Tellu!

Nyt tuli noutaja. Vakavailmeinen, mutta oikeasti kovin iloinen ja hyväntuulinen, rennosti maailmaan suhtautuva, käyttölinjainen narttupentu. Kuuden viikon yhteiselon jälkeen Tellu tuntuu edelleen mitä helpoimmalta koiralta. Ongelmia on aiheuttanut vain Tellun vatsa, joka on mennyt helposti ripulille. 

Oili suhtautui aluksi Telluun tietysti kärttytädille kuuluvan nuivasti, mutta saavutti pian syvän välinpitämättömyyden tilan. Tellu yrittää, erityisesti ulkona, härppiä Oilia leikkiin, mutta uskoo hyvin kun täti sanoo ettei kiinnosta. Siksipä Tellu onkin keräillyt kivoja koirakokemuksia erityisesti työkavereiden koirista, jottei vallan joudu luulemaan, että ketään tässä koiramaailmassa ei kiinnosta leikkiä hänen kanssaan.

Tellu on ajellut lyhyehköjä namijälkiä eri alustoilla ja vaikuttaa varsin maavainuiselta. Kunhan sopiva tilaisuus tulee, niin sille uskaltaa hyvin ottaa myös ilmavainuhommia ilman pelkoa siitä, ettei nenä enää löytäisi tietään alas maan pintaan.

Terveyshuolia ja muditerapiaa

Oili (12,5v) sai perjantaina 2.12. noin 15 min kestäneen kohtauksen, jonka aikana se ei meinannut pysyä pystyssä, silmät tekivät pientä ylös-alas-liikettä ja pää oli hieman kallellaan. Sain nopeasti ajan läheiselle klinikalle, mutta perillä kohtaus oli jo ohitse ja Oililla normaali eläinlääkäripaniikki päällä. Sydänäänet kuuluivat vinkumisen vuoksi huonosti ja koira myös seisoi köyryssä häntä koipien välissä. Ennen kohtausta Oililla oli kahtena yönä vatsa löysällä, muuten normaali. Aluksi ELL epäili selkäongelmia (aristi selkää), mutta keskustelujen jälkeen vahvemmaksi epäilyksi nousi (idiopaattinen) vestibulaarisyndrooma, eli tasapainohäiriö. Toki kun asiaa ei vielä perustutkimuksen lisäksi tutkittu tarkemmin, niin varsinaisesti mitään ei voida sulkea poiskaan. Eli seuraillaan tilannetta. Kokeillaan myös kipulääkitystä noin viikon verran mahdollisiin selkäkipuihin. Oili on syksyn aikana jonkin verran nuollut etutassujaan, mikä viittaisi myös kolotuksiin selässä.

Toivotaan tietysti ettei kohtaus uusi, mutta on hyvin mahdollista että niin käy. Ja onhan toki mahdollista että Oili on aiemminkin saanut vastaavan, mutta kukaan ei ole vaan ollut paikalla näkemässä sitä. Nyt Pasi oli poikkeuksellisesti päivän kotona ja ehti bongata sen. Itse ehdin mukaan vasta eläinlääkäriin.

En kiirehtinyt kipulääkekuuria koska koira vaikutti muuten olevan kunnossa (mm. kuopi tarpeet ja kieri matolla), mutta eilisen metsätiellä liukastelun jälkeen se oli takapäästä todella jäykkä ja vingahti reipasta kosketusta, joten tänään 11.12. aloitin kuurin (Metacam). Katsotaan mikä sillä on vaikutus.

Näkö ja kuulo tuntuvat Oililla heikkenevän tasaiseen tahtiin. Myös lenkillä haisteleminen on lisääntynyt hurjasti. Jos täti saisi päättää, se kuluttaisi mielellään muutaman minuutin jokaiseen ruohonkorteen ja tassunpainaumaan lenkkireitin varrella. Toistaiseksi täti ei ole saanut vielä päättää.

Elämä mudin jälkeen on noin muuten jatkunut helppona ja tylsänä. Akuutteja ikäväkohtauksia tulee enää harvemmin. Olemme myös saaneet odotettua muditerapiaa kahdelta ihanalta unkarilaiselta iilimad... mudilta: Penalta (1v) ja Mimmiltä (8kk) . Ensin Pena oli kaksi yötä hoidossa ja samalla viikolla vielä Mimmi yhden yön. Parasta! Oili sieti, mutta ei erityisesti arvostanut.

