Taas koostetta

Nyt on taas vähän hakusessa, että mitä ollaan tehty ja milloin. Varmaa on vain, että tottista ei olla tehty yhtään. Ja sen kyllä huomaa Urhosta. 

 Ennen lumientuloa ajeltiin jotain jälkiä. Urho veti yhden kilometrisen paikoin aika mukavasti, paino sanalla paikoin. Nosti hyvin (vapaasti), kerran hutki pahemmin ja annoin liikaa hutkimistilaakin. Otin sitten tiukempaan tuntumaan ja päin vastoin kuin pelkäsin, niin vastasi siihen tosi hyvin. Toisessa hukkapaikassa esitti tosi motivoitunutta jäljen etsintää! Toki ideaaliahan olisi, ettei koira edes hukkaisi jälkeä, mutta tässä tapauksessa juuri tuon jäljen etsinnän näkeminen Urholta oli erittäin ilahduttavaa. 

Oili sai toisella kertaa tehdä ihan yksinkertaisen jäljenpätkän, jossa muutama keppi ja jäljentekijällä koira mukana. Lopputulos ei kuitenkaan ihan niin yksinkertainen kun latoin vahingossa viimeisen kepin jälkeen koiran jatkamaan jälkeä ja se meni suoraan tielle ja siinä Oililla oli kamalan vaikeaa, sinkoili vain laidasta laitaan. Mentiin melkein autoille asti, kunnes sain koiralta viimein sellaisen kunnon jäljestyspätkän, jonka palkata. Metsäosuus ja keppien nostot meni erittäin ok. 

Rakennuksessa käytiin kertaalleen, siellä mukana vain Oili. Kolme maalimiestä vapaalla sijoittelulla ja tarkoituksena käydä sokkeloinen koulu/päiväkoti nopealla temmolla läpi, vähän hankalaa oli kun Oi aina sinkaisi jonnekin muualle kuin mun suunnitelma odotti. Eka maali löytyi pikkuhuoneesta. Seuraavan, takan päällä olevan maalin Oili haukkui vastakkaiselle ikkunalle/seinälle, pyysin tarkentamaan ja sitten bongasikin toisen samassa huoneessa lattiatasossa olleen maalimiehen. Ensin ilmaistu haju ei jäänyt mitenkään Oilin mieleen, vaan olisi lähtenyt jatkamaan muualle. Palatessa haukkui taas takkamaalimiehen sinne ikkunalle. Ei pystynyt tarkentamaan ja otti minun turhasta käskytyksestä painetta ja alkoi syömään lattialla lojuvia popcorneja… Takkamaali hivuttautui vähän alemmas ja kun nyt oltiin tälle "tarkasti!" tielle lähdetty, niin ohjasin koiraa ihan kunnolla katsomaan takan vierustaa, jossa sitten vihdoin bongasi maalin. EI kovin järkevää toimintaa itsellä. Rakennukset kun on sellaisia, että hajun perusteella hommia tekevä koira ei vaan kertakaikkiaan pysty tarkentamaan loppuun asti, jos haju kerran menee katon kautta seinälle. 

 Tuoreimpana treeninä varikkokeikka. Urho oli kerrassaan surkea. Heti lähdössä keskittyi syömään lunta ja kuseksimaan… Itseä ärsytti koko sen treenin ajan, kerran olin jo valmis viemään sen suorilta autoon. Sillä siis 3 maalimiestä valmiina. Eka nousi pressuhallista, ihan ok. Jatkettiin eteenpäin. Sai reaktion takaisin tulosuuntaamme, mutta oli menossa toisten alueelle, joten huusin pois. Ja koska kerran kielsin, niin ei mennyt kunnolla hajulle enää uudestaan. Jotenkin kuitenkin päädyttiin takaisin pressuhallille, siellä reagoi taas, haukkui hyvin epämääräisesti hallin sisällä, muttei kohdistunut mihinkään. Vielä hallista ulos, kiertämään ympäri ja sitten teki selvän merkkauksen päätyyn, jossa seinän ja maan välissä rako. Sisällä taas haukkui epämääräisemmin. Sieltä seinänvierustalta maalimies lopulta ihan oikein löytyi. Välissä taas tyhjän tarkistelua, paikoin Ur etsi paremmin ja luotinkin siihen. Viimeinen maali oli takanurkan kioskeissa. Ensin Ur taas haukkui yhtä kioskia varsin häröilevästi. Tuli lopulta pois ja minä tietysti että nyt se sitten jätti maalin! Palasi itse tarkentamaan, vaihtoi toiselle kioskille ja sinne sitten paljon kunnon haukku paremmalla fokuksella. 

