Mudiholskutokot

Pikkuporukalla Varkaudessa VARPS Areenalla. 4 ihmistä, 1-2 koiraa/hlö, 3 tuntia. Aikaa aivan liian vähän! Molemmat mukana, mutta vain Urho pääsi hommiin. Eikä ehditty millään katsoa kaikkea mitä piti. 

Paikallamakuu: 

Piippasi, tosi paljon. Haisteli ainakin jätettäessä, josta huomautin. Kurkatessa ja välipalkatessa ei näyttänyt haistelevan vaan oli kaula ylipitkällä pystyssä. Välipalkka oli huono idea, piippasi paljon pahemmin sen jälkeen. Voi että, enemmän tätä, vierammassa seurassa, ja voisihan siihen ääntelyyn puuttuakin. Haistelu on toinen hankala, kun ei olla totuttu treenaamaan mojovasti koirahajuisissa paikoissa (kuten halleissa), niin maa vetää Urhoa kuin magneetti. 

Ruutu: 

1. vein itse lelun 

2. avustaja vei lelun 

3. avustaja vei lelun, vähän hetsaamistakin 

4. -''-, vähemmän hetsinkiä Lähetys nopeammin, vähemmän hallinnasta. Kannattaa tehdä kaksi ruutua jos on mahdollista. 

 Kaukokäskyt: 

Ekan jumi. Sitten teknikkaa surkeaa ja haukahtelikin vielä. Jäätiin tilanteeseen "hanurista on" kun oma aika jo loppui :D Takapalkka ihan liian lähellä koiraa. Toisella satsilla jatkettiin kaukoista. Namivahti, ruokaa etutassujen kaikille puolille, kuten paikallamakuun haistelunestotreenissä. Otettiin lähempää ja teki muutenkin siistimpiä vaihtoja. Laura näytti takapäätä painottavaa treenitekniikkaa, pomputetaan namilla istumasta seisomaan, naksu melkeimpä kun koira seisoo takajaloillaan. Ajatus "raskaista takajaloista", kaikki paino takana. Koira jää suppuun seisomaan. Kiva treeni, ei tee ainakaan mitään haittaa jos nyt vaikka alkaisikin laiskottaa ja jättäisin kaukot muutenkin karmeaan kuntoon. 

Tunnari: 

Kokeiltiin suorilta kokeenomainen, pl. tapa jolla vein koiran kapuloille. Imutin namilla ja päästin kohdalla ilman käskyä tutkimaan kapuoloita. Haisteli ja reagoi omaan -> naksu, ei mitään häikkää. Vauuu! Tähän pitää ottaa nyt rutiinit mukaan. Kertoa koiralle mitä tehdään ("tehdään OMA"), keskittyä asiaan, keskittyä koiraan. 

Viimeinen lause pätee muutenkin ihan kaikkeen. Voi kettu! Minä kun aattelin että jotain kivoja kikkakolmosia...

Tottelemiset

Ruutu. Ekassa vein itse lelun, toisessa vei avustaja ja kolmannessa koira ei nähnyt kun avustaja vei lelun. Kaikki meni kivasti. Babyruutu rules jee :D 

Kaukoissa taisi taas jumia ekan, otin tällä kertaa pitkää matkaa pelkällä yhdellä vaihdolla. Uusinnalla onnistuneita (m-i, m-s). Läheltä vielä joku satsi, muistaakseni ok. 

Tunnarissa ekana kaksi kapulaa, oma ja vieras sekä namit ympärillä. Toistoissa kolmas vieras. Taisi mennä taas niin, että eka floppasi, seuraavat saatii paikattua ja loppufiilis taas "En kyllä tiedä tuleeko tästä ikinä yhtään mitään."
Luoksetulossa muiden kanssa sama kaava, eka ei onnistu. Ollappa kokeissakin aina kaksi yritystä... 

Hyppynouto (pk) ihan esteen läheltä. Teki tosi siistin ja nätin kosketushypyn mennessä, palatessa jäi epävarmana esteen taakse seisomaan. Kannustin tuomaan, kiersi esteen ja palkkasin. Paluuhyppy on historiaa. 