Pena

Mimmi ja Oili

Urho 2005-2016

Urho heinäkuussa 2016

Urholla diagnosoitiin elokuun loppupuolella anaalirauhasen apokriinirauhasen adenokarsinooma, eli pahanlaatuinen syöpäkasvain anaalirauhasessa. Lisätutkimuksissa todettiin syövän levinneen lantion seudun imusolmukkeisiin ja mahdollisesti pernaan. Oli surullista, mutta myös huojentavaa todeta, että jatkohoitoihin ei kannata ryhtyä ja Urho saisi painella täysillä loppuun saakka. Kunnon mudiasenteella: kaikki tai ei mitään!

Kaikki tapahtui niin nopeasti. No, tietenkin mudin kanssa kaikki tapahtuu nopeasti.. Ensin yllättävä kasvainlöytö. Siitä viikon päästä koepalan perusteella tehty diagnoosi. Kahden viikon kuluttua ultraus  Yliopistollisessa eläinsairaalassa ja toivonrippeet hävittävä tieto syövän leviämisestä. Ja sitten enää 2,5 viikkoa vauhdikasta mutiaiselämää, kunnes tuli aika luopua.

Urho oli superhauska elämys. Rohkea, joka paikkaan häntä tötteröllä tepasteleva, täydellisen epäterävä ja mahdottoman huumorintajuinen otus, joka vain parani vanhetessaan (pl. 8-vuotiaana kuvioihin hypännyt ääniarkuus). Urho olisi täyttänyt joulukuussa 11 vuotta, pitkäikäisille mudeille se on ihan hannari ikä kuolla.

Nyt on hiljaista ja helppoa. Asunto tuntuu aivan liian suurelta ja tyhjältä. Kukaan ei tuijota, tee fleksissä 90 asteen äkkinykäystä, tunge päätä kainaloon tai tule täysillä luo ensimmäisen kutsun ensimmäisellä tavulla.

Urho oli paras! Ja Urho tiesi sen.

Virkeä eläkeläinen

Oili on päässyt kevään aikana jälleen pelastuskoiratreeneihin. Pääasiassa on nosteltu ja ajeltu jälkiä. Samat vanhat puutteet ja vahvuudet näkyy edelleen, meissä molemmissa. Mutta onpas ollut kivaa päästä taas harkkoihin. Metsässä on mukava nujuta, pysyy joku tatsi hommiin ja koirien seuraaminen nenähommissa on aina yhtä mielenkiintoista.

Urho ei ole päässyt tekemään mitään. Kerrassaan ala-arvoista mudinelämää. Mutta selkä on pysynyt hyvänä :)

Västerön retkeilyreitillä Merenkurkussa, toukokuu 2016.

Sennut porskuttaa kera vaivojensa

Oililla (12 vuotta) on silmissä jo aika komeat sädekuviot, ne näkee helposti ihan vaan luonnonvalon heijastuessa. Pimeässä rappukäytävässä kulkee hieman aiempaa varovaisemmin, muuten ei näyttäisi vaivaavan koiraa.

Urholla (10 vuotta) on varmaan silloittuma kuroutunut kunnolla umpeen ja jäykistänyt selkää. Toisaalta Ur tuntuu nyt sietävän rasitusta paremmin ilman akuutisti kipeytynyttä selkää ja yllätti jopa kakkaruovinnalla yhtenä iltana (ei ole tehnyt sitä moneen vuoteen). Toisaalta taas mm. korkkiruuvinukunta selällään ketarat kohti kattoa on poistunut valikoimasta.

Oili 11v

Taas täti vanheni vuodella!

Jumppapäiväkirja

Fyssarikeikan saalista:

• Peitsaaminen pitää lopettaa. Lupasin yrittää. 
• Muutaman vuoden takainen selkätälli hyvin mahdollisesti spondarin alkulaukauksena. 
• Muutokset onneksi (heh) molemminpuolisia, eli näkyy kuvista myös yläsuunnasta. Ei tee rankaan sivuttaisvääntöä, vaan kuormittaa tasaisesti. 
• Keskiselkä yllättävän ok kunnossa. 
• Takaa kovasti jumissa: selkä, reidet, vatsa. 
• Vastaanotolla tutkimuksen, venytysten ja jumppaopastuksen lisäksi Urholle fasciamobilisaatiota vatsa- ja lannekalvoille, oikean kyynärpään ojentajalle ja etureisille (jotka erityisen kireät). 
• Jumppaus aloitetaan yhdellä simppelillä liikkeellä: etutassujen nostot x10, 2krt päivässä. Vaikeammat liikkeet ohjelmaan kunhan on ensin saatu tämä sisään. 
• Venytyksiin neljä erilaista liikettä. 1-2krt päivässä liikunnan jälkeen. 
• Liikunta ekat pari päivää vähäisesti, sitten normaalisti. Ei liikuntaa kinnertä syvemmässä hangessa. 15min lämmittely hihnassa aina ennen vapaana juoksemista. (Masennus!) 