 Oilille myös 3 maalia valmiina, ilman tarkempia ohjeistuksia. Vaan olivatpa jekkuilleet kaikki kolme maalimiestä samaan pieneen (5x15m?) melkein tyhjään sivuhalliin, jonne en edes tiennyt pääsevän. Ensin Oi meni paikasta ohi. Ok, juuri samaan aikaan vastaan tuli ylimääräinen henkilö, jota kävi moikkaamassa, mutta oli se aika tyylikäs ohitus silti… prsk. Otti uudelleen hajun paikasta vasta kauempaa, tarkensi, sujahti seinän alta halliin ja ilmaisi oven vierestä henkilön. Jatkettiin pitkään muualla ilman löytöjä, kunnes koira taas otti kaukaa hajun, tarkensi samaan halliin ja ilmaisi sieltä maalimiehen. Poislähtiessä sanoin "jos se kolmas maalimies on myös tuolla ja koira ei sitä nyt ota, niin saa kyllä jäädä eläkkeelle…", johon sain kommentin katsoa se halli nyt vielä kerran kuitenkin ;) Oilia ei näyttänyt halli kiinnostavan sisältä, nuuski vain palkkaruuanmuruja maasta. Otettiin vauhtia pihalta, sieltä se oli kahdella aiemmallakin kerralla hajut lopulta saanut. Koko hallikompleksin päädyssä taas reagointi ja sitten aika epämääräistä ilmaisua ulkoseinälle - huomaamattani taas päädyin painostamaan koiraa. Tarkkoi halliin ja siellä lisää haukkua seinille. Ohjasin katsomaan seinää tarkemmin läpi myös toiselta puolelta ja - naps! - maalimies ihan saman kohdan vieressä kuin missä koira aiemmin tuusasi ruuanmuruja maasta. Vähän heikolta tuo "imu" hajuille koirassa nyt tuntuu. Onhan sillä toki valeraskaus pahimmillaan (sisällä pesii, nisissä maitoa), mutta en mä ihan kaikkea senkään syyksi laita - ruuanhankintavietti kun on varsin mehevänä kuitenkin.

----------

Marraskuussa käytiin rokotus- ja tiedonhankintakeikka eläinlääkärissä.

Oilin silmistä löytyi HC, eli kortikaalinen katarakta, eli perinnöllinen kaihi (ei vanhuuden kaihi). Sukurasitettahan Oilin takana on ("tunnettua HC:tä" yhdistettynä tuntemattomampiin sukuihin) ja nyt syksyllä tullut tietoon lisää kun velipojalla ja samaisen veljen tyttärellä todettiin sama vaiva. 7,5-vuotiaanahan Oililla oli vielä puhtaat silmät, mutta ei enää nyt 9,5-vuotiaana. Oletettavasti kaihi ei ennätä alkaa haittaamaan näköä, eli hyvä juttu sen puolesta. Parit erilaiset patit näytettiin myös, toinen niistä rasvapatti ja toinen ihon pinnassa oleva näppy, josta kasvaa karvaakin. Molemmat saivat jäädä paikoilleen ja jos joskus alkavat koiraa vaivaamaan niin otetaan pois. Laaja verenkuva oli ok, kaikki arvot normaaleja. 

