Olkkaritokoja

Kaukoissa olen yrittänyt keskittyä takapalkalle pääsyn venyttämiseen. Korvat Urholla on pahaenteisen näköisesti takalipassa, mutta vaihdot tekee silti hyvin. Eikä enää käänny olenkaan niin pahasti vinoon kun ei saa heti vaihon jälkeen singota palkalle. Hyvä! Sisällä teen kaukot aina maton reunalla (etutassut lattialla, takatassut matolla), sillä saa hyvin vahvistettua lisää etenemättömyyttä.
Tunnariin mietittiin sotasuunnitelma viimetreenien lopuksi. Oli pakko, muuten olisin sählönnyt kotona taas mitä sattuu. Mut ulos en saa laiskuuttani siirryttyä, eli olkkarinmatto taas alustana. Olen kokeillut pari kertaa siten, että laitan lähekkäin kaksi kapulaa ja ympärille ruokaa. Ja kaikilla kerroilla on ottanut oman, eli ei se nyt ihan pihalla ole. Vireen nousu ja paineen kertyminen vaan tekee sen, että alkaa napsia mitä sattuu. Silti tää liike tuntuu aika mahdottomalta.. Jos koira menee maahan kun sille sanoo "istu", niin sehän on vaan pieni työtapaturma tai korkeintaan erehdys. Mutta kun se ottaa väärän kapulan kun sille sanoo "oma", niin kaikki siihen asti tehty on valunut viemäristä alas. Miten niillä on noin iso merkitysero ohjaajan päässä? En ymmärrä.
Metallikapulalla on myös hupailtu sisällä. Urho on ihan fiilareissa! Kantoasento on edelleen mallia raaka kananmuna, mutta hirmu hauskaa sillä on silti - ja sehän se tärkeintä.
Yksi vakkariprojekti sisällä on sivulletulopompun poisto. Laitan ruokaa tai pallon kädenmitan päähän kello yhteentoista, pyydän koiran eteen, siitä sivulle ja vapautus palkalle kun tekee siististi. Pitäisi muistaa tehdä samaa varsinaisissa treeneissäkin.

Toko

Parkkis oli kovin sohjoinen ja mudia ällötti. Oli siis toisin sanoen myös aika rauhallinen :) 

Eka ruutua, ihan vaan edelleen sitä lelun viemistä näkyvästi minun tai avustajan toimesta. Nyt ei sentään enää hylkinyt ruutua. Mut vaisu oli (koska loska).
Luoksetulossa ensin orientoivaa nakitellen, sitten juoksutellen, jossa eka taas huti (seisoi), toka onnistui.
Kaukokäskyissä päästän edelleen palkalle ihan liian nopeasti, heti vaihdon jälkeen. Mutta kun olen vaan niin innoissani jos joku vaihto on menny tosi hyvin! Pari kaukaa otettua yhtä vaihtoa, ja läheltä sitten useamman vaihdon sarja. En muista enää mitä.. Edelleen muut toimii paitsi sei-maa (ja is-maa) etenee reilummin kun vaan lätsähtää alas.
Seuraamista lyhyet pätkät. Käsien liikkeellä näyttää tosian olevan iso vaikutus juoksuseuraamiseen. Leenan sanoin: "juokset vaan silleen kädet liikkumatta ja kiinni kropassa kuten normaalistikin juostaan" :D
Tunnari in my ass. Niin hanurista kun olla ja vaan voi… Nenäliike on historiaa ja mudin mielestä se on noutoliike - ihan sama mitä sieltä noutaa.
Lopuksi leikittiin metallikapulalla. On se sen verran ällö Urhon mielestä, että siihen täytyy saada vähän parempaa fiilistä mukaan, joten nyt vaan pidetään hauskaa sen kanssa. Toimii!
Paikallamakuussa pitkästä aikaa vakiotoveri Raikun lisäksi narttukoira, joka teki lyhyempiä pätkiä. Hyvää häiriötä, tosin Urhon vinkuminen oli sitten aikamoista.

Jäljennosto

Oililla taas jäljennostoa. Kävin ennen metsälenkkiä talsimassa itse jäljen. Nostopätkä n.80m, sitten 2h ikäinen jälki metsästä tielle päin. Otin aika tiukalla tuntumalla, enkä päästänyt ilmavainukaahotukselle, vaikka olikin saanut ilmavainun jäljestä jo 10m aiemmin. Törmäsi jälkeen, reagoi hyvin, tarkasti n.3 askeletta ihan oikeaan suuntaan (kehuin kovasti) ja sitten taas päätti että "eeeeeemminä sinne, kun minä menen metsään!". Torppasin liinalla ja kropalla aikeet. Tosi vastahankaisesti tarkisti askeleita tielle päin, sen kolmannen jälkeen lähti normisti käyntiin, sai ojasta namit ja tienylitys + loppujälki ok.