Real Life: Fyssarin jälkeen Urho meni niin hyvin ravilla, ettei siihen edes tarvinnut puuttua. Aavistuksen peitsaus lisääntynyt parin päivän jälkeen käsittelystä. TODELLA vaikea keskittyä mudin askellajitukseen. Oman mielenterveyden vuoksi en edes yritä kunnolla. Jumppausten ja venytysten ohjelmaan orientoituminen otti itsellä pari päivää. Nyt menee jo jees. Laiskuuksissani päästin Urhon kahtena päivänä lenkkeilemään lumiseen metsään, jossa hanki pääosin kantoi, mutta ei sitten ihan aina kuitenkaan. Tuloksena: vasen takareisi niin arka, että sen venyttely-yritykset saa Oilinkin huolestumaan. Oili on megatarkka fiiliksistä ja huomaa heti jos Urhoa sattuu, vaikka Urho ei edes kertoisi sitä muuten kuin pienellä huolestuneella ilmeellä. Ja näkyihän arkuus toki siinäkin, että Ur veti jatkuvasti jalkaa pois minimaalisimmastakin käsittelystä.

Spondyloosi-Urho ja kaihi-Oili

Emme edelleenkään treenaa oikein mitään. Vain kaukokäskyjä nojatuolista, kun Urho tuo leluja syliin. Pyydän (=saalistan) lelun koiran suusta, heitän sen koiran taakse, teetän vaihtoja ja vapautan lelulle. Sikasiistii sanoo Urho. Muut jutut on sitten enemmän perusaktivointia (namin etsintää, lyhyitä seuraamispätkiä), mutta nuo kaket on ainoita jossa on edes pieni treeniajatuksen murunen mukana. 

Jouluna Urhon selkä jälleen kipeytyi, siis akuutimmin kuin koko syksyn ollut jumi. Tammikuun alussa vein koiran eläinlääkäriin. Kuvista näkyi selvä silloittuma (lannerangan 6-7. nikamaväli) ja hieman myöhemmin varsinaisen ortopedin toimesta myös toinen alkava muutos (lannerangan ja ristiluun välinen nikamaväli). Ensihoitona Urtsi sai 14 päivän tulehduskipulääkekuurin (Dolagis). Kennelliitto lausui selkäkuvat seuravasti: 

• LTV1 (jakautunut ristiluun keskiharjanne (s1-s2) tai muu lievästi normaalista poikkeava rakenne) 
• SP1 (aste 1, lievä) 
• VA0 (normaali) 

Postin kautta tulleissa lausuntopapereissa vielä tarkennukset: Ikä huomioon otettu ja Viimeinen lannenikama on lyhyt ja sijaitsee takana. 

Seuraavaksi fyssarin pakeille ja noudetaan hätävara-kipulääkkeet. 

 Entäs Oili sitten? Näkö heikkenee :( Pasi kertoi yhden pimeän metsärämmintälenkin jälkeen kuinka oli yhtäkkiä huomannut Oilin jääneen ja kuuli sen vinkuvan surkeana kauempana takana. Siellä se oli yhden ojan reunalla ja etsi hätääntyneenä ylityspaikkaa. Oja oli alle metrin levyinen, mutta tulosuunnasta hyvin jyrkkäreunainen. Oili ei todennäköisesti nähnyt kunnolla alhaalla olevaa laskeutumispaikkaa ja siksi ei uskaltanut hypätä, herkkä kun kuitenkin on.

Ensin jo meinasin että nyt se sitten alkaa rajoittunut elämänmeno näiden otusten kanssa. No, kuten moiset ajatuskaavat yleensäkin, löysi sekin umpikujansa. Ei jaksa ressata!

xxx

Harjoituspäiväkirja, ehhehehe.

Joten laitetaan sitten kuvia.