Oilin mielestä koko keikka oli hanurista. Ensin meinasi kuolla silmätippoihin ja myöhemmin verinäyteneulaan.

Urholta tarkistettiin vain silmät, jotka oli puhtaat edelleen ja tyrkättiin rokote niskaan. Nyt jo harmittaa, ettei tullut otettua Urhostakin verenkuvaa samalla, olisi ollut niin pieni vaiva muun ohessa ja onhan sekin ihan kohta 8-vuotias.

Partioinnit pimeässä

Molemmille partioinnit. Urholle maalimies raunioiden takametsään umppariin. Levoton ilmaisu, sinkoili vähän minne sattuu ja huusi samalla, kävi ennakoivasti sivullakin. Pitää muistaa tehdä tuohon jotain vahvistavaa. Liian usein tulee mentyä linjalla "palkkaa sitten kun avaan piilon" tms. Muuten Urho liikkui ja etsi hyvin. 

Oilin hommat enemmän hajubongailun näkökulmasta. Maalimies kanavan harjun taakse piiloon, me kuljettiin harjun toisella puolella. Tuuli harjanteen suuntaisesti, tultiin sen yläpuolelta, joten tuulesta ei suoraan apua. Oili liikkui vaisusti, tallatun alueen läpi kuljettaessakin tuskin nosti edes laukalle. Maalimiehen kohdan merkkasi selvästi, eli haju oli pompannut harjun yli olettamallani tavalla. Oi ei kuitenkaan lähtenyt pientä kierrosta enempää selvittämään hajua. Alle 50 metrin päästä Oi merkkasi soraiselta polulta jäljen harjulle ja tarkkoi sen + nyt myös tuulen tuoman hajun avulla maalimiehelle. N.20-30 haukkua ja palkka. Ihan treeni meni niinkuin pitkin, mutta vaisuus ihmetytti. Olisin ajatellut koiran terästäytyvän kunnolla pelkästä ilmavirran harjun toiselle puolelle vippaamasta hajusta.

Kotona Oi suuntasi heti autosta päästessään puskaan, vaikka oltiin tehty lenkki vielä treenien jälkeenkin. En tiedä mitä siellä puskassa sitten teki. Sisällä näytti kuin haluaisi oksentaa, maha selvästi kipeä. Yöksi kuitenkin rauhoittui, eikä muutenkaan vaikuttanut pienennetyn iltaruuan jälkeen enää kipeältä. Aamuinen luunhotkinta oli siis vetänyt suolen solmuun, ilmankos oli niin vaisuna - hyvä tietää.

Oilin kanssa junareissulla lokakuussa.

Silloin kun oli hetken talvi..

Varikolla

Oilille reagointiharjoitus, vähän kuin vesistötreeni maalla. Maalimies tuulen yläpuolelle alueen reunaan. Kuljettiin poikki tuulen aloittaen kauempaa (n.100m) ja kerta kerralta lähestyen, palkkasin reaktioista. Tuuli pyöri paikoin ja rakennukset tekivät oman lisänsä hajun kulkemiseen, joten reaktioiden perusteella ei ihan alkuun pystynyt suoraan arvioimaan maalimiehen sijaintia. Viimeinen reaktio otettiin n.20m päästä. Sitten palattiin autoille ja odoteltiin koiran rauhoittumista. Kun oli tiputtanut kierroksia, niin päästin eleettömästi irti ja vapautin. Oili pyöri aikansa hoomoilasena, bongaili pupunpapanoita, pyrki lisää tuulen alapuolelle josta kutsuin pois kun olisi suunnannut toisten alueelle. Otin itse vähän liikettä ja koira laajensi myös liikettään oikeaan suuntaan, sai taas hajun nenäänsä ja kävi nostamassa maalimiehen. 

