Maneesitottis

Häiriöitä kontaktissa ja seuraamisessa. Tosi hyvin kesti kaikki lähellähiipparoinnit ja taputukset, ilme alkoi olla juuri oikeanlainen pikkuvanha "mua ette hämää!" :D Jäävät oikein, tosin otin muistuttelut istumiseen ja maahanmenoon. Luoksetulo hyvä. Seuraamisessa yritti kiekua alussa, johon puutuin ehkä turhan fyysisesti, namittelu toimisi paremmin (rauhoittaisi). Täyskäännökset huo-no-ja.. plääh kun niitä tarttis edelleen hioa.

Tokot Metlalla

Ur aloitti paikkamakuulla, mitä pitäisi tehdä enemmän. Yleensä Ur saa aina ensin tehdä jotain ja purkaa virtaa, mikä tietty varmistaa paremman mielentilan. Silti. Varsin levoton makoilu paitsi siksi, että se tuli heti alkuun, niin myös piilopaikan vuoksi. Aihki-pappa huuteli kiihkeästi mielipiteitään autossa, jonka takana olimme piilossa ja Urhon mielestä se oli varsin huolestuttavaa. Hyvä häiriö kyllä! Otettiin ihan lyhyt makuutus. Jäävät, joista kaikki muistaakseni oikein - tai sitten ei. Ehkä yksi prakasi, mutten muista mikä. (Kovin on hyödyllistä tämä treenipäiviksen pito....)

Maahanmenoja nakitellen, alkaa honaamaan. Kaukot varmistuu, lisää pitäisi vaan jumpata kotona niin saisi vietyä ne paremmin myös muihin ympäristöihin (1treeni/vko ei vie asiaa eteenpäin - yllätys!). Noudossa häslinkiä. Ensin varasti jo heittäessä (nykii/pompahtaa eteenpäin), kuten on alkanut tekemään enemmissä määrin. Tein sitten niin, että heitin kapulan, palkkasin namilla ja sitten vasta noutoon. Sitten alkoi sylki kapulan suusta ilman vapautusta (ennakoi palkkaa) ja taas piti ottaa uusinta.

Lopuksi otettiin erikseen pelkkä tuontiosuus, Leena piti koiraa kiinni ja tarjosi kapulan suuhun. Seuraamista pätkät. Eteenmenossa näki palkan viennin, hyvin meni. Juoksi päin erästä autoa kun kaappasi purutyynyn suuhunsa ja kääntyi lähteäkseen pinkomaan takaisin, eikä huomannut että siinä on auto edessä. Klonks ja eteenpäin, ei tainnut edes tajuta mitä tapahtui. Onneksi autossa ei mennyt varashälytin päälle :)

Oililla kaikkea aaahdistavaaaa... nimittäin seurauttamista paineistavissa paikoissa kuten aidan vieressä, lumihankeen kahlaten ("alustanvaihto") ja auton vieressä. Lumihanki meni ok, mutta aita oli hankala ja auto ihan kaikista kamalin! Kun Oilin piti tulla sivulle mun ja auton väliin, niin se yritti tarjota sivulletuloa oikealle puolelle ja lopulta mennä maahan + passivoitua. Eikun pikkukoiran nosto käsketylle paikalle (vähän rumasti raiveleista), kehut ja palkkaa. Ja taas heräsi Oili eloon :)

Sitten vielä toinen ärsyttävä homma, nimittäin erilaisten tavaroiden noutaminen. Laitoin väljästi riviin Raikun kumisen namialustan, pehmolelun, tunnarikapulan, nylonhihnan ja noutokapulan, jotka kaikki Oilin piti järjestyksessä tuoda. Muut meni ok, mutta nylonhihnan olisi mielellään ohittanut ja juossut suoraan noutokapulalle.

Tokmannitokot

Oili leikki, teki seuraamista ja pari eteenmenoa. Täti oli tohkeissaan ja ääntely sen mukaista.. Eteenmenossa ekalla haparointia, toiseen näytin selvemmin palkan paikan ja sinne suora juoksu (ekalla otin maahanmenon). 

Urholla luoksarin maahanmenoa ihan vaan nakitellen. Kaukojen seisomaannousua edelleen ihan läheltä. Ruutu on Urhon mielestä "vie kosketusalusta Kaisalle", eli siis nyt vaan sitä alustaa treeniin jotta sitä pystyy ylipäätään hyödyntämään. Nouto vähän vaisua. Seuraaminen kivaa. Perusseuraaminen sujuu tosi mukavasti, enemmän nyt vaan niitä erilaisia askelsiirtymiä, käännöksiä ja muita vauhtivaihtoehtoja. Paikallamakuu poikaporukassa jees, piiloa ei käytössä joten oltiin näkyvillä.

Maneesitottis

Ur oli hyvin heti mukana hommassa ja tarjosi tekemistä. Aluksi pelailua pallolla, lyhyitä kontakteja, seuraamisia jne. Sitten vähän häiriötä muilta, liikkumisia lähinnä. Välissä pari luoksetuloa (1 eteen, 1 palloon). Häiriötä taas, enemmän myös ääntä. Mitä äkkinäisempää, sitä helpommin haksahtaa. Lopuksi pitkähkö seuraaminen, jota ennen annoin nuuhkaista ruokarasiaa. Pari ekaa pätkää painoi, sitten irtosi ja teki tosi nättiä seuraamista - > palkka.