Mökkeilijät kottareissa, Urho omaehtoisesti, Oili käskytettynä.

Suoretkellä, autiotuvalla.

Suolammella, jollain linnustajalla jäänyt kuvat mättäälle. Oilin juoksut lähestyy.

Viiksikarvat.

Lumirämminnät kipeyttivät taas Urhon selän, kuvasta näkee miten vetää makuullakin takajalkoja alleen. Koko syksyn mun piti viedä se tsekkiin ja hoidettavaksi, mutta en vaan saanut aikaiseksi. Ja kun ei ollut mitenkään isosti kipeä vaan porhalsi kaikki lenkit läpi täysillä. Risuja mulle ja heti joulun jälkeen nyt sitä aikaa varailemaan.

Oili kymmenentenä joulunaan.

Juuri näin

Kokeen jälkeenhän ei kuulu treenata. Kokeen jälkeen jäädään suloiseen pitäis-tilaan ja yritetään tormistautua muttei kyetä. 

Tai ollaan me ihan vähän treenattu, mm. hyödyllisiä arkitaitoja kuten puistonurmelle kakkaamista ainaisen puskatulostamisen sijaan.

Mudien tokomestaruuskoe 7.9. Janakkala

Eka voittajan koe niin koiralle kuin ohjaajalle.

Paikallamakuu 6 Aluksi vinkui, sitten kirputti ja lopuksi suoritti alapesun. Ja loppuajan oli hiljaa.
Seuraaminen 8 Tosi kivaa seuraamista kaikkinensa. Parissa kohtaa vähän vinkui ja askeleet vasemmalle kirvoitti haukut.
Istuminen 9 Mun mielestä bueno, tuomari olisi halunnut vielä nopeamman istumisen.
Luoksetulo 8 Itselle kympin liike, mutta eihän pysäykset toki _täydellisiä_ olleet.
Ruutu 6 Ekalla käskyllä kurvasi kehän reuna-aitaa ihmettelemään, toisella käskyllä ONNEKSI suuntasi ruutuun päin, mutta sivusta sisään. Nopeasti käskystä maahan ja loppuosa hyvin.
Hyppynouto 7 Varasti noutoon ja tuttua epävarmuutta paluuhypyssä.
Metallinouto 8 Hyvin Urhoksi! Ihan tuli jopa melkein reipasta ravia palautuksen ja riittävän lähelle.
Tunnari 7 Varasti tässäkin, tönäisi/nuolaisi tms. väärää, mutta tarkensi oman ja toi hyvin. Vinkui taas aika paljon odottelussa ja lähti vähän liian lujalla laukalla kapuloille ja varastaminenkin päälle. Intoa alkaa olla liikaa.
Kauko-ohjaus 0 Kaksi käskyä ekaan istumiseen. Ja seuraavan seisomisen rynni yli oman mittansa. Muuten hyviä vaihtoja ja ei juminut :)
Kokonaisvaikutus 10 Kyllä, kymppifiiliksellä mentiin :)
Yht. 207p VOI3 

Olipas kiva koepäivä! Oli hyvä fiilis ennen, jälkeen ja suorituksen aikana. Ei mitään suorituspaineita, vaan vain kivaa harrastamista. Ehkä tämmöinen veteraanitoko on just siisteintä. Koska pisteet riittivät tulokseen ja niitä sattui tulemaan vielä 7 pojoa enemmän kuin kanssakisaajallamme, hurmaavalla Matti-kroaatilla, niin voitimme luokan ja samalla vielä luokan mudimestaruudenkin.

Muutto ja sekalaisia tokoja

Hämäläistyimme - muutimme nimittäin Tampereelle! Muuttohässäkkä sotki kaikki treenikuviot, yritin kyllä aina kaikissa mahdollisissa väleissä tehdä Urholle kaukokäskyjä, tunnarin, ruutua ja metallikapulan pitoa. 

Tiistaina päästiin pitkästä aikaa kimppatreeneihin. Siellä paikallamakuu ja sitten vähän liikaa kaikkea, vaikka piti vaan ottaa helppoa hyvällä fiiliksellä. Urho haksahti ihan täysin uuden ihmisen KÄSKYihin. Varasteli ja nyki. Ruutuun ei myöskään löytänyt kun oli reppuja vieressä (eipä tosiaan olla sellaistakaan treenattu :D). 