Erittäin kiva harjoitus kokeneelle koiralle. Halusin nimenomaan kokeilla Oilille tätä, että kuinka pyrkii takaisin hajulle silloin kun homma on jo lopetettu, vire laskenut, eikä koiralle anneta mitään uutta käskyä tai viedä suoraan hajukiilaan. Ei mitenkään kaikkein "reiluin" treeni koiralle, mutta kaikkea hauskaahan pitää aina kokeilla :) Voisi tehdä saman toistekin, mutta ehkä sillä muutoksella, että passivoitumisen jälkeen antaa koiralle selkeän käskyn. 

Urholle kaksi ukkoa umppariin/ulottumattomiin. Ur liikkui erittäin hyvin ja näppärästi. Haukkua tuli vähän liikaakin ja jotain vanhoja piiloja haukuttiin (mm. pressuhalli). Mutta muuten ihan luotettava otus se tämmöisessä on.

Jälki

Monta kertaa ollut tämä treeni mielessä, mutta aina vaan jäänyt toteuttamatta. Nyt kaverin fb-päivitys vaan sai jonkin jälkikipinän aikaan ja läksin suorilta pihalle. Otin Urhon mukaan jälkeä tallaamaan ja se sai samalla kusilenkin - kaksi kärpästä yhdellä iskulla :) Pientaloalueen väliin jäävällä n.8ha alueella on tasaisesti kulkijoita ja metsä täynnä koiranulkoiluttajien käyttämiä polkuja, tosin lauantai-iltana kulkijat ovat enää satunnaisia ulkoilijoita. Kiemurtelin lähimetsikössä, vanhalla nurmettuneella kentällä ja lenkkipoluilla, yhteensä jäljelle tuli pituutta lähemmäs 1km. Lenkin jälkeen kävin vaihtamassa kotona koiran ja heti ajelemaan. 

Oili nappasi jäljen ihan näppärästi, vahvistin oikean jäljen nostamista kehulla, alkuun merkkaili myös Urhon juoksenteluita, sitten tarkensi paremmin mun askeleisiin. Meni tosi tiiviillä nenällä. Yllättävästi hankalimpia oli siirtymiset pururadalta metsään, niissä meni useamman metrin ohi ja sitten ilmavainuisesti tarkensi jäljen. Hajukuva oli kai pururadalla ja varvikossa niin erilainen? Kaikkineen jälki meni varsin hienosti, vaikka vaikeuksiakin oli. Yksi isompi jumi sattui hiukan yli puolivälin jälkeen. Jälki tuli metsästä pururadalle ja alustanvaihdon kanssa samaan aikaan vastaan tuli koiranulkoiluttaja, joka oli kävellyt pitkittäin jälkeä pitkin. Sen pätkän Oi haparoi, menetti itsevarmuuden, eikä meinannut millään saada tarkottua 50m jälkeen käännöstä kävelytielle. Jos en olisi tiennyt minne jälki menee, niin siihen homma olisi kyllä tyssännytkin. Onneksi tällä kertaa tiesin ja pystyin tukemaan koiran taas jäljelle, se keräili itsensä ja loppu meni hyvin.

Hälytreeni

Rakennusetsintää. 3 henkilöä kateissa, tarkistettavana tyhjillään oleva entinen koulu/päiväkoti, 70-80 -lukujen sokkeloinen yksikerroksinen rakennus. Muuten tyhjä, mutta aika paljon roskia lattialla, myös  ruokaa. Oili aloitti sisältä, Topi tarkisti piha-alueen - kovin vähän koiria tuli siis tähän harjoitukseen.