Haku + jälki

Urholle ilmaisujuttuja raunioilla ja takamaastossa. Kaksi ekaa ihan tavispiiloja, joissa pääsi kieltämään räppäämisestä. Kolmas kelassa, eli umppari. Neljäs tornissa, siinä kahdelta koiralta kovin samanlaiset suoritukset. Ensimmäisestä hajusta ääntelyä (toinen koira "iyyngh" ja mudi tietysti "hauhauhauhauahau"), sitten vimmaista tarkentamista ja lopulta asettuminen kunnon ilmaisuun. Palkkasin itse Urhon hyvästä haukusta ja ohjasin sitten kiipemään itse torniin, josta loppupalkka. 

Oilille jäljennostoja lumiselta tieltä. Sai tepsuttaa vapaana, pysäytys heti jäljen alkuun (oooottaaaaa), liina kiinni ja lupa jatkaa. Neljä nostoa, kaikki ekalla oikeaan suuntaan, vaikka yksi jälki tuli tien yli viistosti vastaan :) Ensimmäiseltä olisi kääntynyt taas 2m jälkeen pois, eli joku epäusko siinä on. Loppua kohden parani ja oli muutenkin hommasta ihan intona. Teillä oli tuoreita harhoja, mutta niistä ei tuntunut olevan häiriötä (olisi varmaan ollut, jos seurattava jälki olisi kulkenut tiellä, mutta nyt tehtiin vaan nostoja tieltä, eli mentiin aina lopulta metsään - joka on Oilille mieluista). Hyvä harkka!

Tottis/toko + talvisuunnitelmaa

Oikku leikki ensin. Intoa oli, muttei ytyä, kun mudi vinkui kateuksissaan lähellä ja siksi piti leikkiä ihan va-ro-vas-ti. Seuraamisia sekä jäälammikoiden että nurmikon yli, hyvin pystyi Oi olemaan välittämättä alustan vaihdoksesta. Sillähän katkeaa normisti kontakti ihan vaan siitä, että siirtyy hiekalta nurmelle. Pitkiä seuraamisia takapalkalla, jonne sinnekin oli aika vaisu kipitys kun se mudi... 

Urho sai aluksi vain rällätä patukan kanssa ja mä treenasin hermojani. Perusasentoa, ja patoamista - kai? Luoksetuloja, vauhdikkaita. Treeniseuran tultua alettiin tokoilla. Ensin ruutua alustan kanssa, jotenkin se kai meni. Mulla kädet aivan jäässä ja räpelsin namien kanssa ja ajatus katkeili. Pitkä seuraaminen, jossa paljon juoksua, meni ihan sairaan hienosti! Tuntui, että sitä voisi vaan jatkaa ja jatkaa... Palkkana ruokapurkki, toimi :) Kaukokäskyistä m-i-m peruskauraa, seisomisesta näki että epävarmaa vielä on. Muuta ei kyetty tekemään, pakkanen hyydytti. Hullua miten -8 astetta voi tuntua äkkiseltään niin järjettömän kylmältä.

Ensi viikolla alkaa maneesitottikset :) Olen huomaamatta alkanut työstää päässä pientä talvikauden tottissuunnitelmaa. Oilille vaan reipasta menoa, asennetta, pitkiä seuraamispätkiä megapalkalla ja laukauksiakin pitäisi muistaa säännöllisesti kuunnella. Tavoitteena vain saada tehtyä pelastustottis, ei enää todennäköisesti pk-tottista. Liikeosat se osaa kyllä ja ne ehtii muistutella keväällä mieleen.  

Urho voisi maneesissa keskittyä häiriötreeniin, hakea tosissaan kestävyyttä erilaisiin häiriöihin, siitä saisi huomattavasti varmuutta ja kestoa kaikkeen tottistekemiseen. Laukauksia ei maneesissa pysty treenaamaan, mutta kaikenlaista muuta äänihäiriötä kyllä. Sehän sekoaa myös esim. terävästä taputuksesta. Hyppyä, mutta siinä voi olla järjestelyhankaluuksia. Muissa treeneissä sitten tokoilua ja se tukee myös pk-liikkeiden teknistä puolta (jäävät yms.). 

Kirjoittaja pidättää itsellään oikeuden olla toteuttamatta suunnitelmaa jos nyt vaan yhtään sattuu tuntumaan siltä.

Kotitokoa

Hissuksiin yritän aktivoitua opettamaan Urholle tokon voi-luokan liikkeitä. Olkkarin matolla seisomisen liittämistä kaukokäskyihin (menee ihan kivasti) ja metsälenkillä käpyjen etsintää (= alkeistunnari). Tänään toteutin käpyetsinnät siten, että jätin koiran makuulle, otin kävyn ja pyörittelin pikaisesti käsissä, laitoin muiden käpyjen joukkoon, otin koiran kytkettynä ja ohjasin rauhassa käymään läpi polunreunaa. Kun koira äkkäsi oikean kävyn, niin naks ja nami. Ongelma vaan oli että en hihnasta huolimatta saanut estettyä koiraa ottamasta käpyä suuhunsa. Haluasin, että Ur oppisi ensin vain etsimisen ja merkkaamisen, ottaminen + palautus tuskin muodostuu ongelmaksi. Sen sijaan voin helposti kuvitella, että se sählärimielentilassa kahmaisee suuhunsa ensimmäisen kohdalle sattuvan kapulan ja tuo sen. 

Pitäisi vielä tehdä hiukan hankintoja: isompi metallinoutokapula ja ruutunauha + törpöt. Ja tietysti niitä varsinaisia tunnarikapuloita.