Tämä maastotreeniajan jatkuminen lienee ainoa lumettoman talven suoma ilo.

Haku ja jälki

Urholle useamman kk tauon jälkeen pk-hakua kaavalla jonka tiesin toimivan: sekametsä kuudella maalimiehellä. Toimi. Ilmaisut... niin no, huusihan se. 

Oilille jäljennostoharkka. Eka jälki meni tielle, toinen metsään ja kolmas tielle. Ja Oi veti taas 6-0 omalla tyylillään. Otti ekasta ilmavainun, veti oikeaan suuntaan tielle, tarkkoi jäljen tieltä kunnolla nenäänsä ja kurvasi suoraan takajäljelle. Tajusin virheen just ennen ojassa olevia nameja. Enkä tasan päästänyt koiraa niille! Toinen ok, tietenkin - menihän se metsään, tosin ilmavainuili senkin niin pahasti että esine jäi. Kolmannen merkkasi päällä oikein ja paineli takajäljelle, päästin vielä vähän liian pitkälle kun en taas tajunnut ollenkaan. Tien ylitti ok, mutta loppupurkista pokkana ohi. Koska en halunnut palauttaa sitä taas taaksepäin palkalle, niin otin purkin mukaan ja hetken jäljestyksen jälkeen kehuin + palkkasin. 

Jos koirien kanssa voisi joskus jutella tällä ihmisten kielellä, niin olisi mielenkiintoista kysyä Oililta, että mitähän se ajatteli että tässä treenattiin?

Olkkaritokoa

Parina päivänä Urholla olkkaritokoissa tunnaria ja kaukokäskyjä. Yhden tunnarin tunaroin ihan täysin. Hajustin kapulan huonosti, en tajunnut naksauttaa heti kun koira reagoi siihen, sitten hiillyin kun koira rouskutti vääriä ja painostin rouskuttamaan vielä pahemmin… Lopulta en enää itsekään tiennyt mikä on oikea ja otin koiran pois. Vaihdoin kaikki kapulat ja uusinnalla onnistunut otto - ihme kyllä! Viimeisin onnistunut olkkarinmattotunnari oli sellainen, että jätin namit kapuloiden ja koiran väliin, 4 väärää, taaimmaisena oma. Hyvin mänt! 

Kaukokäskyt sujuu myös hyvin, jonkin verran tuppaa kääntymään vaihdoissa sivuttain ennakoidessaan takapalkkaa.

Tokot!

Roudasin tunnarikapuloita joululomilla 1000km käyttämättä niitä kertaakaan. Oli semmoinen olo, että myyn kaikki tokopalikat pois, ei kiinnostanut yhtään. Mutta sitten jostain tuli taas inspis ja eiku treenaamaan!

Päätin yrittää päästä pois vakiintuneista kaavoista ja aloitin kaukokäskyillä - aika järisyttävää :D Urhopa teki ihan näppärästi :) Etäisyys puolet tai vähemmän kokeenomaisesta. Kääntyi vähän takapalkalle, muuten reippaat vaihdot eikä edennytkään pahasti. Vähän se toki etenee kun tekee vaihdot hieman pompahtaen. 

Luoksetulo kokonaisena. Seisominen käsimerkillä tosi hyvä, maahanmeno tutusti tökki. Kun sain koiran lopulta maahan, niin takanani viiletti muovipussi tuulessa ja mudilla alkoi taas olla mahdotonta pitää kyynärpäitään maassa. Perään pelkkä maahanmeno suullisella- ja kokovartalokäskyllä, vapautus takapalkalle. 

Seuraamista ensin pelkässä perusasennossa, "seuraa" ja kontaktista palkka. Sitten kävelyä ja lopuksi juoksua. Mun pitää muistaa olla heiluttamatta käsiä kovasti juoksussa, ei pompi silloin niin pahasti. 

Tunnaria pari erilaista ottoa. Ensin jono vieraita asvaltilla, välissä nameja ja nurmikon puolella oma piilossa. Otti muutamat namit, jatkoi jonon loppuu ja löysi oman nurtsilta jonka otti (kehuin), mutta bongasi sitten syömättömiä nameja, tiputti oman ja jäi syömään loput namit. Meni jonon vielä pari kertaa edestakaisin, en muista kokeiliko väärää suuhunsa, mutta otin koiran pois koska olin varma että kohta haksahtaa väärään. Uusinnalla taisi viimeistään vähän maistaa väärää, tiputti itse sen pois ja etsi oman + toi. Kolmas tehtiin niin, että oma väärien sekaan jonoon, ruokaa muutama pala ennen koko tunnarijonoa ja naksautin heti kun reagoi omaan. Tämä viimeinen meni hienosti! Lähti naksusta huolimatta tuomaan heti omaansa. Pitääpä muistaa käyttää naksua oman merkkaamiseen, pelkkä kehuminen on auttamatta liian hidasta. 