Estenoutosuoritus näytti vähän ruosteiselta, vaikka teoriassa ihan hyvin menikin. Varmistin paluun. 
Lopuksi vielä hyppynouto matalalla esteellä ja siinä Urho toi hyvin selvästi esille kuinka paljon sitä ahdistaa hyppynoudon paluun tekeminen. Jäi nimittäin ekalla otolla 50cm esteenkin taakse nykimään.

Oili leikki patukalla, tykkäsi kun sai riehua ilman Urhoa. Seuraamispätkä takapalkalla, ok. Pk-hypyt huonot. Hakeutui kyllä hyvin ja mielellään hypylle, mutta teki semmoiset ruman näköiset selkää taivuttavat kosketushypyt ja kerran kolautti polvet. Myös A-esteellä puuttui voima ja pikkukoira valui esteeltä alas kuin räkä. Tsempaten siitäkin kuitenkin ylitys. Lopuksi matalalla esteellä hauskoja hyppyjä. Jääköön pk-esteet unholaan Oilin kanssa.

Olkkaritokoja

Kaukoissa olen yrittänyt keskittyä takapalkalle pääsyn venyttämiseen. Korvat Urholla on pahaenteisen näköisesti takalipassa, mutta vaihdot tekee silti hyvin. Eikä enää käänny olenkaan niin pahasti vinoon kun ei saa heti vaihon jälkeen singota palkalle. Hyvä! Sisällä teen kaukot aina maton reunalla (etutassut lattialla, takatassut matolla), sillä saa hyvin vahvistettua lisää etenemättömyyttä.
Tunnariin mietittiin sotasuunnitelma viimetreenien lopuksi. Oli pakko, muuten olisin sählönnyt kotona taas mitä sattuu. Mut ulos en saa laiskuuttani siirryttyä, eli olkkarinmatto taas alustana. Olen kokeillut pari kertaa siten, että laitan lähekkäin kaksi kapulaa ja ympärille ruokaa. Ja kaikilla kerroilla on ottanut oman, eli ei se nyt ihan pihalla ole. Vireen nousu ja paineen kertyminen vaan tekee sen, että alkaa napsia mitä sattuu. Silti tää liike tuntuu aika mahdottomalta.. Jos koira menee maahan kun sille sanoo "istu", niin sehän on vaan pieni työtapaturma tai korkeintaan erehdys. Mutta kun se ottaa väärän kapulan kun sille sanoo "oma", niin kaikki siihen asti tehty on valunut viemäristä alas. Miten niillä on noin iso merkitysero ohjaajan päässä? En ymmärrä.
Metallikapulalla on myös hupailtu sisällä. Urho on ihan fiilareissa! Kantoasento on edelleen mallia raaka kananmuna, mutta hirmu hauskaa sillä on silti - ja sehän se tärkeintä.
Yksi vakkariprojekti sisällä on sivulletulopompun poisto. Laitan ruokaa tai pallon kädenmitan päähän kello yhteentoista, pyydän koiran eteen, siitä sivulle ja vapautus palkalle kun tekee siististi. Pitäisi muistaa tehdä samaa varsinaisissa treeneissäkin.

Toko

Parkkis oli kovin sohjoinen ja mudia ällötti. Oli siis toisin sanoen myös aika rauhallinen :) 

Eka ruutua, ihan vaan edelleen sitä lelun viemistä näkyvästi minun tai avustajan toimesta. Nyt ei sentään enää hylkinyt ruutua. Mut vaisu oli (koska loska).
Luoksetulossa ensin orientoivaa nakitellen, sitten juoksutellen, jossa eka taas huti (seisoi), toka onnistui.
Kaukokäskyissä päästän edelleen palkalle ihan liian nopeasti, heti vaihdon jälkeen. Mutta kun olen vaan niin innoissani jos joku vaihto on menny tosi hyvin! Pari kaukaa otettua yhtä vaihtoa, ja läheltä sitten useamman vaihdon sarja. En muista enää mitä.. Edelleen muut toimii paitsi sei-maa (ja is-maa) etenee reilummin kun vaan lätsähtää alas.
Seuraamista lyhyet pätkät. Käsien liikkeellä näyttää tosian olevan iso vaikutus juoksuseuraamiseen. Leenan sanoin: "juokset vaan silleen kädet liikkumatta ja kiinni kropassa kuten normaalistikin juostaan" :D
Tunnari in my ass. Niin hanurista kun olla ja vaan voi… Nenäliike on historiaa ja mudin mielestä se on noutoliike - ihan sama mitä sieltä noutaa.
Lopuksi leikittiin metallikapulalla. On se sen verran ällö Urhon mielestä, että siihen täytyy saada vähän parempaa fiilistä mukaan, joten nyt vaan pidetään hauskaa sen kanssa. Toimii!
Paikallamakuussa pitkästä aikaa vakiotoveri Raikun lisäksi narttukoira, joka teki lyhyempiä pätkiä. Hyvää häiriötä, tosin Urhon vinkuminen oli sitten aikamoista.