Annoin Oilin ensin tsekata paikkoja vapaasti, odotin itse eteisaulassa. Pari kertaa ehti viuhtoa edestakaisin, sitten vasemmalle menevän käytävän päästä kuului ilmaisu. Parvella tokkurainen mieshenkilö (1/3), reilulla puhuttelulla heräili ja taluteltiin alas. Sitten jatkettiin etsintää systemaattisemmin vasemman käden taktiikalla, välillä Oi aina lipesi jonnekin ja jos näytti reagoivan voimakkaammin niin annoin mennä. Topi sai piha-alueen katsottua (sieltä yksi nainen, 2/3) ja tulivat sisälle aloittaen oikealta, eli kun tulisimme toisiamme vastaan, niin rakennus olisi katsottu kokonaan läpi. Välissä tuli tarkennus kadonneiden määrään, yksi lisää, eli yhteensä neljä (joista kaksi yhä kateissa). Isossa salissa Oi taas reagoi ja säntäili hajun perässä. Annoin tarkentaa puuttumatta ja pian Oi ilmaisi vessasta yhden krapulaisen naishenkilön (3/4). Jatkettiin etsintää ja läheltä aloituspistettä bongattiin vessasta Anne-nukke (4/4), Oili ei siihen reagoinut mitenkään. Ja eikun elvyttämään. Koskapa olin edellisviikonloppuna järjestämässä temppukertaa varikolla, jossa tuli koko ryhmälle megapitkä elvytys (yli tunti :D), niin pelkäsin tietysti että tämä oli suloinen kosto… Ei sentään, armahtivat n. 8 minuutin jälkeen. Oli siinäkin kuitenkin jo kahdelle ihmiselle ihan tekemistä :)

Päivän nopeat

Oikku sai pikaisesti reagoida (pieneen) ruumispurkkiin. Ilmaisi kuten ihmisen/esineen. En tiedä pitikö kohdetta vain esineenä, sillä merkkasi selvällä reagoinnilla myös laudanpätkästä kohdan, josta Kati oli purkkia viedessään ottanut kädellä kiinni.

 Urholle omatekemä ja -esineinen esineruutu(=suikale). Neljällä pistolla kolme esinettä, eli siis hyvin.

Haku ja jälki

Urholle samalla kaavalla kun hakutreeneissä viimeiksi. Taaskaan ei tallattu, joten viipotti sujuvasti hajuputkia pitkin. Jos vielä keretään hakuilla, niin pitää muistaa talloa. Kolmen naisen treenissä meni alue vähän sekaisin, joten lähettelin välillä maastosta keskilinjan yli, siten saikin aika näppärästi myös tienylityksiä. Hyvä motskari, sopiva kiilto silmissä keskilinjaa ylittäessään ;) Viitosta etsi pitkään, haju jumitti suolle ja siitä olisi pitänyt edetä paremmin syvemmälle. Eli siis pisto ei ole hanskassa, mutta nenä oli hommassa mukana - pitää aina yrittää nähdä nämä positiiviset puolet.. 

Oilille tiejälki ja tosi hienosti tätikoira veti :) Nyt saa talvi tulla, tuommoisen jäljen jättää mielellään lumiajaksi koiran päähän muhimaan. Tosin tokihan me käydään talvellakin jotain jälkiä tekemässä. Tienvarsinostatus, mutta jälki menikin nyt metsästä tien yli, eikä tieltä metsään kuten yleensä. Kuinka sitä ei ole tätäkään tajunnut tehdä enempää treeneissä? Monesti ollut mielessä, mutta käytännön toteutus uupunut. Oili nokitti ensin ilmavainulla metsään, sitten merkkasi parin askeleen verran jälkeä hyvin selvästi oikeaan suuntaan, kehuin, mutta silti kääntyi vielä ympäri ja pyrki takajäljelle. Estin takajäljeelle menon, joten Oi kääntyi takaisin oikeaan meni sujuvasti tien yli. Onko vähän hei opetettu koiralle, että jälki menee aina metsään...? Lyhyelle metsäpätkälle jäi filmipurkki, meni niin tohinalla enkä tajunnut siinä himmata vähän vauhtia. Loput 300m meni tiepohjalla (välillä hiekkaisempi, välillä karikkeisempi), siellä täällä nameja. Eipä ole hetkeen aikaan tätskä vetänyt noin syvällä nenällä jälkihommia!