johon tuli vielä seisomistreeniäkin mukaan, kun takaa ajoi auto enkä voinut vapauttaa koiraa takapalkalle ennenkuin auto oli mennyt ohi. Urho teki myös paikallamakuun ryhmässä, joka ei mennyt kovin hyvin. Tai meni se hyvin kun yritän muistaa tämän ryhmäpm-lähitreenihistorian, joka siis on olematon. Eli ei voi koira osata, jos ei olla opeteltu. Ur seurasi hyvällä fiiliksellä paikalle, mutta sitten kun viereinen narttu pyrki nuuskumoikkaamaan ennen koirien jättöä, niin mudilla meni taas pakka sekaisin ja sitten olikin jo tass nupit kaakossa.. ja piti säätää taas uudestaan. Jätin namit tassujen väliin. Vinkui aika rankasti, vielä rankemmin sitten kun muut kävi vapauttamassa koiransa ja jäin odottamaan, että Ur hiljenee jotta voin myös käydä vapauttamassa sen.

Oili seuraili myös henkilöryhmän ympäri samoin huomioin kuin Urhokin. Noutokapulan tuonnit vauhdikkaasti, ekalla pyrki kovasti sivulle ja toisella sain paremmin ohjattua eteen. Luoksetulon pysäytyksessä luulin aivan liikoja Oilin osaamistasosta, eihän se nimittäin osannut sitä alkuunkaan, enkä minä osannut myöskään käskyttää sitä oikealla äänensävyllä. Nakitellen top:it meni paljon paremmin.

Tottikset

Treenit kotikulmilla, eli ihan tuossa aseman parkkiksella kera Sinnan jengin. Lunta tuli tunteroisen aikana ihan hillittömän paljon, jäljet peittyi hetkessä lumeen ja koirakin oli lyhyen paikallamakuun jälkeen kokonaan valkoinen.

Oili aloitti seuraamisilla ja tuplatäyskäännöksillä. Portaittaisesta paikanhakemisesta on nyt päästy eroon ja Oili pykää itsensä oikeaan paikkaan suunnilleen jatkuvalla liikkeellä. Mua sensijaan alkoi pyörryttää kun veivattiin niin monta rinkulaa - yök. Vauhdikas noutokapulan palautus avustajan avustamana otettiin myös ja se meni taas oikein mainiosti, myös se eteenistuminen. Kapulan tuonti suoraan eteen on Oilille selvästi paljon helpompaa kuin sivulletuonti, varsinkin jos kapulalla on vähän painoa. Joten eiköhän tämä jalostus ole loppujenlopuksi aika helppo tehdä. Lisäksi Oili teki vielä pari luoksetuloa kera nostatusten, ekan tuli ihan vinoon kun en antanut yhtään käsiohjausta, toisen paremmin suoraan eteen. Erikseen vielä useampia yksittäisiä ottoja eteenistumisia ja siinä myös vähän liikaa porrastamista ja korjailua mun osalta. Eli kriteeri nyt vaan selväksi (sallin siis aika reilun väljyyden) ja sillä mennään. Tuolitreeniä sisällä pitäisi kyllä muistaa ottaa, siitä ei varmasti olisi haittaa. Eteenmenoa ennen jäävät ja kaikki kivasti oikein, maahanmenoa pitäisi vain hitusen nopeuttaa, se alkaa olla aika hidas (Oi pystyy nopeampaakin). Eteenmenopurkista Oi sai hajun seuratessa, joten siinä tuli vähän sellainen tahaton apu, mut olipahan varma meno.

Purhosella eka moodaus, eli palkkailin ruualla itse tarjoamistaan maahanmenoista. Tämä näyttää kyllä sopivan sille hyvin, tuottaa kivan keskittymisen ja "sinuiksiolemisen" ympäristön kanssa. Pelkkä nostatus ja hetsaaminen jättää Urhon paljon helpommin aika herkäksi häiriöiden suhteen, tai ainakin mun on hyvinpaljon vaikeampaa tulkata onko koira rento vai ei. Itsellenikin toimii paljon paremmin tämä, rauhoittaa myös ohjaajaa ;) Jatkettiin seuraamisiin, muuten jees, mutta koiraa aivastutti aivan kamalasti aina kuivanappulan nielemisen jälkeen. Henkilöryhmää Tiian ja Arton ympäri. Perusasennossa sanottu "seuraa" aiheutti tepastelua ja vingahtamisen, siitä vähän hinkkausta. Jonkun välin palkkasin pallolla ja se kainalossa vielä muutamat kiekat hlöryhmää. Yksi noutokapulan palautus samalla avustussysteemillä, mudi oikeen sujahti paikalle - törmäsikin, mutten välittänyt kun se ei yleensä kuitenkaan ole sillä kaplan kanssa tapana. Tokon avo-luoksetuloa useita (muistaakseni) top-läpi-top-top-läpi -järjestyksellä. Kovaa se tulee ja pysähtyminen siksi (+liukkaan maan vuoksi) venyy aika pitkäksi, mutta yritys pysähtyä on aika hyvä. Hmm, hmm, en taida kuitenkaan kiristää kriteeriä. Ennakoimista ei ole näkynyt pitkään aikaan, joten se on tosi jees! Paikallamakuuseen vein Urhon eka (namit jalkoihin) ja sitten vasta Arto toi Sinnan riviin. Sinnan liikuttelu aiheutti piiiippaamista, mutta muut välit oli rauhallinen. Käväisin lyhyesti piilossa. Eteenmenokujan "hajustuksena" tein liikkeestä istumisen, joka hyvä :) Eteenmenossa pelkkä viritys ja perillä motskari näkyvästi lumipenkassa. Tuntui, ettei Urho ihan kunnolla virittynyt eteenmenoon, mutta hyvin se silti lähti, matkalla ihan aavistuksen epäröimisestä johtuvaa hidastusta, mutta kiihdytti sitten vielä loppuun - eli oikein hyvin loppujenlopuksi :)