Jäljennosto

Oililla taas jäljennostoa. Kävin ennen metsälenkkiä talsimassa itse jäljen. Nostopätkä n.80m, sitten 2h ikäinen jälki metsästä tielle päin. Otin aika tiukalla tuntumalla, enkä päästänyt ilmavainukaahotukselle, vaikka olikin saanut ilmavainun jäljestä jo 10m aiemmin. Törmäsi jälkeen, reagoi hyvin, tarkasti n.3 askeletta ihan oikeaan suuntaan (kehuin kovasti) ja sitten taas päätti että "eeeeeemminä sinne, kun minä menen metsään!". Torppasin liinalla ja kropalla aikeet. Tosi vastahankaisesti tarkisti askeleita tielle päin, sen kolmannen jälkeen lähti normisti käyntiin, sai ojasta namit ja tienylitys + loppujälki ok.

Tämä maastotreeniajan jatkuminen lienee ainoa lumettoman talven suoma ilo.

Haku ja jälki

Urholle useamman kk tauon jälkeen pk-hakua kaavalla jonka tiesin toimivan: sekametsä kuudella maalimiehellä. Toimi. Ilmaisut... niin no, huusihan se. 

Oilille jäljennostoharkka. Eka jälki meni tielle, toinen metsään ja kolmas tielle. Ja Oi veti taas 6-0 omalla tyylillään. Otti ekasta ilmavainun, veti oikeaan suuntaan tielle, tarkkoi jäljen tieltä kunnolla nenäänsä ja kurvasi suoraan takajäljelle. Tajusin virheen just ennen ojassa olevia nameja. Enkä tasan päästänyt koiraa niille! Toinen ok, tietenkin - menihän se metsään, tosin ilmavainuili senkin niin pahasti että esine jäi. Kolmannen merkkasi päällä oikein ja paineli takajäljelle, päästin vielä vähän liian pitkälle kun en taas tajunnut ollenkaan. Tien ylitti ok, mutta loppupurkista pokkana ohi. Koska en halunnut palauttaa sitä taas taaksepäin palkalle, niin otin purkin mukaan ja hetken jäljestyksen jälkeen kehuin + palkkasin. 

Jos koirien kanssa voisi joskus jutella tällä ihmisten kielellä, niin olisi mielenkiintoista kysyä Oililta, että mitähän se ajatteli että tässä treenattiin?

Olkkaritokoa

Parina päivänä Urholla olkkaritokoissa tunnaria ja kaukokäskyjä. Yhden tunnarin tunaroin ihan täysin. Hajustin kapulan huonosti, en tajunnut naksauttaa heti kun koira reagoi siihen, sitten hiillyin kun koira rouskutti vääriä ja painostin rouskuttamaan vielä pahemmin… Lopulta en enää itsekään tiennyt mikä on oikea ja otin koiran pois. Vaihdoin kaikki kapulat ja uusinnalla onnistunut otto - ihme kyllä! Viimeisin onnistunut olkkarinmattotunnari oli sellainen, että jätin namit kapuloiden ja koiran väliin, 4 väärää, taaimmaisena oma. Hyvin mänt! 

Kaukokäskyt sujuu myös hyvin, jonkin verran tuppaa kääntymään vaihdoissa sivuttain ennakoidessaan takapalkkaa.