Torstaina omatoimiset harkat, jossa muuten hyviä juttuja (ruutu, tunnari, seuraaminen, istu, luoksetulo), mutta kaukoissa oli ihan outo. Nousi seisomaan kun jätin ja meinasi hiippailla perään…? Oli niin epävarma, että lopulta kaivoin lelun, hetsailin sillä, heitin koiran taakse ja siitä parit vaihdot reippaasti -> palkka. Kyllä kaukot on sitten ärrrrsyttävä liike!

Ti-illan pitkät (e.ruutu, toko, jälki)

Urho starttasi esineruudulla, n.50 syvä ja n.30 leveä. 6-7 pistoa ja 2 esinettä. Paaaaaljon juoksentelua ruudussa ja ruudun ulkopuolella, ja hyvin vähän nenänkäyttöä. 

Kentällä Urholle tokohommia. Paikallamakuu Raikun ja Närrin välissä, ekat 3min hiljaa, mutta kun Närri lopetti oman osuutensa, niin jäi vinkumaan. Ruudussa valmiina namilätkä, se kolme kertaa. Keskimmäisellä myös loppukuviot, jotka meni hyvin :) Metallikapulla testimielessä koko liike, kun muuten on otettu lähinnä vain luovutusasentoa. Ihan tutusti teki; varasti kapulalle, otti hyvin, toi hiipuvalla vauhdilla ja luovutusasentoon tuleminen tosi tahmeaa (alkaa varoa kapulaa suussaan), mut ei pudotuksia ei selviä katkoja - eli hyvä. Kaukoja vain muutaman vaihdon verran. Hyvä vire, hieman eteni. Tunnari - tuoreeseen MM-malliin - riviin jossa kapulat keskenään saman suuntaisesi jonossa. Taas oli sellainen fiilis, että nyt ei onnistu. Kääntymisen jälkeen Urho alkoi vinkua ja lähti laukalla kapuloille. Mutta ketut sentään, Urho teki taas homman ihan huippuhienosti! 

Oili-tätskä pääsi sitten jäljelle. Tai omasta mielestään ei päässyt ollenkaan niin nopeasti kuin olisi pitänyt… Suunnittelin vähän huonon treenin, kun tarkoitus oli ottaa muutaman sadan metrin tienvarsinosto, mutta jälki kulkikin vastakkaiseen suuntaan alle 100m päässä metsässä ja haju valui rinnettä pitkin suoraan tienlaitaan. Joten nosto-osuus meni toistellessa koiralle "Hyvä, kiitos, mutta ei kiitos, jatketaan tätä…" Äh, olimpa pönttö! Itse jälki meni Oililla sitten vaan kaahottaessa ja KAIKKI filmipurkit (3) jäi nostamatta. Olisi pitänyt vaan päästää se ensimmäisestä reagoinnista nostamaan jäljen, vaikka sitten 100m päähän. Tämän kesän (tod.näk. Oilin ns. viimeisen aktiivikesän) tavoite opiskella jälkihommia on siis tosiaan toteutunut täydellisen surkeasti :D

Tokot

Hurja helle ja paljon vähemmän piti tehdä, mutta kyllähän näitä taas kertyi… 

Kaukokäskyjä täydellä matkalla ja liikkurihäiriöllä. JA en laittanut itse takapalkkaa, vaan appari laittoi, mikä aiheutti sen että Urho juoksi sinne missä näki viimeksi mun käsittelemässä namilätkää. Eli on ehdollistunut ihan liikaa siihen mun extrakuvioon. Tunnari nyt ympyrässä ja oikein toi, tosin hieman sähläävämmin toimi kuin rivissä. Ruutuja kaksi kappaletta, ekaan (valkonauhaiseen) vein ja otin seuraamisen (hyvä), lopuissa aina namilätkä valmiina. Punanauhaisesta meni iloisesti ohi, en vaan jaksa katsella sitä heilumista, joten kutsuin pois ja lähetin uudestaan, kaksi kertaa. Ei onneksi tympääntynyt mun keskeyttämisistä. Valkoiseen hyvin ja vielä punaiseen hyvin myös. Hyppynouto ok. Metallia palautusasennossa ja purutyynyllä. Yritti ottaa taas syvälle kitaan ja sitten hylki. Ei saisi haukkua koiraa, mutta pakko: kyllä se on sitten hölmö! 