Viimeisenä ruutu ja täysin epätoivoinen suoritus siinä. Näki lelun viennin ruutuun ja juoksi monta kertaa suoraan ohi… Ruutu oli tuulen vuoksi pakko tehdä hämärämmälle sivunurmikolle, mutta se nyt ei taida käydä selitykseksi. Urho suorastaan vältteli ruutua. Viidestä tai kuudesta toistosta kaksi viimeistä saatiin lopulta onnistumaan, eli Urho juoksemaan suoraan ruutuun lelulle. Uskomattoman tunari mudi… 

Mut kaikkiaan kivat treenit ja tokokärpänenkin alkaa taas heräillä :)

Jälki ja esineruutu - vuoden ekat

Erittäin pitkästä aikaa Urholle esineruutua. Ruudussa vierasta 4 esinettä. Ur näki kun edellinen koira teki hommia ja samoin kun vein esineitä takaisin ruutuun. Huusi tuttuun tapaan liivit päälle saatuaan, tajusin hiljentää ruualla enkä takaisinrääkymällä. Orientaatioesine ok, sitten ruutuun. Ekan esineen nosti nopsaan etualalta. Toisella lähetyksellä meni kuselle ja meinasi jäädä lumeen tuusaamaan. Uudella lähetyksellä irtosi paremmin ja toi takaa toisen esineen, siihen lopetus. Hyvin näytti olevan nenä auki Urholla. 

Oilille jälki, basic 1km, jossa muutamissa kohdin useammalla peräkkäisellä askeleella namivahviste. Tienvarsinostatus (n. 100m), vaan jälkipä lähti tielle eikä pois päin. Teki taas tutut: reagoi jälkeen ihan oikein oikeaan suuntaan päätä kääntämällä (ehdin vähän kehumaan), mutta kurvasi kuitenkin takajäljelle. Estin, joten korjasi suunnan (kehuin lisää) ja otti jäljen hyvin tien yli ja siitä eteenpäin. Hyvin ajeli  jäljen häiriöistä huolimatta (koiranulkoiluttaja (harhat), sauvakävelijä (kuljettiin pätkä rinta rinnan, sauvoja tiellä ja me 20m päässä metsässä)) ja nosti kolme filmipurkkia sekä loppupurkin. Koiranulkoiluttajan tekemät tuoreemmat harhat yhdellä tiepohjalla vähän häiritsi, mutta Oi korjasi itse takaisin jäljelle. 

Päivän - ja koko vuoden ensimmäiset (!) - harkat menivät siis erittäin kivasti :)

Koirat ovat syöneet nyt noin vuoden verran Hau Hau Championin Extra Energiaa. Sopii muutoin sekä koirille että lompakolle, mutta Urho on ollut varsinainen kaasulaitos ja tavaraa tulee toisesta päästä miltei saman verran kun laitokseen on laitettukin. Tätä ennen söivät Jahti & Vahti Energiaa / Extra Energiaa, mutta kyllästyin katsomaan kun mudi meinasi tukehtua liian isoihin nappuloihin (ei pureskele vaan vetää kaiken kokonaisena) ja kaasutteli mudi silläkin sekä teki jätti-isoja läjiä.

Koska suoraan sanottuna hävetti lähteä piereskelevän mudin kanssa joululomareissulle, niin päätin tehdä sille oman joulumenun. Riisiä, sika-nauta-jauhelihaa/naudan mahaa, pakastekasviksia (herne-papu-porkkana-kukkakaali) ja kermaviiliä. Ja kas, kaasut katosivat ja jätösten määräkin väheni reilulla puolella. Nyt yritän etsiä jonkun sopivamman kuivamuonan ja tehdä siinä sivussa näitä omiakin pöperöitä. Oili saa syödä Hau Hau:t loppuun ja syödä sitten samaa kuin Urhokin, helpointa täyttää molempien kupit samasta astiasta.

Ainiin ja Urho täytti 22.joulukuuta 8-vuotta. Talouden koirien keski-ikä on siis 8,75-vuotta. Jos Urho pitää lupauksensa juosta rekan alle 15-vuotiaana, niin eihän tässä siinä tapauksessa olla kuin vasta vähän yli mudinelämän puolivälin.