Oili sai ensimmäisen palkkapurkin ihan vaan koska on Oili. Toinen palkka tuli sikahienosti kylmiltään vedetystä eteenmenosta. Ei hämmentynyt vaikka ruutukin sattui matkalle.

SM-kultapoika Miska!

Miska-mudi ja ohjaajansa Minna Mynttinen tekivät melkoisen tempun elokuun ensimmäisenä viikonloppuna, he nimittäin menivät ja ottivat SM-kultaa palveluskoirien hakukokeesta! Miska on virallisesti Takkutukan Rekkamies, jonka emä on Kiró (Takkutukan Supersalmiakki) ja isä tämä mun Urhoni! Toisin kuin isänsä, niin Miska on löytänyt elämän tarkoituksen hakumetsästä ja vetikin helteisenä viikonloppuna koko kokeen parhaat pisteet hakuradalta: 166p. Kokonaistulos jäi niukin naukin 2-tuloksen puolelle (269,5p), mutta silti sillä irtosi reippaasti koko kisan voitto.

Minna on kirjoittanut aivan erinomaisen jutun valmistautumisesta viikonloppuun ja sen tapahtumista: "Temppu ja kuinka se tehdään"

Miska palkkautumassa maalimiehen rapsutuksista mudileirillä 2013.

Tokot

Luoksari "ihan jees", seisomisesta takapallolle, siitä seiso-maahan -pätkä josta namipalkkaus ja viimeinen osuus lentävään palloon. Ruutua kolmeen otteeseen eri väleissä suoraan namilätkälle. Ekalla näki viennin, sen jälkeisissä lätkä valmiina. Liikkeestä istu hyvä (eli se on tosiaan tullut takaisin kovalevylle). Seuraamisen askelsiirtymät tekee hyvin, mutta mulla välillä hakuilua vasemmalle menemisen (liian pitkä eka ja lyhyt toka askel) ja käskytyksen kanssa (seuraa vaiko sivu?). Kaukokäskyissä omalla vuorolla palaamisia sivuille, joskus avo-kokeessahan Urho pomppasi hämmentyneenä vaihtojen jälkeen ylös kun en vapauttanutkaan palkalle vaan lähdin palaamaan sen luo. Että tämmöisetkin pitäisi muistaa huomioida. Tunnari oli (ja on ollut) bueno - vitsit, niin se vaan tämä liike on tosiaan otettu hanskaan :) Ei se vauhdikas ole, mutta matalassa vireessä suhteellisen varma. Ja aika tyylikäskin jo, Ur osaa hakeutua toiseen laitaan käydäkseen rivin läpi, eikä tällää keskelle riviä sähläämään. Mistä tulikin mieleeni, että ympyrään ei ole kyllä laitettu ikiaikoihin! Hyppynouto ok, joskin ihan kamalasti se hakee paluuhypyn paikkaa ihan matalallakin esteellä. 

Paikallamakuu toteutettiin nyt niin, että koirapojat tekivät vierekkäin vuorotellen paikallamakuun ja kaukokäskyjä. Urho aloitti kaukoilla, vähän jumi nousuissa ja sei-is eteni reilummin, muuten ok suhteessa varioituun treeniin. Paikallamakuuseen Urho meinasi nukahtaa.

Tokot

Urholla kaukoissa heti alkuun tosi huonoa keskittymistä, valui maahan laittaessakin vain lonkalle. Huomautin ja ihme kyllä paransi! Ruutua niin päin, että ensin seuraamisosuutta, jonka jälkeen sitten lähetystä ruutuun (namilätkälle). Luoksetulossa eka seiso -> takapallolle. Sitten koko liike (hyvin) ja lopuksi vielä seiso -> takapallo, jos oikein muistan. Tunnari hyvin, osui taas melkein heti oikealle kapulalle ja teki nopean vertailun viereiseen.

Treenitreffit

Mudisti-snautseristi-teemalla. Tein Liinulle (Urhon tytär Takkutukan Riskibisnes) n.800m jäljen kun kiinnosti nähdä miten Liinu jäljestää. Muuten lähinnä vain tokoiltiin/tottisteltiin. Liinu jäljesti hienosti! Siis paitsi hienosti-hyvin, niin myös silleen primpsessamaisen sievästi hienosti :D 

Aloitus paikkamakuulla, vihdoinkin vieraiden koirien kanssa. Urho hyvällä tuntumalla riviin mentäessä ja makoili rauhassa n.3min. Omalla vuorolla kaukokäskyt, ihan jees - kai? Vähän etenee, mut fiilis oli hyvä. Luoksetulossa eka seisominen, ok, vapautus takapallolle. Toisella jätin seisomaan ja siitä maahan, palkkaus nameilla paikalle. Ruutu hukassa, oli menossa lähinnä takakulman A-estettä kohti. Löytyi lopulta ja sinne pari toistoa namialustalle. A-este pari kertaa, meni kyllä edestakaisin, mutta aika räimien ja räpeltäen - ei ole siinäkään teknikka kunnossa. 

Oilin kanssa lopuksi pienet seuraamiset ja ketteryystelineitä (silta, putki, tikapuut). Urho hääräsi mukana ja teki samat perässä ihan vaan tekemisen ilosta.

Ilmavainuja ja jälkeä

Maastohommia ollaan tehty pari kertaa. Oilille ilmavainuja ja Urholle jälkiä. Etenkin Oilin jälkimmäinen harjoitus oli tosi hyvä perusjuttu. Lähdettiin perus jäljennostoon tien oikeaa laitaa hieman metsän puolella. Oili nosteli joitain jälkiä, joista kiitin ja jatkettiin matkaa, nimittäin treenin pointti tuli n.500m kohdalla, kun tien vasemmalle puolelle rinteeseen reilun 100m syvyyteen sijoitetun maalimiehen hajuvaluma tuli tien yli. Oili merkkasi hajun ensin ikäänkuin ajaen jälkeä metsästä tielle (ihan editseni), vielä tien yli ja vasta tien toisella puolella nosti selvästi nokan ilmaan ilmavainun merkiksi. Eteni varovaisen oloisesti n.20m, sen jälkeen kiihdyttäen ja lopulta kadoten rinteeseen ja mm luo. Aika paljon nöyrää koiraa sotkee se, että on tehty paljon jälkeä ja jäljen nostoa ja sitten tuleekin ilmavainu ns. väärältä puolta. Eli näköjään luontaisesti varsin ilmavainuinen koirakin saadaan aivopestyä jälkien pariin kun riittävästi asiaa paukutetaan. 

Urhon jäljet ovat olleet perusjuttuja myös. Eka n. 500m kolmella kepillä (maasta poimittuja ja nopeasti hajustettuja) + loppupurkilla, hyvin meni mutta 2.keppi jäi. Toinen 200m keppitreeni, jossa 5 keppiä (aiemmin pätkitty, eli hyvin myös hajustettu. Nosti muut kepit hyvin, mutta viimeisen aurinkoisen hakuuaukon laidassa olevan kepin ohitti ilman reagointiakaan. Aurinko teki siinä siis temput hajuille, l. hajukuva muuttui, joten keppikin jäi huomiotta.

Toko

Luoksetulossa jätin takapallon ja päätöksenä: jos hyvä seiso, niin vapautus pallolle, eikä muuta. Hyvin pysähtyi ja selvisi luoksetulon treenaamisesta näin vähällä :) Meinasi vaan kaartaa heti pallon saatuaan Oilin ja hihnojen luo varjoon. Ja yritti samaa melkein jokaisen liikkeen jälkeen… Istumista ensin peruutellen (muistellen) ja sitten liikkeestä, hyviä ja nopeita kaikki - mistäs tää nyt yhtäkkiä löytyi? Tunnari ok, osui melkein suoraan omalle ja toi sen heti hyvin ilman tarkistelua. Joskus kun on käynyt niinkin, että osuu omalle, lähtee tarkistelemaan ja lopulta tarkistellessa pettää hermot ja tuo vaan jonkun. Kaukoissa häiriintyi liikkurista ja tarjoili sen mukaan asentoja. Annoin aika selvän palautteen ja kas kummaa uskoi, jonka jälkeen keskittyi paremmin mun käskyihin. Ruudussa palattiin taas namilätkä-kuuriin. Osaa nimittäin mennä ruudun luo, ja sitten kierrellen jostain valinnaiselta taholta sisään..

Oili hommaili pk-suoran seuraamiset, jääviä ja päälle eteenmenon. Voi miten iloinen (+vinkuva) pieni tottiskaveri se parhaimmillaan osaa ollakaan! Häntä vaan läpsyttää paljaaseen pohkeeseen. Eteenmenoon vielä toinen otto, jossa jätettiin yhdessä palkkapurkki, seurautus pois ja sitten lähetys.